suorituskyky

Tulosta ei tule ja mikään ei etene. Ethän vain ole nysvääjä?

Nysväys. Tuo viheliäinen aika- ja energiasyöppö joka vie meidät mennessään syvälle epäedulliseen madonreikään. Siellä lopputulos on aina miinusmerkkinen riippumatta siitä, oliko tarkoitus saavuttaa jotain uutta tai palautua kuormituksesta lepuuttamalla kehoa ja mieltä olemalla hetki “ei yhtikäs mitään”.

Kirjoitin aiheesta LinkedIn-sivuilleni ja syntyi myrsky vesilasissa. Koska termi on aavistuksen provosoiva ja monitulkintainen, pureskellaan se nyt perinpohjin. Väärinymmärryksen vaara on suuri ja siihen meillä ei ole nyt varaa, sillä nysväyksen tunnistaminen voi olla avain onnistumiseen.

Törmäsin termiin filosofi JP Jakosen kirjassa Stressivapaa johtaja - 52 näkökulmaa itsensä johtamiseen, henkilökohtaiseen kasvuun ja viisaaseen elämään. Nysväyksen tiivistys poimintana suoraan kirjasta:

-------

“Nysväys on termi, jota ei välttämättä käytetä joka puolella Suomea. Täällä Satakunnassa se tarkoittaa pientä toimintaa, jonka näkyvä hyöty on verrattain pieni suhteessa käytettyyn vaivaan. Toisaalta nysväys voi olla mukavaakin. Voi olla mukavaa nysvätä harrastuksen parissa. Aikaa kuluu ja jotain saa aikaankin. Toisaalta nysväys on silti turhauttavinta, mitä on. Jos tarkoitus on edistää merkityksellistä projektia, on asian parissa nysvääminen rasittavaa. Silloin pitää tehdä jotain, jonka tuon keskustelun myötä ymmärsin. Silloin pitää ylittää nysväysraja.”

-------

Kun siirrytään syöminen-liikkuminen-palautuminen-muu-elämä -osastolle, jatkojalostaisin nysväyksen määritelmän seuraavaan muotoon:

-------

“Nysvätessä ihminen tekee ja on liian vähän ja kevyesti kehittyäkseen ja mennäkseen eteenpäin ja samaan aikaan kuitenkin liian paljon ja raskaasti palautuakseen.”

-------

Välttyäksemme väärinkäsityksiltä, otetaan esimerkkejä mitä nysväys ja nysvääminen eivät ole sekä yleiset huomiot.

  • Nysväyksen vastakohta ei ole kehittyminen, maailman pelastaminen, uusien innovaatioiden keksiminen tai muu galakseja räjäyttävä tekeminen. Jos et ole pelastamassa maailmaa tai luomassa itsestäsi superihmistä, et automaattisesti ole nysväämässä. Voit ihan hyvin olla silloin tekemässä tärkeitä asioita kuten palautumassa, viettämässä laatuaikaa perheen kanssa tai muutoin näperrellä itsellesi mielekkäiden pikkuaskareiden parissa. Eli jos hellitetään ns. suorittamisesta niin silloin ei olla automaattisesti heti nysväämässä.

 

  • Nysväys ja nysvääminen eivät ole ihmisarvokysymyksiä. Tasaisin väliajoin sinä nysväät, minä nysvään ja kaikki nysväävät. Maailma ei kaadu jos silloin tällöin nysvää. Tärkeintä on tunnistaa nysväävänsä silloin kun olisi oikeasti tärkeää saavuttaa jokin tavoite tai olla hetki tekemättä yhtään mitään kuormittavaa.

Sitten postauksen pihviin: Mitä nysväys ja nysvääminen ovat sekä yleisiä huomioita.

Jos katsot kuvaa Väkevä elämä -kirjastani, nysvääminen tapahtuu jatkumon keltaisella osiolla. Et siis ole henkisesti etkä fyysisesti mukavuusalueella palautumassa ja kasvamassa etkä epämukavuusalueella hakemassa ihmisenä kasvamiseen tarvittavia riittäviä ärsykkeitä.

jatkumo_väkevä_elämä.jpg

Vietät siis päiväsi sellaisella viheliäisellä sektorilla missä kuluu aikaa, vaivaa, rahaa, energiaa, fokusta ja hermoja. Lopputuloksena ei synny juuri mitään asioita edistävää tai kehittävää mutta samaan aikaan ei myöskään mitään palauttavaa tai korjaavaa.

Nysväyskierteen katkaisemiseksi olisi siis parempi joko ylittää tai alittaa nysväyskynnys. Eli tehdä ja olla vähän vähemmän, jotta palaudutaan ja korjaudutaan tai vähän enemmän, jotta edistytään tai kehitytään.

