terveysmyrsky

Bro science vs. Real science eli kokemus vastaan tiede

Siinä missä hyvä ja paha käyvät joidenkin mielestä ikuista taistelua, ovat saliveljet ja tieteentekijät jatkuvasti napit vastakkain. Keskustelupalstat ja blogit suoltavat luettavaksi jatkuvasti enemmän tai vähemmän validia tekstiä, joissa ylistetään joko kokemusta tai tiedettä. Onko kumpikaan puoli oikeassa ja onko tässä väännössä oikeasti edes mitään järkeä? 

Bro science

Bro science on usein sarkastisesti käytetty termi, jolla vähätellään sitä edustavia liikunnan harjoittajia. Tämä menetelmä perustuu usein intuitioon ja anekdootteihin, ja ilmiöön liittyykin vahvasti erilaisten käyttäjäkokemusten yhdistäminen erilaisiksi syömiseen, treenaamiseen ja ravintolisien käyttöön liittyviksi malleiksi. Velitieteilijä ei välitä tieteellisestä datasta ellei se tue hänen omaa maailmankuvaansa. Usein mennään lopputulos edellä ja päädytään kokeilemisen ja erehdyksen kautta maaliin. 

Koska Bro science nojaa vahvasti käyttäjän omiin kokemuksiin, ei se ole yleistettävissä läheskään aina muihin treenaajiin. Jyrkimmät veljet hylkäävät kaikki niin sanotut normaalit menetelmät ja sulkevat korvansa ja silmänsä mahdollisilta treenimetodien ja ruokavalioiden vaaroilta. Tämä toimii minulle, tämän täytyy olla hyvä. Bro sciencen ongelma onkin huonon yleistettävyyden lisäksi kapeakatseisuus, sekä mahdollisesti vaaralliset treeni- ja ruokailumetodit. 

Tälle ilmiölle löytyy kaksikin psykologista selitystä: vahvistusvinouma ja Dunning-Kruger-efekti. Ensimmäinen tarkoittaa sitä, että henkilö on taipuvainen puoltamaan omia ennakkokäsityksiään tukevaa tietoa ja kokemusta, jonka seurauksena käyttäytymismallit muuttuvat sellaisiksi että todisteita omien metodien paremmuudesta kerätään valikoivasti, jolloin tulkinnasta tulee vääristynyt. Toisin sanoen, kaikki ne seikat jotka treenatessa haittaavat kehitystä, saatetaan sivuuttaa oppimatta niistä mitään. Dunning-Kruger-efekti tarkoittaa ihmisen kyvyttömyyttä arvioida omaa tietämystasoaan. Tässä tapauksessa heikosti tiedettä tunteva ihminen saattaa kuvitella oman tietotasonsa paljon todellisuutta suuremmaksi vain luettuaan asiasta paljon. Tämä pätee erityisen hyvin keskustelupalstoilla viihtyviin veljiin. 

On kuitenkin fakta, että monet ovat päässeet omilla ja joskus vähintäänkin kyseenalaisilla metodeilla pitkälle. Osin tämä selittyy geeneillä, osin kovalla työllä. Ja kyllähän veljet osuvat joskus oikeaankin, sillä joitakin kokeilemalla hyväksi havaittuja asioita on osoitettu toimivaksi myöhemmin tieteenkin keinoin. 

Bro science ei kuitenkaan ole tiedettä, vaan se on enemmänkin taidetta. 

Real science

Tiede on arvostelevaa tutkimusta jonka tarkoitus on jäsentää todellisuuden ilmiöiden ja niiden välisten suhteiden jäsentynyttä kokonaisuutta. Toisin sanoen, tiede selittää miksi ilmiöt tapahtuvat - ja miksi ne tapahtuvat mahdollisimman varmasti. Tieteellinen tutkimus on järjestelmällistä ja usein aikaisemmin tiedon päälle rakentamista. Tiede painottaa havaintoja ja kokeita ja se eroaakin Bro sciencen intuitiivisesta lähestymistavasta kyseenalaistamalla sen. 

Tieteen tulisi olla objektiivista ja itseään korjaavaa. Toisin sanoen, jos tieteessä tehdään uusi löydös joka pystytään varmentamaan, oikea tiede voi muuttua. Tämä voi joskus olla suurikin ongelma jos jotain asiaa on pidetty pitkään faktana, mutta vuosien jälkeen todetaan että näin ei olekaan. Tieteen matka tutkimuksesta oppikirjatiedoksi voi kestää kymmenenkin vuotta ja siinä välissä velitieteilijä on ehtinyt kasvattaa itselleen jo muhkeat lihakset. 

Pelkkä teoria ei riitä tieteeksi, vaan se pitää pystyä osoittamaan todeksi myös reaalimaailmassa. Tällöin tutkimusasetelma ja tutkimusten toistettavuus nousevat hyvin tärkeään asemaan. Tieteelliseen tutkimukseen on turha viitata jos tutkimusasetelma on huonosti tehty tai tutkimusta ei voida toistaa. Vääränlainen tiedeviittaus muuttaakin tieteen nopeasti velitieteeksi. 

Tieteilijät ja tutkijat tekevät tärkeää työtä liikunnan ja harjoittelun saralla, sillä kun pystytään selittämään miksi esimerkiksi lihas toimii niin kuin se toimii, pystytään kehittämään niin sairaita kuin terveitä palvelevia malleja, joiden avulla harjoittelusta saadaan optimaalinen teho irti. Sama pätee myös ravitsemukseen ja palautumiseen. Kun ymmärretään kuinka hermosto toimii, voidaan harjoittelu jaksottaa optimaaliseksi ja päästään taloudellisemmin ja pienemmällä vaivalla optimaalisempiin tuloksiin. Tämän lisäksi tieteelliset mallit ovat lähes aina yleistettävissä suurempaan joukkoon, toisin kuin Bro science -mallit. 

Se miksi tiede ei kuitenkaan aina toimi kehonrakennus- ja fitness-maailmassa johtuu siitä, että tutkimukset ja kokeet tehdään lähes poikkeuksetta muiden lajien urheilijoilla. Tähän on kuitenkin herätty viime vuosina ja on alettu tutkimaan myös esimerkiksi kisadiettaajien metaboliaa. 

Tiede on nimenomaan tiedettä, ei taidetta. 

Bro science vs. Real science

Näiden kahden asian vertailu on oikeastaan turhaa, sillä ne edustavat aivan eri asioita; tieteilijät pohtivat ja veljet tekevät. Käydään läpi kuitenkin esimerkin vuoksi pari yleisintä vastaan tulevaa väitettä. 

Aamuaerobinen 

Kun veljet rasvanpolttohaluissaan vannovat tyhjällä vatsalla tehdyn aamuaerobisen nimeen, tyrmää tiede tämän väitteen toteamalla, että kokonaisuus ratkaisee ja aamuinen paastoaerobinen syökin itse asiassa hieman lihaksia. Onkin totta, että aamulla tulisi tutkimuksien mukaan hörpätä edes hieman vaikkapa aminohappoja, ettei lihaskatabolia iske kesken vipellyksen. 

On kuitenkin oleellista ymmärtää, että aamuaerobisen merkitys korostuu silloin kun ollaan esimerkiksi kisadieetin loppuvaiheessa. Mitä rasvattomammassa kunnossa ihminen on, sitä parempi on usein solujen insuliiniherkkyys ja sitä vähemmän elimistö haluaa luopua rasvavarastoistaan. Tällöin on lähes pakollista lisätä harjoitusohjelmaan mitä erilaisempia liikuntamuotoja. Normaali kuntoilija ei tarvitse aamuaerobista, varsinkaan tyhjällä mahalla. Vaikka paastotila ei näytä lisäävän rasvanpolttoa dieetillä, niin tärkeintä on tehdä sitä mitä itse tykkää. Jos siis kurniva vatsa ja liikunta aamun sarastuksessa ovat juttusi, niin anna mennä. 

