Sohvafilosofia

“Tiedän, just nyt ei vaan pysty!” - Entä jos onkin pakko?

Otetaan ajatusleikki. Sinulle on annettu syntymälahjaksi auto mutta sillä rajoituksella, että sitä ei voi koskaan vaihtaa toiseen. Juuri pakasta vedettynä se kestää aikamoista rallia ja kaltoinkohtelua mutta saavutettuaan n. 28 - 45 vuoden iän alkaa hiljalleen tapahtua vähemmän toivottavia asioita.

Lähipiirisi ihmetellessä havahdut välillä itsekin tosiasioiden äärelle: ruostetta on syntynyt kulmaan jos toiseen, öljyä pitää lisätä joka aamu, ajovalot eivät toimi ja kojetaulussa palaa neljä erilaista varoitusvaloa. Avaimesta auto ei ole enää toviin käynnistynyt mutta onneksi mäkistartilla pääsee aamulla vauhtiin. Jostain syystä ennen niin vireä auto ei yrityksistä huolimatta kulje kuin 60km/h ja nykiminen yltyy lounastunnin jälkeen niin rajuksi, että auto on lähes käyttökelvoton arjen normaaliin tarpeesiin kuten kaupassakäyntiin ja peräkärryn vetämiseen.

Sinusta huolissaan olevat lähimmäiset tiedustelevat säännöllisin väliajoin varovasti, että “mites tuota, asiahan ei minulle varsinaisesti kuulu mutta ihan ystävänä olen vähän huolissani ja mietinkin, että eikö sun kannattaisi ruveta tekemään jotain?”

Vastaisitko, että “Tiedän, just nyt ei vaan pysty!”

Myöhemmin eräänä päivänä ajellessasi käännyt risteyksestä, ajaudut jyrkkään alamäkeen, jossa vauhti kiihtyy, varoitusvalot vilkkuvat, runko nitisee liitoksistaan, ajovalot eivät edelleenkään toimi, vasen takapyörä irtoaa akselista hetkellä minä hyvänsä, nopeusmittari näyttää 180 km/h ja edessä siintää tiukka mutka, jonka ulkokaarteessa odottaa tuhti rivi vyötärön paksuisia mäntyjä.

Nyt samat ihmiset huutavat huolestuneena ja hädissään, että “hei valot päälle hyvä ihminen, nyt on ihan oikeasti pakko painaa jarrua tai käy hassusti!”

Vastaisitko edelleen, että “Tiedän, just nyt ei vaan pysty!”

Et tietenkään.

Vastaus olisi päivänselvä STOP! koska jokainen tietää miten mutkassa tulee käymään. Omat ajotaidot, renkaiden pito ja autosi suorituskyky riittävät vain tiettyyn pisteeseen asti. Sen jälkeen siirrytään vasten tahtoa kuskin paikalta katsojaksi ja toivotaan parasta.

Todellisuudessa harva meistä olisi tuohon syöksykierteeseen ikinä päätynytkään, koska ruosteet ja öljyvuodot olisi paikattu, ajovalot korjattu ja auto viety korjaamolle varoitusvalojen syiden selvittämistä varten hyvissä ajoin. Ne harvat, jotka joutuisivat syöksyyn painaisivat jarrupoljinta kaksin käsi ja jaloin, riippumatta siitä huvittaako, jaksaako tai mitä sarjoja Netflixiin on ilmestynyt.

Nyt on tavallaan vähän hassu tilanne se, että siinä missä näiden vikojen korjaaminen on auton kanssa itsestäänselvyys, se ei kuitenkaan ole sitä meidän oman kehomme ja mielemme kanssa.

Jos autossa jokin osa räjähtää palasiksi laiminlyönnin vuoksi, tilanteesta selviää lyömällä pankkikortin pöytään ja odottamalla huoltamon aulassa pari tuntia. Huonoimmassakin tapauksessa viikon.

Mutta valitettavasti jos samoin käy oman kehon kanssa niin yleensä korjausaika on huomattavasti pidempi, lasku paljon suurempi ja korjaustyönkin joutuu tekemään hiki valuen itse.

En tietenkään ole niin tampio, että väittäisin ihmiskehon kaltaisen psykofyysisen kemikaalilaboratorion olevan yksi yhteen verrattavissa autoon. Eikä ihmiselämän monimuotoisuutta voi suoraan rinnastaa autolla ajamiseen.

Mutta vertauksen pointti on se, että kannustaisin pysähtymään sen tosiasian äärelle, että meille jokaiselle on annettu vain yksi “auto” eli yksi mieli ja yksi keho, joiden kanssa on pakko taivaltaa matkaa, halusimme tai emme.