Muutama konkreettinen esimerkki nysväyksestä.

  • Haluat lääkäriksi mutta ensin pitäisi päästä yliopistoon lukemaan lääketiedettä. Valmistautumisesi on nysväystä silloin kun luet omaan potentiaaliisi nähden puolivaloilla niin, että aikaa, vaivaa, hermoja ja sosiaalista elämää kyllä kuluu mutta jäät vuodesta toiseen hieman alle sisäänpääsyrajan. Parempi olisi kuluttaa sama tuntimäärä johonkin muuhun tai sitten lukea vähän enemmän ja paremmin, jotta sisäänpääsyraja ylittyisi.

 

  • Treenaat kuntosalilla omaan lähtötasoosi, potentiaaliisi ja tavoitteisiisi nähden laiskasti niin, että salilla kuluu monta tuntia viikossa mutta kehitystä ei tapahdu siksi, että nysväyskynnys ei alitu eikä ylity. Eli teet sarjoja ja toistoja niin vähän ja niin kevyellä painolla, että et varsinaisesti palaudu mutta samaan aikaan tämä ärsyke ei ole riittävä kehittämäänkään. Eli teet esimerkiksi 2 sarjaa ja 6 toistoa painolla, jolla saisit todellisuudessa tehtyä 5 sarjaa ja 16 toistoa. Tottakai tälläkin treenillä saa liikettä niveliin, kaloreita palamaan ja usein kaikki mikä saa sohvalta ylös on plussaa. Mutta tärkeintä olisi ymmärtää, että jos kerran ollaan tehty uroteko ja päästy salille asti niin eikö olisi hyvä edes hieman extra-tsempata, ylittää nysväysraja ja saada kehitystä aikaan?

 

  • Alat siistimään ruokavaliotasi mutta teet sen vähän liian pienesti tärkeiden asioiden parissa tai vaihtoehtoisesti tosi intensiivisesti mutta väärissä asioissa. Tällöin syömisen siistimiseen kuluu aikaa, vaivaa, rahaa, hermoja ja päivittäistä fokusta mutta juuri minkäänlaisia tuloksia ei synny. Käytännön esimerkkinä kulutat rahaa ja opiskelet, hifistelet ja testailet tuntikausia joka viikko lisäravinteiden parissa samaan aikaan kun ruokapäiväkirjasi on täynnä pitsaa, karkkia, sokerilimua ja epäsäännöllistä ateriarytmiä. Nysväyskynnys voisi ylittyä laittamalla edes kolmasosa tästä ajasta, vaivasta ja rahasta aamupalan ja ateriarytmin parantamiseen ja nysväyskynnys ylittyisi.

 

  • Kun et ole hakemassa kasvulle tarvittavia ärsykkeitä epämukavuusalueelta (salitreeni, opiskelu, uuden oppiminen, työprojekti, jne.) olisi hyvä olla palautumassa sinulle sopivalla tavalla. Näin palautumista edistävillä rakennusaineilla on mahdollisuus mennä sinne mihin niiden kuuluukin sekä palauttavilla prosesseilla riittävästi aikaa tuottaa sinun kannaltasi edukas lopputulos. Hyvä esimerkki nykyajan nysväys-palautumisesta on vapaa ilta tai viikonloppu, jonka voisi kuluttaa itselle mielekkäiden pikkuaskareiden, perheen, hyvän musiikin, kirjallisuuden tai vaikka positiivisen sosiaalisen elämän parissa mutta kulutatkin sen riitelemällä sosiaalisessa mediassa yömyöhään Venezuelan talouskriisistä: verenpaineesi on koholla, stressireaktio päällä, yöunet menevät ja kukaan ei kuitenkaan vaihda mielipidettään.

Näin. Toivottavasti sain avattua tämän kohtalaisen haastavan ja ennen kaikkea väärinymmärryksille alttiin konseptin ymmärrettävään muotoon. Lopuksi haluan vielä korostaa, että jos sinulla ei ole jonkin teeman kanssa sen kummempia tavoitteita niin by all means nysvää like there is no tomorrow.

Mutta jos mielessä on saavuttaa aiheen piirissä jotain - kehonkoostumuksen muuttaminen, parempi palautuminen, terveys & suorituskyky, arjenhallinta - niin silloin on hyvä tarkastella ettei tekeminen vain ole lipsahtanut nysväyksen puolelle. Hyvä uutinen on se, että nysväyskynnyksen ylittäminen tarkoittaa usein vain pientä parannusta tekemisen määrässä tai laadussa. 