Proteiinin määrä 

Tiedemiehet ovat tutkineet riittävän proteiinin määrää suhteellisen paljon. Veljet ovat sen sijaan jakautuneet tämän suhteen kahteen leiriin. Osan mielestä yli 30 gramman proteiiniannokset menevät hukkaan koska elimistö ei pysty imeyttämään niitä, ja osan mielestä mitä enemmän proteiinia nauttii, sen parempi. 

Totuus on, että ei olemassa mitään absoluuttista taikanumeroa. Jokaisen kroppa on yksilöllinen ja proteiinintarve vaihtelee. Ruoan ja ravintolisien aminohapoista imeytyy kyllä lähes joka ikinen, mutta vain pieni osa päätyy lihakseen saakka, sillä elimistössä on aika paljon muutakin kudosta jotka himoitsevat näitä rakennuspalikoita. Tutkimusten mukaan maksimaalinen proteiinisynteesi vaatii noin 15 grammaa välttämättömiä aminohappoja (proteiinin laadulla on väliä). Yksi välttämättömistä aminohapoista on leusiini, jota vaaditaan tämän hetkisen tiedon mukaan reilu kolme grammaa maksimaalisen proteiinisynteesin käynnistämiseksi. Jos otetaan esimerkiksi heraproteiini, niin noin 30 grammaa sisältää juuri riittävän määrän oikeita aminohappoja että proteiinisynteesiä voidaan pitää yllä. Loppukin toki imeytyy, mutta lihakset eivät välttämättä siitä hyödy. Loppukeho kuitenkin hyötyy, joskin liika proteiini varastoituu loppujen lopuksi elimistöön jos sitä ei käytetä energiaksi. 

Kumpi voitti? 

Ei kumpikaan. Olisi paljon järkevämpää yhdistää nämä kaksi asiaa ja oppia uusia asioita sekä käytännön, että teorian tasolla. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin omasta valinnasta. Haluatko punnita annoksesi gramman tarkkuudella ja murehtia siitä syötkö aterian 55 vai 62 minuutin päästä harjoituksesta? Haluatko syödä väkisin 10 ateriaa päivässä vai silloin kun on nälkä? Jos tekemisesi tuntuvat pahalta ja ahdistavat sinua, on valintasi väärä. 

Tiede ja taide ovat nimittäin yhtä tyhjän kanssa, jos et muista kuunnella mitä kroppasi sinulle yrittää kertoa. 

Mutta kaivetaanpa syvemmältä. 

Tieteen tulkinta

Tieteellinen tutkimus ei tarkoita automaattisesti sitä että tutkimuksen tulos olisi luotettava tai sillä ylipäätään tekisi mitään. Valitettavan usein kuitenkin näkee, että tutkimuksesta noukitaan vain otsikko ja sitä jaetaan erilaisissa medioissa suu vaahdossa, varsinkin jos se tukee omaan maailmankuvaa. Usein yksittäiset tutkimukset otetaan suoraan myös erilaisten tuotteiden markkinointimateriaaliin ja mahdollista tutkimustulosta käytetään häpeilemättä myynnin edistämiseen - vaikka tutkimus olisi täysin arvoton. Pääasia että tuloksena on ehkä

Tärkeintä olisi kuitenkin ymmärtää kuinka tutkimuksia luetaan ja ovatko ne ylipäätään yleistettävissä mihinkään muuhun ryhmään kuin tutkimuksessa käytettyihin koehenkilöihin. Olisi hyvin oleellista ymmärtää, että tiedettä ei tule tulkita jos sitä ei ymmärrä. Tätä voidaan valitettavasti käyttää hyväksi niin tiedettä vastaan kuin sen puolesta. Ihmisille voidaan esittää vaikeita tulkintoja, koska tiedetään että kouluttamattomien on vaikea todistaa niitä vääriksi. 

Jos esimerkiksi väitetään että tuotteen X nauttiminen aiheuttaa muutoksia aivojen toiminnassa, niin pitää ymmärtää että aivojen toiminnassa näkyy usein muutoksia kahden aikapisteen välillä olipa tuotetta nautittu tai ei. Edellä mainitussa esimerkissä on myös erittäin tärkeää kertoa minkälaisilla metodeilla tulos on varmistettu ja kuvantamisen aiheuttama kohina otettu huomioon - vai onko ollenkaan. Tämä nimittäin vaikuttaa tulokseen oleellisesti. 

Toinen esimerkki on tutkimus joka on tehty esimerkiksi postmenopausaalisille naisille. Tutkimuksessa on ehkä saatu jopa merkittäviä tuloksia, mutta vain tulos jaetaan uutena totuutena eteenpäin. Ongelma on, että tällaista tulosta ei voida yleistää koskemaan esimerkiksi 20-vuotiaita miehiä. 

Kolmas esimerkki voisi olla sellainen tutkimus, jossa tutkitaan esimerkiksi erilaisia oppimistyylejä tai luonteenpiirteitä. Neurotieteet ovat hyvin vaikea tieteenlaji eivätkä neurologit ja psykologit osaa (tai uskalla) itsekään aina tulkita tuloksia. Miksi siis peruslenkkari osaisi? Moni asia on jäänyt historiassa elämään täysin turhana totuutena ilman minkäänlaista tieteellistä pohjaa. Näitä ovat esimerkiksi jo mainitut oppimistyylit, tai sitten kehotyypit, joita käytetään jopa yliopistotasolla opetuksessa, mutta joiden käytölle ei ole minkäänlaisia tieteellisiä perusteita. 

Usein tutkimuksesta luetaankin vain otsikko ja tiivistelmä. Nämä eivät läheskään aina kerro koko totuutta tutkimuksesta. Tutkimuksessa on muitakin, paljon tärkeämpiä osioita, kuten metodit ja statistiikka, tulokset sekä pohdinta. 

Tieteellisessä tutkimuksessa tärkeää on toistettavuus. Yhdellä, tai vielä kahdellakaan tutkimuksella ei välttämättä tehdä mitään jos tuloksia ei voida toistaa. Metodi on siksi kuvattava tarkkaan, koska niiden pohjalta määritellään kuinka tutkimus on tehty. Alan kultainen standardi on satunnaistettu kaksoissokkotutkimus, joka tarkoittaa sitä, että tutkittavat jaetaan satunnaisesti hoitoryhmään ja verrokkiryhmään, eivätkä osallistujat tai tutkijat tiedä kuka saa tutkittavaa oikeaa hoitoa/ainetta ja kuka saa esimerkiksi lumehoitoa. Tutkimus ilman verrokkiryhmää on siinä mielessä huono, että ei voida tietää olisiko ilmiö tapahtunut joka tapauksessa, tutkimuksesta huolimatta. Tutkimuksissa löydetään usein myös korrelaatio erilaisten asioiden välillä. Se tarkoittaa sitä, että ilmiöt tai asiat tapahtuvat yhtä aikaa. Korrelaatio ei kuitenkin tarkoita sitä että asioiden välillä olisi kausaliteetti, eli syy-seuraussuhde. Asiat voivat tapahtua tutkimuksen sisällä toisistaan riippumatta. 

