jari

Tehty ei muutu tekemättömäksi eikä eilistä voi muuttaa

Luin viikolla Ryan Holidayn mainiota kirjaa The Obstacle Is The Way. Kirja on kerännyt kiitosta mm. ammattiurheilijoiden keskuudessa tärkeän sanomansa ansiosta. Ohimennen stoalaisuutta ja historian eri tapahtumia käsittelevä filosofinen teos muistutti minua eräällä sivulla niistä tuhansista ihmisistä, jotka valmennukseen tullessaan kertovat oman tarinansa, tapaamisissa kertovat menneisyydestään, toiveistaan ja hiipuvasta uskosta siihen, että omasta elämänhallinnastaan voi enää koskaan saada kunnollista otetta.

Itse koitan aina valmennuksessa korostaa sitä, että mieti hetki miten paljon sinulle vapautuisi energiaa, aikaa ja jaksamista jos lakkaisit murehtimasta niitä asioita joita et voi muuttaa ja suuntaisit kaiken sen niihin asioihin, jotka ovat sinun mahdollisuuksiesi vaikutuspiirissä?

Mikäli sinulla ei ole aikakonetta, eilen tehty asia ei muutu tänään tekemättömäksi. Vaikka miten asiaa manaisit, kiroisit tai etsisit syyllistä, eilen tekemättä jätetty asia ei muutu eilen tehdyksi.

On asioita, joihin et voi vaikuttaa eivätkä ne vaikuta sinuun. On asioita, jotka vaikuttavat sinuun mutta sinä et voi niihin vaikuttaa. Kaikki se aika, jonka kulutat näitä miettien, on pois siitä ajasta, jonka voisit kuluttaa niihin asioihin, jotka vaikuttavat sinuun ja joihin voit vaikuttaa omalla tekemiselläsi ja ajattelullasi.

Mieti miten paljon sinulle vapautuu energiaa taistella tuulimyllyjä vastaan tänään, jos lakkaat taistelemasta niitä tuulimyllyjä vastaan, joihin et voi vaikuttaa?

Eilen vitutukseen syödyt kaksi suklaalevyä eivät muutu tänään syömättömäksi vaikka miten tässä tapahtumassa kieriskelisit. Sinua tuplaten lahjakkaampi kilpakumppani ei muutu lahjattomaksi vaikka miten sitä toivoisit. Kaikki ne treenit, jotka viime vuonna skippasit syystä x, y ja z eivät muutu viime vuonna tehdyksi vaikka kirjoittaisit Facebookin, Twitterin, Instagramin ja päiväkirjasi siitä täyteen.

Ne vuosien saatossa kertyneet 40 ylimääräistä kiloa, liikkumattomuudesta kipeytynyt selkä tai elämänrytmin sekoittaneet kaksoslapset eivät haihdu ilmaan vaikka miten väännät ja käännät menneisyyttäsi, eilistä, viime vuotta ja kaikki niitä "olisi pitänyt" -ajatuksia.

Mutta. Sitten seuraa hyviä uutisia.

Kuten Jari Sarasvuo sanoi Yle Puheella: Suostu osaasi. Hyväksy tosiasiat. Koska voit jatkaa matkaa vain sieltä missä olet.

Hyväksy ne asiat, jotka ovat jo tapahtuneet. Syödyt suklaalevyt on syöty. Treenit on skipattu. Laiskottelut on laiskoteltu. Unirytmit on sekoitettu. Elämänhallinta on mitä on. Stressiä on kertynyt.  

Hyväksy sinun elämäsi realiteetit. Hyväksy ne asiat, joihin et voi vaikuttaa. Jos olet 150cm pitkä koripalloilija, et voi olla huomenna 180cm pitkä koripalloilija. Jos sinulle ei suotu liikunnallista lapsuutta, sinulle ei silloin suotu liikunnallista lapsuutta.

Vielä kerran: näitä asioita et voi muuttaa. Näitä asioita et saa tekemättömäksi, teit mitä tahansa. Toteutuneet tosiasiat eivät muutu epätodeksi, teit mitä tahansa.