Jos haluat meiltä apua oman projektisi kanssa, heit viestiä linkin kautta kautta (Helsinki: http://bit.ly/2yQmXM3 - info@optimalperformance.fi - 040 183 5033, Tampere: http://bit.ly/2wnd4YP - info@optimalperformance.fi - 050 414 5280) tai heitä mailia suoraan minulle osoitteella joni@optimalperformance.fi.

Voit saada kaiken. Mutta et samaan aikaan etkä ilman hintalappua.

Inspiroidun elämää suuremmista tarinoista, joissa ihmiset saavuttavat unelmansa ylittämällä omat rajoitteensa ja murskaavat kaikki todennäköisyydet. Kirjahyllyni on täynnä tarinoita, jotka toimivat esimerkkinä siitä miten kuka vain voi kovalla työllä ja omistautumisella saavuttaa elämässään mitä tahansa.

Mutta jos näitä tarinoita ei tutki sen syvemmin voi jäädä mielikuva, että kuka tahansa voi saada kaiken haluamansa, heti, samanaikaisesti ja ilman hintalappua.

Todellisuus on kuitenkin toinen: jos haluamme saada aikaan jotain keskiarvosta merkittävästi poikkeavaa tai ottaa omaan lähtötasoon nähden tuntuvan edistysloikan, sillä on AINA hintansa.

Minulla on ollut vaikeuksia tiivistä ajatuksia tästä blogipostiksi mutta törmättyäni James Clearin tekstiin otsikolla The Four Burners Theory, otan siitä tukea ja rohkenen ottaa yrityksen.

Jos mietimme elämäämme, valtaosa sisällöstä voidaan tiivistää neljän pääotsikon alle:

  1. Työ ja ura
  2. Perhe ja läheiset ihmiset
  3. Terveys ja suorituskyky
  4. Ystävät ja sosiaalinen elämä

Nyt väittämäni on se, että jos panostat yhteen tai kahteen osa-alueeseen merkittävästi saadaksesi aikaan tuntuvaa muutosta, ottaa vähintään yksi muu osa-alue osumaa. 

Kun koulun penkiltä valmistunut uraohjus täynnä tarmoa saa elämänsä tilaisuuden näyttää mihin työelämässä kykenee (listassa kohta 1.), se usein tarkoittaa pitkiä työpäiviä, matkustamista ja epäsäännöllisiä työaikoja ja -paikkoja. Tällöin on vaikea samaan aikaan olla kotona joka päivä päivällisaikaan (2.), pitää kiinni terveellisestä syömisestä ja maksimaalisesta suorituskyvystä (3.) ja viettää aikaa ystävien ja sukulaisten kanssa tai lomailla niin paljon kuin ehkä olisi pitkän iän kannalta hyväksi (4.)

Ne, jotka periaatteenaan pitävät perheen, parisuhteen ja jälkipolvien kanssa vietetyn ajan aina ykkösenä (2.) eivätkä siitä tingi, saattaavat joutua antamaan tasoitusta työuralla (1.) ja kilpaurheilussa (3.). 

Eilen aamulla piti lähteä ajoissa töihin. Mutta meillä oli pojan kanssa niin paljon autoja hinattavana, että tämän hyvän hetken hinta oli se, että työpäivä jää piirun verran lyhyemmäksi ja joitakin asioita siirtyy tuonnemmaksi.

Eilen aamulla piti lähteä ajoissa töihin. Mutta meillä oli pojan kanssa niin paljon autoja hinattavana, että tämän hyvän hetken hinta oli se, että työpäivä jää piirun verran lyhyemmäksi ja joitakin asioita siirtyy tuonnemmaksi.

Jos tähtää kilpaurheilussa maailman huipulle (3.), voi laji- ja oheistreenit nousta viikkokalenterissa päärooliin. Tämä yhdistettynä kisamatkoihin, leirityksiin ja palautumiseen panostamiseen johtavat siihen, että työura (1.) ei välttämättä etene raketin lailla ja myös perheajasta (2.) ja sosiaalisesta elämästä (4.) on pakko tinkiä.

Jos taas oma-aika, sosiaaliset suhteet ja matkustaminen (4.) ovat elämän tärkeimmät asiat ja niistä ei halua joustaa, voi työura (1.) jäädä vajaaksi siitä mihin 110% panostuksella olisi ollut mahdollisuuksia.

Koska väärinymmärryksen vaara on suuri, korostettakoon paria seikkaa. Kyllä, termit merkittävä ja tuntuva ovat tietysti subjektiivisia. Se mikä on minulle iso juttu voi olla sinulle mitätön ja toisinpäin enkä sinänsä ota kantaa miten paljon jokaisen meistä tulee sykkiä. Enkä myöskään arvota ihmisiä sen perusteella miten paljon he elämässään saavat aikaan. Eli tämä ei ole ihmisarvopostaus. Jokaisen ei tarvitse viedä ihmiskuntaa Mars-planeetalle, kerryttää sataa miljoonaa verotuloja eikä perustaa perhettä tai mennä naimisiin.