Tieteellisiä tutkimuksia luettaessa on toki tärkeää lukea sekä tulokset että pohdinta, mutta statistiikka-kohtaa ei kannata missään nimessä tule ohittaa. Tulokset kertovat vain tulokset ja pohdinta mahdollistaa tulosten purkamisen analyysiksi ja johtopäätöksiksi, mutta statistiikka kertoo onko tuloksilla mitään merkitystä. Jos tutkimuksessa on tilastoja, niiden analyysi kertoo onko mikään tulos tilastollisesti merkittävä. Se ei tarkoita että tulos on suuri tai että mistä se johtuu, vaan yksinkertaisesti sen että kahden eri tuloksen välillä on tilastollisesti merkittävä eroavaisuus. Tämän yhteydessä ilmoitetaan usein p-arvo, joka on usein esimerkiksi 0.05 tai 0.001. Mitä pienempi arvo on, sitä luotettavampi tulos on. Tässä vaiheessa on tärkeä ymmärtää onko tulos tilastollisesti luotettava ja tällaisen tuloksen rajana pidetään käytännössä p-arvoa 0.05 mikä tarkoittaa sitä, että jos halutaan saada arpomalla samanlainen tulos, joudutaan tulos arpomaan kaksikymmentä kertaa että saadaan samanlainen ero tulosten välille. Jos p-arvo on esimerkiksi 0.5, niin se tarkoittaa sitä että jos halutaan arpoa tulos, saadaan joka toisella kerralla samanlainen tulos - se ei ole tilastollisesti merkittävä. 

Teollisuus, raha ja kokemusperäiset asiantuntijat

Usein kuulee, että tieteen tekijät ovat korruptoituneita ja tulisi katsoa kuka tutkimuksen on rahoittanut. Rahoituksen lähde toki merkitsee, mutta vain osittain. Tiedemaailma ei ole täydellinen. Apurahoista on huutava pula ja niistä taistellaan jopa verisesti. Tiedemiehet ja -naiset ovat vain ihmisiä ja hekin sortuvat samalla tavalla silloin tällöin vilppiin. 

Emme voi puhua vain elintarviketeollisuudesta tai lääketeollisuudesta ilman että puhumme myös luontaistuoteteollisuudesta tai ravintolisäteollisuudesta. Raha on usein se joka ratkaisee ja jokaisen koneiston jokaisen osan tulkinta on jossain määrin vääristynyt. Samalla tavalla kuin esimerkiksi tietyn tahon rahoittamien tutkimusten negatiivisia tuloksia jätetään julkaisematta, jättävät myös esim. ravintolisien myyjät ja kokemusasiantuntijat epäonnistuneita tuloksia raportoimatta. Tutkimuksen rahoituksen lähde tai valmentajan ravintolisäbisnekset ovat vain yksi osa palapeliä, eikä niiden perusteella voi rakentaa kokonaiskuvaa. 

Asioita peilataan joka tapauksessa aina oman kokemuksen kautta. Jo lapset osaavat pelata omaan pussiin ja esittää asiat siten että ne ovat mahdollisimman edullisia itselle. Näin tapahtuu myös aikuisten maailmassa, olipa kyseessä sitten tiede- tai kokemusperäinen asiantuntija. On erittäin oleellista tarkastella kuinka paljon tutkijalla tai esimerkiksi valmentajalla on taloudellisia intressejä. Taloudellisissa kytköksissä ei lähtökohtaisesti ole mitään väärää, mutta jos tutkija on kirjoittanut 10 kirjaa aiheesta, niin on hyvin todennäköistä että hänen tutkimuksensa tukevat kirjojen myyntiä. 

Jos tiedemaailma ei ole täydellinen, niin kokemusperäisten asiantuntijoiden joukkio on sitäkin epäilyttävämpää kansaa. Myös heillä on usein paljon myytävää tai sitten he tekevät yhteistyötä esimerkiksi lääkäriasemien kanssa josta saa testejä joita he suosittelevat. Jokainen meistä on jollain tasolla korruptoitunut vaikka mitä väittäisi. Oleellista on kuitenkin se, kuinka asiat esitetään ja kerrotaanko rehellisesti kuka rahoittaa ja ketä. 

Kokemusperäisillä asiantuntijoilla on usein ongelmana juurikin oma kokemus ja he peilaavat sen kautta muiden oireita. Valitettavasti oma elimistö on yksilöllinen ja se mikä toimii itselle, ei useinkaan toimi muille. Jos itse on joutunut huonon hoidon kohteeksi tai on jopa vainoharhaisesti kuvitellut että lääketiede tekee itselle pahaa, usein ajatellaan että näin on muidenkin kohdalla. 

Oikea elämä ei vain toimi niin. 

Miksi uskomme ketä uskomme? 

Koska haluamme. Jokainen meistä menee uskomuksissaan johonkin seuraavien ääripäiden välille: kaiken kieltävät denialistit ja kaiken uskovat hörhöt. Uskomuksiamme ohjaavat monet asiat, kuten omat kokemukset, vanhempien ja muiden auktoriteettien vaikutus, ympäristö, media, henkinen tila (stressi, sairaudet...) ja evoluutio. Viimeksi mainittu on syypää siihen miksi aivomme käyttäytyvät kuten käyttäytyvät. 

Otetaan esimerkiksi negatiiviset asiat. Oletko huomannut että muistat ne paremmin kuin positiiviset asiat? Tämä johtunee siitä, että kun luolamiesversiomme törmäsi johonkin joka sattui, se painettiin mieleen vaarana. Vaara oli negatiivinen asia ja se tulikin muistaa. Me emme tarvitse enää nykyään tällaisia vaarasta varoittavia mekanismeja, mutta valitettavasti ne ohjaavat edelleen käytöstämme. 

Jos siis koet jonkin terveyteen liittyvän negatiivisen asian, niin se jää aivoihisi pyörimään ja kertomaan sinulle alitajuisesta vaarasta. Tämä leimaa kaikkea asiaan liittyvää tekemistäsi jatkossa ja siksi ajattelet esimerkiksi lääketieteestä kuten ajattelet. Jos se on sinun mielestäsi vain yhtä lääketehtaiden salaliittoa, niin tutkipa itseäsi tarkemmin että miksi ihan oikeasti ajattelet niin? Eikö lääketiede muka koskaan ole tuonut mitään hyvää? Jos lääkäri määräsi sinulle antibiootteja lapsena, niin silloin uskottiin että se oli tarpeellista. Vaikka enää ei uskottaisikaan antibioottien kaiken varalta -käyttöön, niin se ei poista sitä faktaa että niillä on aikanaan pelastettu satoja miljoonia henkiä. Ja ilman niitä on kuollut luultavasti satoja miljoonia henkiä. 

Jos olet kokenut negatiivisia asioita, niin todellisuus on sinulle epämieluinen vaikka se olisi oikeasti fakta. Jos päätät uskoa vaihtoehtoiseen näkemykseen ilman todisteita, olet denialisti. Olet ehkä saattanut olla erittäin stressaantunut ja aiheuttanut itsellesi ruoansulatuskanavaoireita. Lääketiede ei ole löytänyt ongelmiisi ratkaisua koska syy on ollut somaattinen, eli olet aiheuttanut sen itse omilla ajatuksillasi. Koska lääketiede ei ole voinut auttaa, mutta oireesi ovat olleet sinulle todellisia ja varmasti ongelmallisia, olet kääntänyt tilanteen päässäsi siten että lääketiede ei voi auttaa. Olet ehkä kokeillut kaikenlaista ns. vaihtoehtoista tavaraa ja yhtäkkiä oireet hävisivät. Stressi helpotti ehkä juuri tässä kohtaa, mutta koska ihmisellä on tapana etsiä seuraukselle syytä aina edeltävästä tapahtumasta, loit tunnelinkin näiden kahden asian välille. 

Tilanne on sama jos vauva saa rokotuksen ja sairastuu sen jälkeen johonkin. Kaksi perättäistä asiaa eivät selitä millään tavalla sitä että toinen johtuisi toisesta. Korrelaatio ei tarkoita kausaliteettia. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka kaksi tapahtumaa sattuisi samaan aikaan, ne eivät ole millään tavalla yhteydessä toisiinsa. On toki ymmärrettävää, että tunteet ottavat usein tällaisissa tapauksissa vallan. 