En kuitenkaan ole niin tyhmä, että väittäisin ihmismielen olevan on-off-katkaisija, jonka voi aina kääntää päälle tai pois niin halutessaan. Tietysti riittävän sakeeta kamaa voi - ja joskus on hyväksikin - pureskella terapiassa tai ammattilaisen kanssa. Mutta mitä nopeammin pääset omatoimisesti tai itseäsi viisaamman avustuksella niiden asioiden kimppuun, joihin voit vaikuttaa ja jotka vaikuttavat sinuun, sitä parempi.

Viime vuonna skipattuja treenejä ei voi tehdä uudestaan viime vuonna mutta ne voi tehdä tänä vuonna. Eilen tunnesyödyt suklaalevyt on syöty mutta tänään on mahdollista jättää uudet syömättä. 150cm pitkä koripalloilija voi miettiä, harjoitella, yrittää, erehtyä ja yrittää uudestaan ja oppia millä tavoin 150cm pitkä ihminen voi menestyä koripalloilijana. 

40 kiloa ylipainoa ei haihdu ilmaan viime vuosien aikana mutta ne voivat haihtua tulevien vuosien aikana. Onnettomuudessa kipeytynyt polvi ei kuntoudu eilen mutta sitä voi kuntouttaa tänään. Liikunnan iloa ei aikuinen voi etsiä menneisyydessä mutta sitä voi etsiä tulevaisuudessa.

No, en myöskään ole niin tyhmä, että tämä blogipostaus muuttaisi maailman yhdellä lukemiselle. Ajattelutavan muutos ottaa aikaa.

Mitä haluaisin tapahtuvan on se, että ensi kerralla kun mielessäsi lähtee Mutta kun -kasetti soimaan, pysähdy hetkeksi miettimään vaikuttaako tämä asia sinuun, voiko sille tehdä jotain vai kannattaako se sivuuttaa ja keskittyä niihin, joihin voit vaikuttaa ja jotka vaikuttavat sinuun?



Matkaa voi jatkaa vain sieltä missä ollaan

Kuva: Mikaela Löfroth

Kuva: Mikaela Löfroth

Istuin taannoin Jari Sarasvuon Stronghold-aamupäivässä ja pohdiskelimme elämän syntyjä syviä. Tykkään suuresti kun kuulen ajatelmia, jotka jäävät kumisemaan päänuppiin kuukausien ajaksi. Usein niistä saa enemmän ja enemmän irti mitä pidempään niitä mutustelee.

Eräs tällainen ajatelma kuului ulkomuistista jotenkin seuraavasti:

"Matkaa voi jatkaa vain sieltä missä ollaan. Ongelmia koituu kun koitetaan jatkaa sieltä missä ei olla ja varsinkin silloin kun koitetaan jatkaa sieltä missä ei ikinä olla oltukaan."

Siltä varalta, että et ole filosofisen pohdiskelevaa mallia, otan käytännön esimerkkejä asiasta.

Tämä näet voit olla se puuttuva palanen miksi Uusi elämä (tm) ei ota onnistuakseen, painonhallintaprojektit natisevat liitoksistaan ja treeni-, ravinto- ja elämäntapamuutokset eivät tuota tuloksia vaikka "teet jo niin paljon oikein".

Omalta kohdaltani hyvä esimerkki matkan jatkamisesta sieltä missä ei olla on työkuormani ja siihen liittyvä stressin- ja elämänhallintayritelmät.

Olen vähän sellaista innostuvaa sorttia ja se yhdistettynä liian kovaan vauhtiin on tuottanut tuloksen, että huomaan kertovani itselleni tarinaa, jossa "kyllä tämä yksi juttu tähän vielä mahtuu ja kun tämä on hoidettu, sitten helpottaa ja kaikki on toisin."

Viime viikolla tultuani kotiin jälleen erään 14-tuntisen työpäivän päätteeksi salilta muistelin miten eräässä seminaarissa kerroin kuulijoille, että elämästä on tullut aika hapokasta. Kuukausien kroonisen työn tulos, pää märkänä projektista toiseen ja uutta juttua tulille joka viikko. Siinä samassa treenitkin menevät perseelleen, ravinto on mitä on ja yleinen vireystila ei ole enää alamäessä vaan sekin on taittunut jo suoranaiseen syöksykierteeseen.