Ehkä minimitoimeena olisi, että jokainen pyrkisi hoitamaan oman ruutunsa kuntoon ja koittaisi tehdä maailmasta vähän paremman paikan. Sen jälkeen minulle käy kaikki ja jokainen elää niin kuin mielekkääksi kokee.

Mutta mitä ajan takaa on se, että JOS haluat rakentaa oman yrityksesi tyhjästä huipulle, edetä vaativalla työuralla norsunluutorniin, juosta maratonin kolmeen tuntiin, edetä politiikassa merkittäväksi vaikuttajaksi, priorisoida perheajan elämässäsi ykköseksi, jättää jälkesi historainkirjoihin, edetä urheilussa kansainväliselle huipulle tai tulla maan parhaaksi viulistiksi tai runonlausujaksi, se ei tule ilmaisella. Merkittäviä saavutuksia ei synny ilman, että tuloksien alttarilla pitää uhrata jotain.

Se missä kohtaa meillä kullakin menee moniajon ja yliyrittämisen parissa kaislaa potkuriin vaihtelee suuresti. Mutta tosiasia on kuitenkin se, että meillä jokaisella on kaasutankissa kulloinkin vain tietyn verran menovettä ja jokaisella veto loppuu kesken kun ajetaan liian pitkään kaasu pohjassa. Ja vaikka sinulla olisikin rajaton määrä energiaa ja jaksamista, viimeistään vuorokauden rajallinen tuntimäärä rajoittaa sitä miten paljon voi ja ehtii saamaan aikaan.

Mutta mitä sitten voi tehdä?

ULKOISTA KOKONAAN TAI OSITTAIN

Olen alkanut kallistumaan vahvasti siihen suuntaan, että kannattaa keskittyä omiin vahvuuksiin ja pitää heikkouksista vain sen verran huolta, että ne eivät kohtuuttomasti häiritse elämää. Olen suorastaan laittoman surkea kodin siivoamisessa, joten koitan vapauttaa sieltä aikaa ja energiaa palkkaamalla siivoojan. Tämän vapautuneen ajan ja energian voin kuluttaa johonkin tuottavampaan ja mielekkäämpään tekemiseen, esimerkiksi valmentamiseen.

Työpaikalla pyrin jakamaan vastuuta, jotta jokainen asia ei kiertäisi minun työpöytäni kautta. Kotona koitan sopia vetovuoroja vaimon kanssa lapsenhoidosta. Parisuhteen edun nimissä ulkoistamme jälkipolvien hoidon välillä viikonlopuksi isovanhemmille, jotta laatuajalla saa yhdessä puolison kanssa akut latinkiin. On myös paljon asioita, joista hyödyn mutta en koe kiinnostavaksi lähteä pöyhimään niiden syvempiä ulottuvuuksia nenä kirjassa kuukausien ajan. Esimerkiksi talous-, johtamis- ja tutkimusasioissa ulkoistan opiskelua ja pyydän suoraan apua itseäni viisaammilta.

HYVÄKSY RAJOITTEET JA MUKAUDU

Meillä ihmisillä on paha tapa käyttää asioihin juuri niin paljon aikaa kuin niihin on annettu käytettäväksi. Tämän vuoksi saamme kahdeksan tunnin työpäivässä saman aikaan kuin kuudessa. Olen huomannut, että kun työpäivän kalenterin säätää hieman leppoisaa työtahtia kireämmäksi (8.00 - 18.00 => 8.00 - 16.00) saa täysin samat asiat aikaan mutta vapaa-aikaa jää huomattavasti enemmän.

Joskus on hyvä myös myöntää itselleen, että jotkut asiat nyt eivät vain onnistu vaikka mieli tekisi ja intentio on hyvä. Että meissä itse kussakin on rajoitteita, jotka eivät ainakaan nykyisellä ponnistelulla muutu. Esimerkiksi itse olen huomannut, että niin kauan kun omat treenit on aikataulutettu tehtäväksi neljästi viikossa ennen puoltapäivää, ne tulee aina tehdyksi. Mutta jos menen koko treeniviikon fiilispohjalta, havahdun usein sunnuntaina pohtimaan, että "mihin tämä viikko taas meni?"