Mutta juuri silloin käärmeöljykauppiaat pääsevät tunkeutumaan ajatuksiin. He haistavat rahan ja tilaisuuden ja myyvät sinulle paljon sellaista jota et tarvitse. Usein tällaisessa tilanteessa sinulle myydään jokin tuote jonka väitetään parantavan sitä ja tätä. Idea on, että kepulit tietävät että flunssasi paranee noin viikon kuluttua tai että jos korvaat ruoka-aineen A ruoka-aineella B, olosi kohenee. Ja kun asia esitetään sinulle näin ja näin oikeasti tapahtuu, niin olet tehnyt alitajuisen virhepäätelmän, että asiat ovat yhteydessä. 

Kun jätetään hiilihydraatit pois, paino putoaa koska hiilihydraattien sitoma neste poistuu elimistöstä. Tämä ei ole laihtumista, mutta koska painon putoaminen on hiilihydraattien pois jättämistä seuraava tilanne, teet luultavasti virhepäätelmän että asioiden välillä on yhteys. 

Nyt olet siis tehnyt virhepäätelmän. Uskot että asia on kuten on. Alat siis lukea aiheesta lisää ja tutkia asiaa enemmän. Tässä vaiheessa joudut luultavasti vahvistusvinouman valtaan. Se on kognitiivinen tila, jossa luet esimerkiksi vain niitä artikkeleita jotka puoltavat näkemystäsi. Tulkinnastasi tulee harhautunut ja jätät alitajuisesti lukematta ne artikkelit jotka ovat näkemystäsi vastaan. Jos esimerkiksi olet jättänyt maidon pois ja olosi on kohentunut, alat vaistomaisesti väheksymään Valion tekstejä koska sieltähän se maito, kaiken pahan alku ja juuri tulee. Sen sijaan ahmit tietoa internetin vaihtoehtoisista lähteistä, joissa ei ole välttämättä päätä eikä häntää. Mutta niissä kerrotaan kuinka pahaa kamaa maito on. 

Tässä vaiheessa olet toistuvuusilluusion kourissa ja vahvistat vahvistusvinoumaasi havaitsemalla maidon haittavaikutuksia joka puolella. Hakeudut myös sellaisten ihmisten seuraan jotka ajattelevat samalla tavalla kuin sinä. Sinulla on ehkä jopa guru jonka tekstit luet aina kyseenalaistamatta ja uskot kaiken mitä sinulle kerrotaan - onhan sinulla oma kokemus asiasta. 

Jaatte yhteisen, tunteita herättävän asian. 

Olet nyt lukenut asiasta paljon ja kokeillut erilaisia juttuja. Luulet tietäväsi asiasta, mutta koska et ole hyvin todennäköisesti ymmärtänyt puoliakaan lukemistasi asioista, saati lukenut edes kaikkea asiaan liittyvää (olet järjestelmällisesti jättänyt kaiken näkemyksesi vastaisen lukematta). Olet lähellä Dunning-Kruger efektin kohtaamista. Se tarkoittaa sitä, että arvioit kyvykkyytesi todellista korkeammaksi. Se on illuusio siitä, että osaat. Ja se johtuu siitä, että et pysty arvioimaan asioiden oikeaa suhdetta etkä osaa tehdä eroa itsesi ja muiden välille. 

Tässä vaiheessa saattaa käydä jopa niin, että kouluttaudut itse esimerkiksi vaihtoehtoiseksi terapeutiksi ja alat kouluttaa tai valmentaa muita. Uskot täysillä itseesi ja siihen mitä koet, näet ja tunnet. Et kuitenkaan edelleenkään suostu näkemään todisteita jotka ovat näkemystäsi vastaan - varsinkaan jos olet laittanut paljon rahaa asiasi edistämiseen. Olet onnistunut suggeroimaan itsesi ja jos olet tarpeeksi karismaattinen ja osaat kyseenalaistaa valtavirtaa tarpeeksi uskottavasti, onnistut luultavasti suggeroimaan muita. 

--- 

Tämä teksti on koostettu muutamin lisäyksin kirjoittajan aikaisemmin eri medioissa (muun muassa ProBody ja Terveysmyrskyn blogi) julkaistuista teksteistä. Kirjoittaja, Timo Kettunen on riittävän koulutettu terveys- ja lääketieteen asiantuntija, mutta myös omilla aivoillaan (välillä hyvinkin erikoisesti) ajatteleva ja asioita paljon itse kokeillut seikkailija. 

Roundtable – Terveellinen elämä ja pysyvät tulokset?

Oldie but goldie -blogipostaus kaivettu esiin naftaliinin kätköistä! Eikä vähiten siksi, että tässä kiteytyy jotain niin hienoa ja ajatuksia herättävää, että jokaisen alkuvuoden elämänmuutosta suunnittelevan tulisi ainakin kertaalleen kahlata läpi.

Paljon odotettu Oikotie Optimaaliin -ryhmävalmennus alkaa jälleen 5.1.2015. Meidän ajatuksiamme pehmeästä laskusta terveelliseen elämään voit lukea tulevien viikkojen aikana mutta mitä mieltä ovat seitsemän kokenutta ammattilaista tällaisesta ei-shokeeraavasta tavasta lähestyä terveellistä elämää?

Myönnän, että vieraskynäilijät on valittu hieman puolueellisin perustein mutta sinun onnesi on, että tärkeimmät kriteerit ovat täysijärkisyys, vastuullisuus, ihmisläheisyys, kokemus ja aikaansaadut tulokset.

Pidemmittä puheitta, antoisaa lukuhetkeä. :)


Saattaa olla, että olet törmännyt Precision Nutrition -sivustoon blogissani ja Facebook-sivuillamme. Olen heidän mahtavuuttaan ylistänyt vuosikaudet ja ollut jopa itsekin mukana valmennuksessa, kuten moni valmentajistammekin. En tiedä miten on mahdollista mutta tuntuu, että jokaisen valmennusongelman edessä he osaavat vetää juuri oikeasta narusta. PN on myös meidän yksi suurimmista innoittajistamme. Krista Scott-Dixon on ollut pitkään yksi heidän keulakuvavalmentajistaan, eikä suotta. Tsekkaa Stumptuous.com.

Starting a new, healthy life is easy but consistency seems to be the problem. In your opinion, what are the biggest mistakes people usually make?

1. Trying to do too much, too soon, with too-high expectations.

2. Not understanding what is a priority and what is an irrelevant detail.

3. Not having a concrete, well-thought-out plan or coherent strategy for the ”how”. People focus on the ”what”, as in what they’re going to do. They ignore the ”how”, as in how this will actually happen — today, tomorrow, next week, next month, etc.

4. Not anticipating obstacles, lack of motivation, etc. Those things WILL happen. They’re not accidents, but rather inevitable. So plan according to your real life, not the ”perfect” life you imagine you might live one day.

5. Not using the evidence of their own experience. Persisting in something that clearly doesn’t work (”I feel like crap! I’ll just keep going!”) instead of changing tactics or objectives.

6. Starting from a place of self-loathing rather than a place of self-care and self-love.

7. Using someone else’s plan. (And then getting mad at YOUR body because the plan doesn’t work for you. Would you be mad at your body if a stranger’s shoes or prescription eyeglasses didn’t fit you?)

8. Making the whole project of health and fitness Very Serious. Getting anxious, frustrated, self-punishing, etc. about it. Come on people, lighten up.

Your best tips for nutrition, exercising and mindset: how to achieve goals and maintain the results?

These are the flip side of the points above.

1. Do one small thing at a time. Keep practicing, every day, until you incorporate it into your life. Only then move on to something else.

2. Figure out what is essential and leave the rest. Honestly the details of most things don’t matter as long as you are consistent. 7 reps or 8? 80 grams of protein versus 90? Who cares? Are you doing those reps consistently every workout for several weeks or months? Then THAT is what matters.

3. Have a plan. A REAL plan. For REAL life. Get it on paper and have a serious strategy. How are you going to make this all happen? Really?