Kun tämän ymmärtää ja ennen kaikkea sisäistää, tulee helpommin panostettua ainakin sen verran aikaa, vaivaa, kiinnostusta, huomiota ja valuuttaa itsestään huolehtimiseen, että pysyy terveenä. Se olisi minun minimitoiveeni jokaiselle. Terveyden jälkeen kukin voi olla juuri sen verran triathlon-kilpailija tai Crossfit-mestari kun itselle tuntuu hyvältä.

Mutta sellainen perusterveys, jossa mieli on virkeä, keho selviytyy arjen haasteista ja pystyy sykkimään itselle mielekkäiden asioiden parissa päivät pitkät on ehdotukseni alarajasta, jonka alle ei päästettäisi itseä valumaan.

Nimittäin jossain kohtaa elämää ja mahdollista syöksykierrettä voi tulla vastaan se hetki, että on pakko. Pakkoja voidaan ajatella olevan kolmea laatua: on pakko, Pakko ja Aikuisten Oikeasti Pakko.

Miedoin versio eli pakko on se tilanne kun kaikki on vielä hyvin. Fiksu syöminen, säännöllinen treeni ja riittävä palautuminen on mielekästä ja niitä tehdään siksi, että elämä maistuu hyvältä ja tilanteen toivotaan jatkuvan vähintäänkin ennallaan. Silloin oman hyvinvoinnin eteen tehdään asioita päivittäin koska on pakko, sillä ymmärretään, että jos elää aivan kuin pellossa niin alamäki alkaa ja sitä ei suinkaan haluta.

Pakko taas on tilanne, joka ei ole enää erinomainen vaan huonohko ja suunta näyttää olevan syvemmälle kohti pohjaa. Rasvaprosentti on noussut tasolle, jossa sokeriaineenvaihdunta ei enää pelitä aivan normaalisti, polvet, selät tai niska- hartiaseutu oireilevat päivittäin, jaksamista ylläpidetään kahdella pannullisella kahvia päivässä ja arki on yhtä selviytymistaistelua päivästä toiseen. Tässä kohtaa asialle on Pakko tehdä jotain, koska tilanne voi äkkiä kääntyä todella huonoksi ja korjaustyö tulla kalliiksi ja kestää huomattavasti pidempään kuin toivoisit.

Aikuisten Oikeasti Pakko on taas tilanne, josta minulla on vähiten kokemusta. Johtuen lähinnä siitä, että Aikuisten Oikeasti Pakko -tilanteen edessä olevat ihmiset eivät kuulu meidän ruutuumme vaan silloin haetaan vauhtia ja apua akuutteihin ongelmiin terveydenhuollon ammattilaisten piiristä ja lääkärin vastaanotolta. Vasta sitten tullaan meille pistämään syömisen, liikunnan ja palautumisen perusasioita kuntoon.

Nyt toiveeni olisi, että et päästäisi itseäsi lipsahtamaan Aikuisten Oikeasti Pakko -moodiin. Moni sieltä tullut kertoo jälkikäteen, että olisi pitänyt tehdä jotain silloin kun oli pakko tai Pakko.

Tiedän hyvin omasta kokemuksesta, että työjonon, laskupinon, arjen vastuiden ja pankkitilin saldon ristitulessa suusta pääsee helposti "Tiedän, just nyt ei vaan pysty!" -lause. Mutta valitettavasti joskus on pakko. Ja se on hetki jolloin suosittelen toimimaan ennen kuin tulee Pakko tai Aikuisten Oikeasti Pakko.

Kuten moneen otteeseen olen mainostanut, syömisen, liikkumisen ja palautumisen ei tarvitse olla elämäsi tärkeimmät asiat. Levytanko ja raejuusto tuovat elämään vain tietyn verran sisältöä ja on ihan normaalia, että arvojärjestyksessä on perhe, työura, partioharrastukset kärjessä. Mutta tärkeää olisi ujuttaa hyvinvoinnin perusteet edes viiden tärkeimmän joukkoon.

Mitä sitten seuraavaksi? Ehdotukseni.

Jos tilanteesi on akuutin vakava eli lähempänä Aikuisten Oikeasti Pakkoa niin marssi terveydenhuollon ammattilaisten pakeille tarkastamaan missä mennään ja katsotaan sitten lisää.

Jos tilanteesi ei ole akuutin vakava vaan hyvinvointi ja terveys saadaan nousuun omatoimisesti perusasioita viilaamalla, annan kaksi vaihtoehtoa.    

1) Seuraa meitä ilmaisella sosiaalisessa mediassa (Optimal Performance & Kaisa Jaakkola, Linkedin ja Instagram) ja saat päivittäin vinkkejä syömiseen, palautumiseen, liikkumiseen ja arjenhallintaan. Aloita pienistä perusasioista ja jatka sitkeästi päivittäin ympäri vuoden.