Samanlaisia rajoitteita löytyy ruuanlaittoon, säännölliseen meditointiin ja läsnäoloon perheen parissa. Minun on ollut pakko hyväksyä, että ilman jonkinlaista suunnitelmaa vajoan mystiseen madonreikään missä aika menettää merkityksensä ja kaikki hienot suunnitelmani ja samalla tulokset haihtuvat savuna ilmaan. Siksi on pakko elää suunnitelmallisemmin kuin ehkä mieli tekisi.

Sitäkin kannattaa miettiä, että kun kaikki mahdollinen on tehty ja silti asioita jää tekemättä, niin ehkä niiden aika ei ole vielä? Itse olen opetellut valitsemaan tällä hetkellä parhaat mahdolliset asiat työpöydälle ja loput laitetaan alalaatikkoon odottamaan tulevaisuutta.

ELÄMÄ ON KAUSILUONTOISTA

Yksi tapa ajatella menestymisen hintalapun maksamista on suhtautua elämään kausiluonteisena. Ikään kuin hyväksyä se, että välillä yksi asia on tärkeämpi kuin toinen. Tänä vuonna kiinnostaa puuro, ensi vuonna velli. Jos kuvittelet, että ensimmäisen lapsen syntymän alkuvaiheessa pystyt työstämään rakettimaista työuraasi kuten ennen, rakentamaan omakotitalon kivijalasta jalkalistaan ja lisäämään voimanoston yhteistulokseesi 150 kiloa 8%-rasvoissa heiluen, olet väärässä.

Tuloksien saavuttamista edesauttaa ja pystyt elämään ilman henkistä 4000-kilon apinaa niskassa kun hyväksyt, että maksimaalisia tuloksia ei voi saada samaan aikaan kaikilla rintamilla. Kun aloitimme Optimal Performance Centerin rakentamisen, tiesin, että edessä on viidakko jossa en ole ennen käynyt. Jälkikäteen ajatellen onneksi kukaan ei kertonut minulle etukäteen millaiseen turvehautaan tulisin hyppäämään, sillä ehkä koko projekti olisi jäänyt käynnistymättä.

Mutta tänään voin huomata, että tästähän tuli vallan mainio. Mutta nyt ei sovi ohittaa tärkeintä pointtia: mikään ei syntynyt ilmaiseksi eikä jonkun muun asian kustannuksella. Työpäivät ovat edelleen pidempiä kuin toivoisin, rahaa on mennyt enemmän kuin budjetoin, aina en voi olla kotona kuin mieli tekisi ja lomaa on vähemmän kuin ehkä pitkän iän kannalta olisi hyväksi. Mutta silti tämä on vain kausi. Tämä ottaa veronsa mutta ei kestä ikuisesti.

Kuva: Sebastian Dannberg

Kuva: Sebastian Dannberg

Mitä haluaisin antaa sinulle tästä tekstistä kotiin viemisiksi on se, että tosissaan toimeen ryhtyessään jokainen meistä jokainen voi saavuttaa elämässään mitä haluaa. Mutta harvat isot menestykset tulevat käden käänteessä. Niiden eteen pitää paiskia töitä. Tämä kädet savessa eläminen haukkaa sekä aikaa vuorokaudestasi että oman osansa henkisestä ja fyysisestä kaasutankistasi. Tämän vuoksi et voi saada kaikkea suurta ja merkityksellistä yhdellä kertaa etkä samaan aikaan.

Jos yrität taistella kaikilla rintamilla täydellä höyryllä samaan aikaan voin luvata, että mikään ei etene kunnolla eikä mistään tule koskaan valmista. Löydät itsesi kuukausi toisensa jälkeen sepittämästä itsellesi tarinaa missä "ensi kuussa helpottaa" ja "tämä yksi juttu tästä vielä".

Tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät suuruudenhulluuskohtauksessaan kirjoittamaani tekstiä usko. Tiedän tämän siitä, että heitä on meillä valmennuksessa iso joukko. Sellaisia ihmisiä, joita koitamme parhaamme mukaan, joskus yhteistyössä lääkäreiden kanssa, elvyttää takaisin yhteiskuntakelpoisiksi. Moni heistä kertoo, että vuosia putkeen oli olo, että helpotus on aivan käsivarren mitan päässä. Kunnes ei enää ollutkaan. Kunnes kaasutankki tyhjeni ja veto loppui.

Toivottavasti sinä et päädy meille näissä merkeissä.

Muista, että kaiken voi saada mutta ei samaan aikaan eikä ilman hintalappua.


Hyvinvointi ei ole aina inspiroivaa. Joskus pitää tehdä väkisin tylsiä asioita.

Kun avaa sosiaalisen median ja vierittää aikajanaa edestakaisin, ainakin omassa kuplassani se täyttyy toinen toistaan inspiroivimmilla kuvilla, videoilla ja statuspäivityksillä treenistä, ravinnosta ja terveyttä tukevien elämäntapojen harjoittamisesta.