4. Anticipate obstacles, challenges, and things to come up. Expect that your 30 min commute will end up being 45 or 60. Expect that your kid will have a meltdown at an inconvenient time. Expect to get pulled into a meeting at work. Plan for THAT. You know it happens. So build your plan around reality. You know your day often turns into a circus, so find a way to train first thing in the morning, or make breakfast your healthiest meal of the day before things all go pearshaped. If the day goes easily, great. You can add good stuff to it. If the day goes off the rails, you know that you did one or two awesome things already and you can feel happy about that.

5. Pay attention. Look at what happens when you make certain choices. If you always binge on ice cream when it’s in the house, get rid of the ice cream instead of keeping it in the freezer and expecting that today will magically be different. If you always injure yourself during Crossfit, quit Crossfit and find another sport instead of dragging yourself in there on an ice pack, high on painkillers. You have your data, act on it. How is your sleep? Your moods? Your energy? Your hormones? Your immunity? Your body composition? Your strength, power, and mobility? Your life satisfaction? That’s your evidence. Use it.

6. Begin with compassion, care, kindness, and love for your body. Love and protect your body ferociously. All decisions about your health and wellness should flow from love.

7. Know what YOU need to function YOUR best. Sense in to your inner compass and true life priorities, and don’t live someone else’s plan, life, or dream. Understand what your body needs — your age, your sex/gender, your ethnic background, your genetic makeup and epigenetic expression, your starting skill and body composition, etc. Throw out the ”shoulds”. Look for where YOU thrive and accept no substitutes.

8. Have fun. For godsake.


Ensimmäisen kerran törmäsin Scott Abeliin legendaarisen Quad Blast -jalkahapotuksen merkeissä. Myöhemmin kotisivun ja Facebookin myötä huomasin, että homma tuntuu olevan hanskassa muutoinkin kuin vain hapottavien reisien merkeissä. Jalat maassa, ruoskitaan höyryä koneeseen silloin kun sille on tarve mutta ymmärretään myös korvien välissä olevan pururadan merkitys. Se, että muutos ei aina ole ihan niin suoraviivaista kuin voisi kuvitella. Abel on tietääkseni yksi ensimmäisistä metabolic damagen esille nostaneista valmentajista. Kotisivu täällä.

Starting a new, healthy life is easy but consistency seems to be the problem. In your opinion, what are the biggest mistakes people usually make?

Well the first mistake is to think starting something new as an adult is easy. It’s actually not as adult brains get quite molded to habit, for good and bad. So it will take “conscious” effort at first to establish a pattern the brain can recognize and accept – AND THEN it gets a little easier as a lifestyle to follow. And the mistakes people make are many. As your question states “consistency” is indeed the biggest problem and that is because people try to do too much, too quickly. Consistency is far more important than intensity. In fact it’s only with consistency of sustainable efforts, that intensity can be improved. Intensity is in fact a learned skill. So people take on too much too quick or work too hard out of the gate. The mind will always rebel against something it is not enjoying or engaged in.

Next, people have this notion that it is all so complicated. Keep it simple. No one needs to get all caught up in corrective this and prehab that – and no one needs to get into exercises that look like you need to be in Cirque du Soleil to do right. Simplicity and short, structured workouts that are challenging but not exhausting. This is the way to begin to forge a path to a healthier lifestyle.

And the same is true at the dinner table. A person’s palate is not going to change overnight. It takes time – therefore “general” rules are far better in establishing healthy eating patterns than it is to entertain notions of never eating a certain thing again – or trying to lose so many  pounds the first few weeks.

Let all that external stuff go – and lock into the reality that a “new” healthy lifestyle is a process – not a goal to accomplish. The less pressure involved with this process, the better the mind will engage and accept it. Some professional guidance along these lines makes good sense as well, for people who really want to change and make the change permanent

Your best tips for nutrition, exercising and mindset: how to achieve goals and maintain the results?

Again, most of this is answered above. Keep it simple. For nutrition for instance, forget supplements. Just ask if what you are going to eat is a healthy choice – not “healthiest” choice – just healthy choice.

Then adapt the motto of these 7 simple words without emotional attachment to thinking of any food as good or bad or right or wrong. Simply live by this sentence as best you can –  7 words – ‘Eat food, not a lot, mostly plants’ – start with that simple equation.

Then as a fun challenge try to go 3 weeks without flour, without sugar, without alcohol – see how that goes – assess yourself on how easy or how hard that was to do – but never by “judging” it as something you win or lose at. Let these little things “inform you” as to where you are at, and how far you still have to go. Let go of long-term goals. Embrace the motto for diet and training that – “the process is the goal, and the goal is the process” – and within that motto, you should introduce mild challenges to keep you interested, but let go of an eye toward “some day” in terms of long-term aspirations. These things are roadblocks in thinking that usually lead to failure, not accomplishment of changes in lifestyle.

It all has to be about the brain “accepting” a new approach – while “replacing” an old one – therefore all of it – diet and exercise HAS TO BE cognitively palatable for any of it to last. And this is where most people get tripped up. It’s a mindset that influences behavior in a desired direction – NOT the other way around


Pöperöproffa-blogistakin tuttu Patrik Borg tuuttaa näppäimistöltä tulemaan kerta toisensa jälkeen sellaista kultaa, että meinaa itku tulla! Kun kyse on ihmisten auttamisesta, varsinkin silloin kun on todella hankalaa niin arvostan suuresti mielipiteitä, jotka tulevat vankan kokemuksen syvällä rintaäänellä. Kotisivut täällä.

Uuden terveellisen elämän aloittaminen on helppoa mutta jatkuvuus tuntuu olevan haasteellista. Mitkä ovat mielestäsi suurimmat virheet mitä ihmiset tekevät?

Vaikka monia juttuja on, niin nostan esiin kaksi joita pidän keskeisinä.

a) aika usein toiminnassa unohtuu ajatus ”muutoksia pitäisi jaksaa vuosikausia – vaikka nyt 5 v alkuun – jos aion saavuttaa jotain pysyvää”. Se mikä kenestäkin tuntuu, että jaksaa tai ei jaksa tehdä viittä vuotta on yksilöllistä. Jos jostakin tuntuu, että ilman leipää/karkkia voi olla viisi vuotta niin voinee ilman niitä olla. Mutta jos samaa yrittää ja kuukauden – tai kuuden -  jälkeen haikailee niiden perään ja välillä repsahdellaan, niin sitten pitäisi lukea tilanne ja ymmärtää, ettei homma oikein toimi ja pitäisi ymmärtää, että niillekin pitää löytää tila elintapamuutoksessa. Se mitä yleensä jaksetaan tehdä vuosikausia ei ole mitään kovin mustavalkoista tai jotain mitä joku on pilkulleen ohjeistanut. Kyllä se on yleensä aika joustavaa, mukavaa ja sellaista missä on pohdittu mikä minulle tuntuu sopivan. Se asenne pitää vain sitten sovittaa entistä parempiin elintapamuutoksiin.

Pahimmillaan vuosikausien jatkoa ei edes suunnitella vaan tsempataan joku keho/terveysprojekti läpi ja ajatellaan että keskitytään siihen pysyvään toimintaan sitten sen puristuksen jälkeen. Ihan horrorvisiossa vaan pidetään peukkuja että muutoksen tulokset pysyisivät yllä vaikkei pysyviä muutoksia opetella. Kun esimerkiksi laihdutus on yleisin ihmisten motivaattori niin liian usein yhä ajatellaan laihdutusvaihe ja painonhallintavaihe jotenkin erillisinä – ja sitten ihmetellään miten hankalaa se painonhallinta on. Kun sen painonhallinnan vaativan joustavuuden ja arkeen sopivan otteen pitäisi näkyä ensi päivästä alkaen. Minusta kysymys ”Luuletko pysytyväsi tekemään tätä seuraavat viisi vuotta?” on aika hyvä erottelemaan ylilyönnit pois tekemisestä.