Tuo hetki oli erinomainen siksi, että totesin ihan kaiken kansan kuullen, että tässä lähdetään kohta työmaalta jalat edellä. Löydettäessä oikean käden etusormi on vielä hiiren napilla optimoimassa budjetti-exceliä ja päivittämässä projektikaaviota.

Tilanteessa on nyt vain yksi perustavanlaatuinen ongelma.

Tuosta seminaarista on nyt kulunut kaksi vuotta ja neljä kuukautta eikä tilanne ole muuttunut mihinkään.

Jos minä jatkan elämääni sieltä missä en ole, jatkan tämän saman tarinan sepittämistäni itselleni kuin rikkinäinen levysoitin. Siis sitä tarinaa missä tehdään vielä yksi projekti, laitetaan enää pari juttua tulille ja helpotus on koko ajan ihan käsivarren mitan päässä.

Ainoa tapa millä asia saadaan korjattua on, että läiskäisen itseäni märällä rätillä poskelle, teen perusteellisen tilannetarkastuksen ja sen perusteella jatketaan matkaa sieltä missä oikeasti ollaan.

Kun näin tehdään, ymmärretään, että minulla ei ole "vielä yhtä projektia, jonka jälkeen kaikki on paremmin". 

Todellisuudessa minulla on krooniseksi yltynyt ylikuormitus työelämässä, selkeä vastuunjako-ongelma, perustavanlaatuisia haasteita ajanhallinnan kanssa, stressiviisari jämähtänyt maksimiin, liian monta rautaa tulessa ja käytännössä toteutuva arvomaailmani on sen irvikuva, jonka näen hyvänä.

Voin jatkaa sepittämistä itselleni, että ehkä jossain on nykyistä parempi projektinhallintatyökalu, joka vapauttaa aikaa kaikelle rentoutumiselle ja palautumiselle. Tai ehkä tämä vastuu tästä pikku hiljaa jotenkin jakautuu itsestään ilman että sille tarvitsee tehdä mitään. Tai ehkä palaset vain jotenkin kummasti loksahtelevat itsestään kohdalleen ilman, että minun tarvitsee kohdata tätä tilannetta oikeasti.

Tai ehkä sittenkin asiat pitää kohdata niin kuin ne ovat, jotta matkaa voidaan jatkaa sieltä missä ollaan?

No, miten tämä nyt sitten koskee sinua?

Minä en voi tietää missä sinä olet. En myöskään sitä missä sinä uskottelet itsellesi olevasi. Kaikkein vähiten tiedän sen missä sinä et ole koskaan edes ollut. 

Siksi heitänkin sinulle kysymyksiä.

Jos sinä kerrot itsellesi, että paino ei laske ja vireystila ei parane vaikka syöt jo niin puhtaasti, niin otapa kynä ja paperi kauniiseen käteen ja kirjoita siihen KAIKKI mitä söit viime viikolla ja KAIKKI mitä ei tullut syötyä vaikka olisi ollut hyvä syödä.

Tietysti voi olla, että aineenvaihduntaa on piesty riittävän pitkään ja/tai umpieritysrauhaset tarvitsevat järeämpää hoitoa mutta aikasten monta "perusterveellistä ruokavaliota" nähneenä voin sanoa, että varsinkin syödyn ja syömättä jääneen ravinnon puolella moni koittaa jatkaa matkaa sieltä missä ei todellakaan olla ja monesti sieltä missä ei olla ikinä oltukaan.

Jotkut meistä kertovat itselleen tarinaa, jossa ihmetellään mitä hyötyä tästä ja tuosta on terveydentilan parantamiseksi kun kerran tiedät jo niin paljon. Yksi muoto matkan jatkamisesta sieltä missä ei olla on sellainen, jossa kuvitellaan, että tieto yksinään korjaa kaiken.