Päivän jokainen syöty ateria tuntuu olevan kaikkeista ensteksmaistuvin ikinä täydellisine makro- ja mikroravinnejakaumineen. Ainesosien asettelu muistuttaa kuin se ateria olisi varastettu a la carte -keittokirjan esitteestä. 

Ihmiset näyttävät myös olevan kerta toisensa jälkeen enemmän ja enemmän motivoituneita ja inspiroituneita treenaamaan, viikon kovinta jalkatreeniä on kerta toisensa jälkeen odotettu innosta puhkuen ja #nopainogain, #säkrifais ja #bodylife4ever -takaliitteiden siivittämänä jää mielikuva, että pisarakin lisää inspiraatiota ja ihmiset halkeaisivat tekemisen riemusta ja rakkaudesta lajiin.

Syömisen ja palautumisen ohessa ihmiset näyttävät saaneen kehonsa ja mielensä optimaaliseen balanssiin levitoituaan metsäjärven rannalla Uranuksen vetäytyessä synkronissa Venuksen tähtisumuun.

Kokonaisuutena tästä kaikesta jää mielikuva, että terveillä ja hyväkuntoisilla ihmisillä hyvinvoinnista huolehtiminen ja suorituskyvyn parantaminen on yhtä inspiraation, motivaation ja tekemisen riemun sinfoniaa. Kaikki on lähes täydellistä, aina on kivaa ja mitään ei tarvitse tehdä hampaat irvessä. Tai jos tarvitsee niin sitäkin rakastetaan masokistisesti sydämen pohjasta asti.

Mutta kaiken tämän ihanuuskuplan ulkopuolella menoa seuraa valtava joukko tavallisia ihmisiä ihmetelleen, että "onko minussa jotain vikaa kun aina ei tunnu tuolta?"

He pohtivat, että miksi minua ei aina huvita treenata? Joskus jopa niin vähän, että treenit jää kokonaan väliin viikkokausiksi. Miksi minun ruokani näyttää rumalta, ravinnejakaumat ovat joskus mitä sattuu ja maku on mallia ilmakuivattu pahvilaatikko?

Miksi joskus on univelkaa, v*itutusta, stressikuormaa ja anti-harmoniaa niin paljon, että valo tunnelin päässä hiipuu ja viimeinen asia mitä mielessä liikkuu on inspiraatio, motivaatio ja tekemisen riemu mihinkään terveyttä ja hyvinvointia tukevaan tekemiseen?

Tätä jälkimmäistä ihmisryhmää harvemmin tapaa Instagramissa, Facebookissa tai Snapchatissa. Mutta heihin törmää valmennushuoneissa kun ovi menee kiinni eikä tarvitse olla somefeedin inspiraatiokiiltokuva eikä työporukan energiapilleri. Osaa heistä hävettää tulla treenitapaamiseen koska eivät ole kyenneet samaan kuvitteelliseen suoritustasoon mitä ympäröivä kiiltokuvakupla antaa ymmärtää.

Ennen kuin syöksyn postauksen itse pihviin, mainittakoon että sen verran olen ihmisen mielenliikkeitä tutkinut, että jokainen meistä kokee subjektiivisesti sen mikä on "kivaa", "hauskaa", "tylsää", "tyhmää", "motivoivaa", "inspiroivaa", "energisoivaa" ja "mukavaa".

Sama koskee sitä, että kokeeko joutuvansa tekemään asioita "väkisin" vai "mieluusti" tai kokeeko asian "pakoksi" vai "asiaksi joka nyt vain hoidetaan, huvitti tai ei".

Mutta pointti on se, että ainakin oman kokemukseni mukaan, haastateltuani valmentajiamme ja seurattuani terveyden ja hyvinvoinnin ympärillä käytävää keskustelua, varsin monella on vähän liian ruusuinen kuva siitä mitä terveyttä ja hyvinvointia tukeva tekeminen on. Että mitä se vaatii ja miten usein todellisuudessa (ei siis markkinointimateriaaleissa ja mainoksissa) tämä tekeminen tapahtuu inspiraation ja innostuksen voimalla ja milloin siitä yksinkertaisesta syytä, että välillä vain on pakko.

Jotta teksti ei jää pelkäksi filosofiaksi, otan muutaman konkreettisen esimerkin omasta elämästäni höytettynä keskustelulla Hanna-Kaisa -valkkumme kanssa.