Toki siellä voi olla vaiheita jossa mennään vähän kovempaa vaikka vastaus kysymykseen on ei. Mutta nekin pitää ymmärtää vain väliaikaisena, josta lopulta opetellaan kokonaisuuteen jossa ”ei” vastauksia enää ole.

b) toinen yleinen puute on oman voimavaratilanteen unohtaminen/ohittaminen. Vaikkapa univajeen tai työn väsyttämä ihminen voi kyllä jaksaa puristaa jonkun projektin. Mutta vaikka se olisi järkevästikin rakennettu projekti mutta unta tai työnahllintaa ei paranneta niin isolla todennäköisyydellä se väsymys ottaa jossain vaiheessa niskalenkin ja paluu entiseen on aika todennäköistä. Kun motivaatiotekijät ovat kohdallaan niin useimmat ihmiset saavat väsyneinäkin lyhyellä aikavälillä ihan hyviä tuloksia kun ovat tekemisen moodissa/draivissa. Mutta se moodi/draivi purkautuu jossain vaiheessa – usein kun tulokset on saatu – ja ennemmin tai myöhemmin elintapojen kokonaispaketti realisoituu. Jos kokonaispaketissa vajavaiset voimavarat on jätetty parantamatta niin sen vaikutus vain on niin valtava että jatkoennuste on heikko.

Eli jaksamisen pohdinta ja parantaminen on ihan keskeinen osa elintapamuutosta.

Parhaat vinkkisi ravinnon, liikunnan ja ajattelutapojen suhteen? Miten tavoitteet saavutetaan ja tulokset saadaan pysymään?

  • Ylläolevista pysyvyyteen tähtäävä ote ja jaksamisen huomioiminen. Jos se on hankalaa viikosta toiseen se ei auta sinua. Jos elämäsi ei ole jollain lailla tasapainossa, niin eivät voi olla elintapamuutoksetkaan.
  • Tavoitteet ovat tärkeitä. Mutta laita ne tavoitteet elintapamuutoksiin eikä painoon tai kehon mittareihin – eikä ainakaan aikatavoitteita. Ei auta pätkän vertaa ottaa tavoitteeksi -10 kg jouluun mennessä ja sitten tavoitella niitä todennäköisesti ei-pysyvin keinoin. Kehoon liittyvät tavoitteet ja varsinkin aikatavoitteet usein ajavat hyvinkin liikkeelle lähteneen muutoksen jossain vaiheessa liian tiukaksi. Mutta on aivan varmasti hyödyllistä ottaa tavoitteeksi sellaisen ateriarytmin opettelu, jossa nälkä ja mieliteot rauhoittuvat.
  • Älä tee mitään juuri kuten joku sanoo. Kuuntele, ideoi, kokeile ja tee kuten sinusta juttu tuntuu parhaalta.
  • Parasta tapaa ei ole missään asiassa olemassakaan. Älä käytä energiaasi parhaan tavan löytämiseen vaan oman tavan löytymiseen.
  • Älä pyri täydellisyyteen. Selvitä mikä on olennaista kaiken some/mediasälän seassa ja keskity niihin.

Jos et asu ämpärissä ja treeni&ravinto on lähellä sydäntä niin olet varmasti törmännyt Timo Haikaraisen blogiin sosiaalisessa mediassa useampaankin otteeseen. Vankkaan tietoon, taitoon ja kokemukseen perustuvaa osaamista on vaikea lukea ottamatta lakkia pois päästä. Kotisivut täällä.

Uuden terveellisen elämän aloittaminen on helppoa mutta jatkuvuus tuntuu olevan haasteellista. Mitkä ovat mielestäsi suurimmat virheet mitä ihmiset tekevät?

  • Ilman suunnitelmaa aloittaminen. Jos tekeminen on aivan summittaista, loppuu into helposti lyhyeen. Treeniä voi tulla liikaa, jolloin ajankäyttö ja palautuminen muodostuvat haasteeksi. Lisäksi ihmisiä vaivaa epätietoisuus siitä, mitä oikein pitäisi tehdä. Tämä lisää puolestaan epäuskoa omaan tekemiseen. Selkeä suunnitelma, joka sisältää ajatuksia siitä, mitä liikuntaa voisi harrastaa, missä sitä voisi harrastaa, milloin sitä voisi harrastaa ja miten voisi varautua mahdollisiin hankaluuksiin, vie jo pitkälle. Ruokavalioon pätee samat asiat –ilman suunnitelmaa ja selkeitä työkaluja aloittaminen johtaa usein siihen, että syödään vaan mahdollisimman vähän. Ja se ei toimi kuin hetken. Kaikki kurjuuden maksimointiin liittyvät tulisi eliminoida –kukaan ei jaksa istua kovin kauaa jääpuikko takapuolessa 
  • Sosiaalisen tuen puuttuminen. Jos lähipiiri ei tue harrastusta, edellytyksen sen jatkumiseen ovat heikot. Mikäli puoliso, ystävät tai työtoverit ovat muutosta vastaan, kannattaa nostaa kissa pöydälle rakentavalla tavalla. Valitettavan usein ihmiset eivät uskalla olla tarpeeksi ”itsekkäitä” satsatessaan omaan hyvinvointiinsa. Kannattaa muistaa, että niin tekemällä pystyy usein olemaan lopulta vähemmän itsekäs ja parempi lähimmäinen.
  • Aloittaminen tilanteessa, jossa tarvitaan elämänhallinnan tukea tai jopa terapiaa. Jos pakka on monella osa-alueella sekaisin, on muutos haastavaa. Silloin muutosyritykset varsinkin liian radikaaleilla toimenpiteillä saattavat olla korsi, joka katkaisee kamelin selän.
  • Liika luotto liikunnan laihdutustehoon. Tämä puhtaammin fysiologiaan liittyvä seikka johtaa usein turhautumiseen ja hanskojen tiskiin paiskaamiseen. Ruokavalio tuo näissä tapauksissa tutkitusti 70–80% tuloksista. Usein sorrutaan liikkumaan kieli vyön alla tuntitolkulla päivittäin, mutta ruokavalio vuotaa. Ja valtava treenimäärä saa sen vuotamaan vielä pahemmin. Valitettavasti tähän tekijään kaatuu tänäänkin lukuisia alkusyksyn elämäntapamuutoksia.

Parhaat vinkkisi ravinnon, liikunnan ja ajattelutapojen suhteen? Miten tavoitteet saavutetaan ja tulokset saadaan pysymään?

Itse uskon, että konkreettisten tulosten saaminen on todella tärkeää. Se motivoi hurjasti. Se kuitenkin pitää tehdä -ja sen voi tehdä- ilman tolkuttomia mullistuksia tai kärsimysnäytelmää, jos työkaluluiksi valitaan ”kustannustehokkaimmat” keinot. Kun siihen yhdistetään oppiminen harjoittelusta, alkaa pikku hiljaa muodostua uusia tapoja –ja lopulta elämäntapoja. Alussa tekeminen on usein vahvasti ulkoisten motivaatiotekijöiden, kuten tietyn laihdutustuloksen tms. ohjaamaa, ja se on aivan ok. Pikku hiljaa sisäinen motivaatio voimistuu ja liikkumaan saa lähteä, eikä pidä lähteä.

Ruokavalio: Olennaisiin asioihin satsaaminen on tärkeää. Se tuo nopeasti tuloksia, ilman kärsimystä. Niitä ovat ateriarytmi, proteiinin määrä, kasvisten määrä ja yleensä ruuan energia- sekä ravintoainetiheys. Nippeliin satsaaminen ja optimaalisen rasvahappoprofiilin tai lisäravinnekokonaisuuden säätäminen maailman tappiin tuo lähinnä lisästressiä, ei tuloksia. Näihin ehtii keskittyä tarvittaessa myöhemmin. Kun syöt viitisen ateriaa päivässä, kasviksia mieluummin lähempänä kiloa kuin puolta kiloa päivittäin ja proteiinia jokaisella aterialla, alkaa kasassa olla jo mainio pohja!