2) Jos haluat panostaa omaan hyvinvointiisi kalleimmillaankin vain 19,90 €/kk, liity yhteiseen Optimal Tribe -verkkovalmennusheimoon. Olen siellä yhdessä tiimini kanssa apuna ja saat treeniohjelmat, ravinto- ja elämäntapavalmennusta, verkkoluentoja ja tuen yhteisessä Facebook-ryhmässä. Ovi pilottiryhmään on enää muutaman päivän auki, joten suosittelen aloittamista tänään TÄSTÄ tai alla olevaa kuvaa klikkaamalla.

Semmoista tähän väliin. Toivottavasti teksti herätteli ainakin ajattelemaan ja sitä myöten käynnistää jotain, joka saa sinut pitämään itsesi terveenä, hyvinvoivana ja miksipä ei myös erinomaisessa kunnossa. Tsempit vuoteen 2018! :)

Tulosta ei tule ja mikään ei etene. Ethän vain ole nysvääjä?

Nysväys. Tuo viheliäinen aika- ja energiasyöppö joka vie meidät mennessään syvälle epäedulliseen madonreikään. Siellä lopputulos on aina miinusmerkkinen riippumatta siitä, oliko tarkoitus saavuttaa jotain uutta tai palautua kuormituksesta lepuuttamalla kehoa ja mieltä olemalla hetki “ei yhtikäs mitään”.

Kirjoitin aiheesta LinkedIn-sivuilleni ja syntyi myrsky vesilasissa. Koska termi on aavistuksen provosoiva ja monitulkintainen, pureskellaan se nyt perinpohjin. Väärinymmärryksen vaara on suuri ja siihen meillä ei ole nyt varaa, sillä nysväyksen tunnistaminen voi olla avain onnistumiseen.

Törmäsin termiin filosofi JP Jakosen kirjassa Stressivapaa johtaja - 52 näkökulmaa itsensä johtamiseen, henkilökohtaiseen kasvuun ja viisaaseen elämään. Nysväyksen tiivistys poimintana suoraan kirjasta:

-------

“Nysväys on termi, jota ei välttämättä käytetä joka puolella Suomea. Täällä Satakunnassa se tarkoittaa pientä toimintaa, jonka näkyvä hyöty on verrattain pieni suhteessa käytettyyn vaivaan. Toisaalta nysväys voi olla mukavaakin. Voi olla mukavaa nysvätä harrastuksen parissa. Aikaa kuluu ja jotain saa aikaankin. Toisaalta nysväys on silti turhauttavinta, mitä on. Jos tarkoitus on edistää merkityksellistä projektia, on asian parissa nysvääminen rasittavaa. Silloin pitää tehdä jotain, jonka tuon keskustelun myötä ymmärsin. Silloin pitää ylittää nysväysraja.”

-------

Kun siirrytään syöminen-liikkuminen-palautuminen-muu-elämä -osastolle, jatkojalostaisin nysväyksen määritelmän seuraavaan muotoon:

-------

“Nysvätessä ihminen tekee ja on liian vähän ja kevyesti kehittyäkseen ja mennäkseen eteenpäin ja samaan aikaan kuitenkin liian paljon ja raskaasti palautuakseen.”

-------

Välttyäksemme väärinkäsityksiltä, otetaan esimerkkejä mitä nysväys ja nysvääminen eivät ole sekä yleiset huomiot.

  • Nysväyksen vastakohta ei ole kehittyminen, maailman pelastaminen, uusien innovaatioiden keksiminen tai muu galakseja räjäyttävä tekeminen. Jos et ole pelastamassa maailmaa tai luomassa itsestäsi superihmistä, et automaattisesti ole nysväämässä. Voit ihan hyvin olla silloin tekemässä tärkeitä asioita kuten palautumassa, viettämässä laatuaikaa perheen kanssa tai muutoin näperrellä itsellesi mielekkäiden pikkuaskareiden parissa. Eli jos hellitetään ns. suorittamisesta niin silloin ei olla automaattisesti heti nysväämässä.

 

  • Nysväys ja nysvääminen eivät ole ihmisarvokysymyksiä. Tasaisin väliajoin sinä nysväät, minä nysvään ja kaikki nysväävät. Maailma ei kaadu jos silloin tällöin nysvää. Tärkeintä on tunnistaa nysväävänsä silloin kun olisi oikeasti tärkeää saavuttaa jokin tavoite tai olla hetki tekemättä yhtään mitään kuormittavaa.

Sitten postauksen pihviin: Mitä nysväys ja nysvääminen ovat sekä yleisiä huomioita.

Jos katsot kuvaa Väkevä elämä -kirjastani, nysvääminen tapahtuu jatkumon keltaisella osiolla. Et siis ole henkisesti etkä fyysisesti mukavuusalueella palautumassa ja kasvamassa etkä epämukavuusalueella hakemassa ihmisenä kasvamiseen tarvittavia riittäviä ärsykkeitä.

jatkumo_väkevä_elämä.jpg

Vietät siis päiväsi sellaisella viheliäisellä sektorilla missä kuluu aikaa, vaivaa, rahaa, energiaa, fokusta ja hermoja. Lopputuloksena ei synny juuri mitään asioita edistävää tai kehittävää mutta samaan aikaan ei myöskään mitään palauttavaa tai korjaavaa.