Meillä on paljon dataa siitä miten omaa terveyttä ja hyvinvointia voi edistää. Detaileista voidaan vääntää aamusumuun mutta varsin hyvällä itseluottamuksella voidaan ottaa pohjaksi esimerkiksi Liikuntapiirakka, suositella säännöllistä ateriarytmiä täynnä monipuolista ja mahdollisimman vähän prosessoitua ravintoa ja höystää sitä 7-8h yöunilla ja muutoin riittävällä palautumisella ja mielekkäällä elämällä.

Mitä tämän saavuttaminen sitten vaatii esimerkiksi omalla kohdallani, onko aina kivaa, voinko aina tehdä sitä mistä tykkään ja aina on mieluisaa? Otan tähän kahdeksan esimerkkiä.

#1: Jos kaikesta ruuasta saisi tasan saman efektin (irtokarkista ja Aino-jäätelöstä saisi saman vasteen kuin luomupihvistä, bataatista ja 500g kasviksista) niin söisin huomattavasti enemmän karkkia, pitsaa, hampurilaisia, limua, jäätelöä yms. kuin tällä hetkellä voin terveyttäni edistääkseni syödä. Joten tässä mielessä minun on pakko välillä syödä muutakin kuin sitä mikä sillä hetkellä olisi mieluisaa ja kivaa.

Jos näistä välipaloista molemmat tuottaisivat saman vasteen, lautaseltani löytyisi huomattavasti nykyistä enemmän pehmistä kuin leipiä. Eli toisin sanoen en voi ihan aina syödä sitä mitä mieli tekisi vaan välillä on pakko syödä jotain ei-niin-paljon-makunystyröitä-syleilevää, jotta kokonaisuus säilyy terveyttä ja hyvinvointia tukevana.

Jos näistä välipaloista molemmat tuottaisivat saman vasteen, lautaseltani löytyisi huomattavasti nykyistä enemmän pehmistä kuin leipiä. Eli toisin sanoen en voi ihan aina syödä sitä mitä mieli tekisi vaan välillä on pakko syödä jotain ei-niin-paljon-makunystyröitä-syleilevää, jotta kokonaisuus säilyy terveyttä ja hyvinvointia tukevana.

#2: Tykkään aivan hulvattoman paljon työstäni ja olen siitä 99% valveillaoloajasta inspiroitunut, motivoitunut ja meinaan haljeta tekemisen riemusta. Olen kuitenkin huomannut, että terveyteni alkaa rakoilemaan (leposyke korkealla, uni ei tule, ruoka ei maistu, palautuminen ja ateriarytmi kärsivät, sosiaaliset suhteet rakoilevat, kehonkoostumus valtostuu) jos teen töitä niin kuin mielestäni olisi mielekkäintä ja hienointa. Joten tässä mielessä minun on välillä laitettava työkone kiinni ja unohdettava minulle inspiroiva tekeminen, jotta terveyteni säilyy.

#3: Pidän todella paljon kuntosalilla raskaasta painoharjoittelusta mutta en pidä alkulämmittelystä. Siihen kulutettu vartti on mielestäni tylsintä ajanvietettä mitä maan päältä löytyy. Koska perusteellisen alkulämmittelyn edut ovat kuitenkin varsin kiistattomat, niitä on pakko tehdä jotta itse treeni kulkee ja loukkaantumisriski on matalampi. Eli tavallaan paljon rakastamallani kuntosalilla minun on pakko tehdä ikäviä ja tylsiä asioita, jotta itse mielekäs asia eli treeni kulkisi.

#4: Lääkäri määräsi peruskuntoharjoittelua, joka kaikkein kätevimmin minulla tarkoittaa lenkkeilyä, esim. 45-60min kerrallaan kohtuumatalalla sykkeellä. Pidemmittä puheitta tiivistettynä: vihaan lenkkeilyä. Musat, maisemat ja lenkkikaveri saavat siitä juuri ja juuri siedettävää. Varsinkin ensimmäiset 10min ennen kuin kone alkaa lämpiämään ovat yhtä tervanjuontia. Mutta teen sitä silti, koska terveyden tukeminen riippuu osaltaan myös peruskunnosta ja se tukee myös kuntosaliharjoitteluani. Eli jotta kokonaisuus toimii liikunnan suhteen, minun on liikuttava myös niillä tavoin, jotka eivät ole minulle inspiroivia.

#5: Mielestäni on äärimmäisen mukavaa pitkän päivän päätteeksi istahtaa sohvalle hyvässä seurassa, ottaa lasillinen laadukasta punaviiniä ja katsella Netflixistä uusia sarjoja. Olen kuitenkin todennut empiirisesti ja mittaamalla, että tästä ottavat osumaa sekä uneni määrä että laatu. Koska aamulla pitää usein olla iskussa päivän aktiviteetteihin, en voi harrastaa tätä mainittua ajanvietettä niin usein kuin mieleni tekisi ja olisi kivaa koska terveys alkaa sakkaamaan.