Treeni: Harjoittelussa uskon melko kovaan kuormittamiseen oikealla tavalla ja oikeilla tekniikoilla. Treenaan usein esimerkiksi aloittelevia, myöhäisessä keski-iässä olevia asiakkaitani niin kovaa, että se saattaa saada sivusta katselevan puistelemaan päätään. Jos harjoitevalinta tehdään yksilön taitotaso, rajoitteet ym. huomioiden, se on erittäin, erittäin vähäriskistä, koska absoluuttinen teho on kuitenkin niin matala. Sen sijaan kehittyminen on todella nopeaa ja ihmiset innostuvat valtavasti, kun he kokevat ylittävänsä itsensä ja voittavat jo muutamassa kuukaudessa ikuisena mahdottomuutena pitämiään fyysisiä haasteita.

Kuntoilija tarvitsee määrällisesti vähän harjoittelua harvoin yli 4-5 tuntia viikossa. Ja erittäin kovatehoista treeniä vain osa tästä kokonaisuudesta -lepo on siis olennainen osa tätä yhtälöä.  Suunnittele kokonaisuuteen ensimmäisenä palautuminen ja lepopäivät. Ohjelmaa värkätessä kannattaa myös ensimmäisenä miettiä, mitä siitä voi ottaa pois –ei mitä kaikkea siihen voisi vielä tunkea lisää. Jos epäilet tekniikoitasi, sinulle sopivaa harjoittelua ym. hae rohkeasti apua ulkopuolelta ja aloita maltilla, jos lähdet liikkeelle itseksesi. Kaksi voimapainotteista ja kaksi kestävyyspainotteista treeniä viikossa liikkuvuusärsykkein höystettynä on erinomainen perussapluuna kuntoilijalle.

Ajatusmaailman muokkaaminen: Valmennuksessa huomioimme ja ajamme jatkuvasti sisään tiettyjä liikuntapsykologian perusteita –lähinnä intergroituna kaikkeen käytännön tekemiseen. Vähemmän rustataan lappuja tai vastaavaa, tosin sitäkin joskus. Tarkkaile sisäistä puhettasi –ajattelusi on usein itseään toteuttava ennuste. Ole sopivan kriittinen arvioidessasi harjoitteluasi, mutta vältä liikaa itsesi ruoskimista ja opettele havaitsemaan onnistumisesi sekä iloitsemaan niistä. Laadi sinua innostavia tavoitteita ja seuraa jotenkin niiden toteutumista. Fyysisen kunnon kohoaminen on jo sinällään loistava keino edistää psyykkisiä perusvahvuuksia ja tukea itseluottamusta ja pystyvyydentunnetta. Jos alkutilanteessa 35 % rasvoissa oleva naispuolinen sohvaperuna vetää jo 3-4 kuukauden päästä leukoja, on se rinta helposti rottingilla muillakin elämän osa-aluilla!


Poliquinin koulutuksissa vuonna miekka ja kirves oli ilo tutustua valmentajaan nimeltä Derek Woodske. Treenien ja luentojen välissä jutusteltaessa kivitalon kokoinen liharekka paljastui varsinaiseksi sanasepoksi ja maalaisjärjen ruumiillistumaksi. Laita ehdottomasti a (man)imals guide to the universe - blogi tiiviiseen seurantaa. Video-blogautukset varsinkin sisältää kullanarvoista matskua ja samalla saa nauraa vedet silmissä!

Starting a new, healthy life is easy but consistency seems to be the problem. In your opinion, what are the biggest mistakes people usually make?

I think that there are a lot of subtle stumbling blocks that people will often trip over but they can be for a number of reasons, but in my opinion many stem from social habits and cultural upbringing. Very few people in today’s society are raised to understand the value nutrition and exercise plays in their life. They are actually being raises to think about social efficiency and with out realizing it that equates to social laziness.

There will always be those that naturally gravitate towards an active or adventurous lifestyle from birth even if there family is not of the same mindset, but those people are rarely the ones that you are focused on in the health and fitness industry.  Typically you are working with those that have never had the fundamentals put into place so they are struggling to navigate the following issues.

A.  Establishing a routine that puts discomfort ahead of peace and quite or social activity and fun, and this is the most trying even more so than a healthy diet. There are many people that never exercise, but eat very well. However, teaching people that the discomfort of physical excursion is paramount to increases sense of well-being and health is a tough sell.

B. Establishing too many new routine changes simultaneously resulting in an overwhelming lack of compliance to the task.  Start people with one thing at a time, if poor cardiovascular function is the problem, and then diet is secondary to improved physical function of the body. If they are working out but not losing fat, then diet needs to become the focus. Achieve success in one area at a time in a sequential manner.

Your best tips for nutrition, exercising and mindset: how to achieve goals and maintain the results?

We know that there is a nutritional and exercise program for everyone that will work with out hesitation. However, finding the key to their genetic lock can be a little more difficult then people realize.  There is no one shoe fits all methodology for fitness> However, with training we can group people even more so then we can in the diet nutrition side of things. When it comes to training even former world class sprinting need to start general long before they a ready to return to specific but with food people are sensitive. Not in the sense that they have to always be carful of food choices, which I think for the most part is an exaggerated response to simply eating too much. Rather, not everybody is low carb and not everyone responds well to high fat in their diets.  Take your time with your client and focus first on setting up routine of naturally found foods that have not be processes and manufactured. If you can get someone only eating from the “garden” even if there carb intake goes up it will not show as fat gain very quickly.

Once you have then eating from the “garden” slowly start to manipulate macro nutrients to achieve optimal body composition.


Muutaman sekalaisen sattumuksen myötä päädyimme Helsingissä Kiropraktikko Kristian Ekströmin kanssa samoihin tiloihin. Yhteiset punaviinilasilliset, mökki-iltamat ja illalliset karistivat pois sen stereotypian, että kiropraktikko naksuttelee vain selkärangan paikalleen. Todellisuudessa top10 holistisimpia kavereita mitä toistaiseksi olen tavannut. Ihan uskomaton kävelevä tietopankki, avoin uudelle tiedolle ja kunnioitettava ymmärrys siitä, että ihmiskehossa moni asia vaikuttaa moneen asiaan. Kysy mitä vain ja Kristian tietää sen. Ja jos ei vielä tiedä niin on paraikaa lukemassa kirjaa siitä. Kotisivut täällä.

Uuden terveellisen elämän aloittaminen on helppoa mutta jatkuvuus tuntuu olevan haasteellista. Mitkä ovat mielestäsi suurimmat virheet mitä ihmiset tekevät?

Arvomaailma ja elämäntilanne vaikuttavat paljon muutoksen onnistumiseen. Mielestäni muutosta toivovat voidaan jakaa kahteen ryhmään: heihin, jotka lähtevät muuttamaan elintapojaan jonkin ulkoisen paineen vuoksi (esim. naistenlehdet, valmentajan ”pakottama” ruokavaliomuutos jne.) sekä heihin, joita muutokseen ajavat sisäiset syyt (esim. jokin krooninen tauti kuten 2-tyypin diabetes, henkinen uupuminen, vahva halu parantaa elämänlaatua jne.). Olkoon ensin mainittu ryhmä vaikkapa A ja toinen B.

1. Ulkoisista syistä muutosta haluavilla on usein selkeä lyhyen ajan tavoite ja kun se on saavutettu valutaan helposti takaisin vanhoihin tapoihin. Muutosta kohti pyrittäessä saatetaan myös tehdään asioita, jotka ovat omien uskomusten vastaisia. Esim. ruokailumuutoksia tehdessä joku miettii, että ”Kasvikset maistuvat pahalle ja elämä ilman pitsaa on sur-ke-aa.” Homma menee kuralle lyhyen ajan tavoitteen ja muutosta vastustavien uskomusten takia. Uskomuksilla ja ajatuksilla on valtava vaikutus muutosten onnistumiseen tai epäonnistumiseen.