Valitettavasti kaikki tieto, joka ei millään tavalla siirry käytäntöön on turhaa.

Sillä mitä sinä tiedät ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa mitä sinä teet. Minä näen päivittäin työni kautta ihmisiä, jotka ovat työllä, stressillä ja oman hyvinvointinsa laiminlyönnillä piesseet itsensä sellaiseen kuntoon, että sieltä ei (ehkä) palauduta enää koskaan takaisin täyteen iskuun. Meillä on lisäksi kirjahyllykaupalla teoksia siitä millaisia vaikutuksia liiallisella kuormituksella on ihmiseen.

Silti minä en osaa kunnolla hallita omaa kuormitustani.

Siksi tällaisen tarinan sepittäminen itselle on lopetettava jos haluaa muutosta.

Voi myös olla, että kerrot itsellesi satua, jonka jokainen virke alkaa sananparrella "no mutta kyllähän minäkin mutta kun..."

Katsos, ystäväni, ihan ensimmäisenä tulee sisäistää, että elämässä (lähes) kaikki on mahdollista. Kyse on vain siitä, että oletko sinä valmis maksamaan tarvittavan hinnan?

Oletko valmis laittamaan television, tietokoneen, tabletin ja kännykän aikaisemmin kiinni, jotta uni tulee helpommin, se on laadukasta ja sitä saa riittävästi? Oletko valmis kärräämään television kierrätykseen, sillä se vapauttaisi keskimääräisellä suomalaisella 21 tuntia ylimääräistä aikaa viikkoon? Oletko valmis survomaan viikko-ohjelmaasi 3-4 tuntia salitreeniä tai muuta liikuntaa ja pitämään siitä kynsin ja hampain kiinni, etkä skippaa kuin synnytyksen (oma) tai hautajaisten (omat) vuoksi?

Oletko valmis pyöräilemään tai kävelemään työpaikalle tai harrastuksiin saadaksesi edes muutan tuhat lisäaskelta päivään? Entä siirtymään työskentelemään seisottavaan työpisteeseen, jotta istuminen ei tee sinulle halla? Tai opettelemaan sanomaan enemmän "ei" ja vähemmän "kyllä", jotta ehdit pitämään myös itsestäsi huolta?

Kaikki nämä ja monet muut lähes typerän yksinkertaiset asiat voisivat muuttaa paljon.

"Mutta kun tässä on ollut niin kaikenlaista että en kertakaikkiaan ehdi treenaamaan ja laittamaan terveelistä ruokaa ja menemään ajoissa nukkumaan, vaikka minkä tekisin" on yritys jatkaa matkaa sieltä missä ei todellakaan olla.

"Koska minua ei huvita / kiinnosta / en osaa / en jaksa nähdä vaivaa pitää itsestäni huolta, en treenaa, enkä laita terveellistä ruokaa enkä myöskään mene ajoissa nukkumaan" on parempi.

Se on tilannekatsaus siihen missä ollaan ja siitä on tuloksekkaampaa jatkaa matkaa.

Pysyvä elämäntapamuutos ei usein tapahdu maagisen ihmepillerin kautta eikä hiomalla treenisuunnitelman detaileja kaksi naksautusta oikealle tai vasemmalle. Todelliset, läpi elämän kantavat muutokset tapahtuvat silloin kun päänupissa hammasrattaat naksahtavat eri asentoon ja opit katsomaan asioita kokonaisuutena ja pitkässä juoksussa. Erottelemaan merkitykselliset asiat merkityksettömistä.

Näin.

Toivottavasti sait tekstistä ajatuksia. Tiedän, että joskus voi tehdä kipeää siirtyä pilvilinnoista ja päiväunista sinne missä oikeasti ollaan. Mutta se on ainoa paikka mistä matkaa voi oikeasti jatkaa niin, että päädytään sinne mihin halutaan.

Jos sinusta tuntuu, että tilannekartoitus tekisi hyvää ja toimintasuunnitelma siihen perään, lähde mukaan Oikotie Optimaaliin 2.0 -verkkokurssille. Voit aloittaa vaikka heti. Tervetuloa. :)