#6: Saan parhaat treenit aikaiseksi hyvin nukutun yön ja tuhdin aamupalan jälkeen kehon ja mielen ollessa vielä freesinä. Tämä treenirytmi olisi pääkopalleni ja keholleni paras ratkaisu sekä veisi tuloksia eteenpäin tavalla, jolla haluaisin asioiden etenevän. Oma työnkuvani sisältää kuitenkin epäsäännöllisiä työaikoja sekä pitkiä matkoja autonratissa ja vierailla paikkakunnilla. Tämän vuoksi en pääse useasti treenaamaan silloin kuin haluaisin enkä sellaisia treenejä kuin olisi kiva treenata vaan minun on pakko aina välillä tehdä siellä missä ehtii sitä mitä pystyy.

#7: Koitan pitää viikottaisen treenimääräni neljässä salitreenissä ja 2-3 kevyessä reippailussa ulkona. Viimeinen 1,5 vuotta on ollut salinrakennuksen ja muun työnteon kanssa lähes laittoman intensiivistä. Jos oikein pinnistän muistiani niin näiden 80 viikon aikana on ollut ehkä yhden käden sormissa laskettavissa ne viikot, jolloin jokainen treeni on vedetty motivoituneena, inspiroituneena ja hymyssä suin. Toisin sanoen kuluneiden 75 viikon aikana vähintään yksi treeni on vedetty ei-niin-täydellä motivaatiolla, huvitti tai ei, koska se tukee terveyttä, suorituskykyä ja tavoitteitani.

#8: Tykkään syödä hyvää ruokaa rauhassa ja hyvässä seurassa. Ruoka on minulle paljon muutakin kuin vain "polttoainetta". Siihen liittyy paljon sosiaalisia aspekteja, yhdessä tekemistä ja nauttimista, makunystyröiden hemmottelua ja eri ravitsemuskulttuureiden testailua. Mutta aina välillä ruoka on minullekin polttoainetta ja se kauhotaan napaan koska se tukee kokonaisuutta, huvitti tai ei. Esimerkiksi kun lähtö reissuun on 5.00 niin saatan herätä 4.30 ja huuhdella kourallisen pähkinöitä alas viher- ja prostkujauholla. En varsinaisesti nauti tällaisesta aamupalasta maun enkä kiireen vuoksi mutta joskus ravinto on tällaista väkinäistä polttoainetta koska tämän skippaaminen tulee maksuun myöhemmin päivällä verensokerivuoristoradan merkeissä. Mainittakoon myös, että en erityisesti pidä kasviksista, ainakaan puolesta kilosta päivässä, mutta syön niitä terveysvaikutusten vuoksi

Näin. 

Tässä teemassa on nyt suuri väärinymmärtämisen vaara. Siis sillä tapaa, että elämäni olisi yhtä kärsimystä. Todellisuudessa tilanne on päinvastoin. Yllä mainittujen pointtien ohella on huomattavasti enemmän plusmerkkistä fiilistelyä mutta nämä vähän väkinäiset miinusmerkkiset on pakko hoitaa alta pois jotta terveys säilyy, suorituskyky paranee ja pystyn tekemään niitä asioita, jotka ovat minulle merkityksellisiä.

Pointti on siis se, mitä terveyttä ja suorituskykyä tukeva elämä JOSKUS on. Se ei ole aina ruusuilla tanssimista ja yhtä inspiraation ilotulitusta. Joskus aikuisen ihmisen on tehtävä se mitä pitää, jotta kokonaisuus palvelee lopullista tavoitetta.

Eli ehkä terveellinen elämä on lopulta sekä inspiroivien juttujen että tylsien perusasioiden rakastamista? Kumpaakin omalla tavallaan, mieluiten sopivassa suhteessa.


19.9.2016 maanantaina alkaa jälleen Kaisan supersuosittu Hyvän olon hormonidieetti -verkkovalmennus. Klikkaa kuvaa, ilmoittaudu ennakkolistalle ja lähde messiin! :)

"Voisi jopa sanoa että alkaa olla voittajafiilis!"

"Voisi jopa sanoa että alkaa olla voittajafiilis!"

"Oli tavoitteena painonpudotus tai -kasvatus, pysyvästi terveelliset elämäntavat, muhkeat muskelit tai timmi takamus, valtavat voimat tai gepardin nopeus, yleinen parempi ja virkeä fiilis, makoisammat unet tai halu parantaa suoritusta omassa urheilulajissa, OP:n supertaitava ja kannustava valmennustiimi löytää avaimet onnistumiseen!"