2. Toinen ryhmä tekee muutoksia sisäisistä syistä. Intoa on paljon, mutta usein vauhti karkaa käsistä: muutoksia tehdään liian nopeassa tahdissa. Kun tähän yhdistetään esim. työstressi, voi edessä olla taantuma vanhaan – kovasta halusta huolimatta. Elämässä on tällöin liian paljon palloja yhdellä kertaa ilmassa pidettäväksi. Myös ajan ja tuen puute ovat ratkaisevia tekijöitä. Mikäli tukea ei saada valmentajalta, hoitajalta, omalta perheeltä tai ystäviltä on muutoksen ylläpitämien hankalaa.

Parhaat vinkkisi ravinnon, liikunnan ja ajattelutapojen suhteen? Miten tavoitteet saavutetaan ja tulokset saadaan pysymään?

Oli kyse mistä tahansa muutoksesta, kaikki tarvitsevat muutamia perusasioita onnistuakseen: tukea muilta, riittävästi tietoa oman näkökannan muuttamiseen sekä sopivan hidasta tahtia muutoksissa ylirasituksen välttämiseksi. Tärkeää on myös pyrkiä muutoksiin mahdollisimman stressitömänä ajanjaksoa elämässä, koska stressin aikana aivotoiminta yksinkertaisesti muuttuu vastustamaan muutosta. Muutos kannattaa ottaa matkana, jolla voi kehittyä vuosien saatossa. Jos ja kun alamäkiä tulee (kuten kaikilla tulee!) voi niistä ottaa opiksi ja tehdä seuraavalla kerralla asiat paremmin.  Toivoisinkin kaikkien muutosta suunnittelevien tai jo tekevien ajattelevan ”virheitä” oppimisprosesseina. Elämä opettaa, ja vain kokeilemalla voi oppia uutta ja siirtyä elämässä eteenpäin.

Hyvää matkaa kaikille!


Timo Kettunen kulku minulle pitkään Terveysmyrsky-miehenä, jonka juttuja olin muutamassa eri paikassa seurannut jo pidempään. Kun mies on samaan aikaan terveystieteiden maisteri (liikuntalääketiede), koulutettu hieroja, laillistettu farmaseutti, Precision Nutrition -sertifioitu ravintovalmentaja ja lähes pätevä terveystiedon opettaja niin voitaneen sanoa, että opetuksessa sanoissa on lihaa luiden ympärillä.

Uuden terveellisen elämän aloittaminen on helppoa mutta jatkuvuus tuntuu olevan haasteellista. Mitkä ovat mielestäsi suurimmat virheet mitä ihmiset tekevät?

Ensimmäinen virhe on se, että ihmiset eivät hautaa vaakaa tarpeeksi syvälle metsään. Sille painoa mittaavalle vehkeelle on ihan turha nousta joka päivä. Peili kertoo onnistumisen asteesta paljon paremmin.

Toinen virhe on kuunnella kaikkia. Maailma on täynnä guruja jotka vuorotellen kieltävät ja sallivat kaiken. Lopeta näiden sankarien kuunteleminen ja kuuntele ennen kaikkea itseäsi. Avun pyytäminen on sallittua – usein perusteltua – mutta etsi ihmeessä sellainen treenari joka kuuntele mitä sinä haluat, eikä kuinka kovaa rahat lompakossasi suhisevat.

Kolmas virhe on jättää tavoite asettamatta. Jos et tiedä mihin tähtäät, niin on hyvin helppo jättää leikki kesken. Päätä siis jo ennen terveellistä elämää, että miksi teet, mitä teet ja miten teet. Kaiva se perimmäinen motivaatio itsestäsi ulos ja kirjoita se paperille. Näin unelma konkretisoituu tavoitteeksi.

Neljäs virhe on unohtaa perusasiat ja mennä suoraan taikajuomapadalle. Jos ruokavalio, treeni ja lepo eivät ole tasapainossa/kunnossa, niin on ihan turha ostaa kuutta pähkinää, seitsemää lisäravinnetta ja neljäätoista supermarjaa tai –sientä joiden alkuperä on jossain Perun ja Orionin tähdistön välimaastossa.

Viides virhe on unohtaa se fakta, että tulokset eivät tule hetkessä, ja että harrastamisen ja kilpaurheilun välissä on niin pitkä matka, että sitä ei juuri kukaan jaksa oikomatta kulkea. Paitsi jos olet Spock, mutta silloin sinun pitäisi olla avaruudessa. Älä tähtää siis ensimmäisenä parhaaksi. Huipulla on todella yksinäistä ja aina joku tönimässä alas. Kävele ensin vuoren juurelle ja aloita vasta sitten matka kohti ylintä huippua.

Parhaat vinkkisi ravinnon, liikunnan ja ajattelutapojen suhteen? Miten tavoitteet saavutetaan ja tulokset saadaan pysymään?

Tavoitteet saavutetaan laittamalla internet kiinni ja siirtämällä ajatustoiminta takaisin omaan päähän. Muutoksen tulisi olla terveyslähtöistä, ei ulkonäköä korostaen. Ääripäät ja ehdottomuus eivät koskaan toimi treenin tai ravinnon ympärillä. Se on nähty jo niin monta kertaa, että totaalikielto johtaa lähes aina epäonnistumiseen. Ihminen on pohjimmiltaan hedonisti, joten sitä viettiä ei tule kieltää. Sopivan rento  suhtautuminen ennen kaikkea elämään auttaa pysymään lähellä ihannetilannetta. Laihtumiseen riittää periaatteessa kaksi asiaa:

1) mieleinen liikuntamuoto

2) vähemmän ruokaa mitä kroppa kuluttaa.

Loput  on sitten enemmän tai vähemmän hienosäätöä. Mukavuusalueelta on silti välillä poistuttava jos niitä tuloksia haluaa – sitä faktaa ei vaan pääse karkuun.

Tavoitteet saavutetaan tekemällä vain yksi muutos kerrallaan ja antamalla elimistölle aikaa sopeutua stressiin. Se ei tapahdu päivässä tai kahdessa. Jos kahteen viikkoon ei tapahdu mitään ruokavalio- tai treenimuutoksen seurauksena, on jotain luultavasti mennyt vikaan ja korjaavaa toimenpidettä tulee harkita. Sama pätee jo toimivaan dieettiin. Elimistö tottuu iän karttuessa parhaimpaankin dieettiin, ja joku päivä on ehkä vain hyväksyttävä se fakta, että esim. kymmenen vuotta karppausta vaihtuu johonkin toiseen, ikään ja elämäntilanteeseen sopivampaan ruokavalioon.

Suurin ongelma on luultavasti asenteissa ja ajattelumallissa, joka on Suomessa usein oletuksena tummasävyinen. ”En ole hyvä, en osaa, en en en.” Tee siis seuraava harjoitus. Mene alasti peilin eteen ja katso itseäsi. Onko ensimmäinen ajatus joka mieleen tulee negativiinen? Jos, niin miksi? Sinä olet kaunis/komea, ja vaikka elämä on tuonut ehkä muutaman virheen siihen kroppaan, niin so what? Suurimman osan voi korjata. Nosta etusormi kohti peiliä ja iske itsellesi silmää: How you doing? Tästä alkaa matka jossa on alamäkiä vain harvoin. Luultavasti joku yrittää välillä hakata sinua henkisellä kepillä, mutta olet nyt sen yläpuolella. Sinä määräät, ei ympäristö. Jokaisella ihmisellä täytyy olla psykologisesti joku jonka suuntaan kaikki on hyvin ja ei voi koskaan epäonnistua. Se ihminen voisit olla sinä itse. Se olet sinä itse. Pidä itsestäsi huolta.

Mikä siis tärkeintä? Nauti elämästä. Ole elossa. Ja nuku tarpeeksi. Minä meen nyt jäätelölle.