Nysväyskierteen katkaisemiseksi olisi siis parempi joko ylittää tai alittaa nysväyskynnys. Eli tehdä ja olla vähän vähemmän, jotta palaudutaan ja korjaudutaan tai vähän enemmän, jotta edistytään tai kehitytään.

Muutama konkreettinen esimerkki nysväyksestä.

  • Haluat lääkäriksi mutta ensin pitäisi päästä yliopistoon lukemaan lääketiedettä. Valmistautumisesi on nysväystä silloin kun luet omaan potentiaaliisi nähden puolivaloilla niin, että aikaa, vaivaa, hermoja ja sosiaalista elämää kyllä kuluu mutta jäät vuodesta toiseen hieman alle sisäänpääsyrajan. Parempi olisi kuluttaa sama tuntimäärä johonkin muuhun tai sitten lukea vähän enemmän ja paremmin, jotta sisäänpääsyraja ylittyisi.

 

  • Treenaat kuntosalilla omaan lähtötasoosi, potentiaaliisi ja tavoitteisiisi nähden laiskasti niin, että salilla kuluu monta tuntia viikossa mutta kehitystä ei tapahdu siksi, että nysväyskynnys ei alitu eikä ylity. Eli teet sarjoja ja toistoja niin vähän ja niin kevyellä painolla, että et varsinaisesti palaudu mutta samaan aikaan tämä ärsyke ei ole riittävä kehittämäänkään. Eli teet esimerkiksi 2 sarjaa ja 6 toistoa painolla, jolla saisit todellisuudessa tehtyä 5 sarjaa ja 16 toistoa. Tottakai tälläkin treenillä saa liikettä niveliin, kaloreita palamaan ja usein kaikki mikä saa sohvalta ylös on plussaa. Mutta tärkeintä olisi ymmärtää, että jos kerran ollaan tehty uroteko ja päästy salille asti niin eikö olisi hyvä edes hieman extra-tsempata, ylittää nysväysraja ja saada kehitystä aikaan?

 

  • Alat siistimään ruokavaliotasi mutta teet sen vähän liian pienesti tärkeiden asioiden parissa tai vaihtoehtoisesti tosi intensiivisesti mutta väärissä asioissa. Tällöin syömisen siistimiseen kuluu aikaa, vaivaa, rahaa, hermoja ja päivittäistä fokusta mutta juuri minkäänlaisia tuloksia ei synny. Käytännön esimerkkinä kulutat rahaa ja opiskelet, hifistelet ja testailet tuntikausia joka viikko lisäravinteiden parissa samaan aikaan kun ruokapäiväkirjasi on täynnä pitsaa, karkkia, sokerilimua ja epäsäännöllistä ateriarytmiä. Nysväyskynnys voisi ylittyä laittamalla edes kolmasosa tästä ajasta, vaivasta ja rahasta aamupalan ja ateriarytmin parantamiseen ja nysväyskynnys ylittyisi.

 

  • Kun et ole hakemassa kasvulle tarvittavia ärsykkeitä epämukavuusalueelta (salitreeni, opiskelu, uuden oppiminen, työprojekti, jne.) olisi hyvä olla palautumassa sinulle sopivalla tavalla. Näin palautumista edistävillä rakennusaineilla on mahdollisuus mennä sinne mihin niiden kuuluukin sekä palauttavilla prosesseilla riittävästi aikaa tuottaa sinun kannaltasi edukas lopputulos. Hyvä esimerkki nykyajan nysväys-palautumisesta on vapaa ilta tai viikonloppu, jonka voisi kuluttaa itselle mielekkäiden pikkuaskareiden, perheen, hyvän musiikin, kirjallisuuden tai vaikka positiivisen sosiaalisen elämän parissa mutta kulutatkin sen riitelemällä sosiaalisessa mediassa yömyöhään Venezuelan talouskriisistä: verenpaineesi on koholla, stressireaktio päällä, yöunet menevät ja kukaan ei kuitenkaan vaihda mielipidettään.

Näin. Toivottavasti sain avattua tämän kohtalaisen haastavan ja ennen kaikkea väärinymmärryksille alttiin konseptin ymmärrettävään muotoon. Lopuksi haluan vielä korostaa, että jos sinulla ei ole jonkin teeman kanssa sen kummempia tavoitteita niin by all means nysvää like there is no tomorrow.

Mutta jos mielessä on saavuttaa aiheen piirissä jotain - kehonkoostumuksen muuttaminen, parempi palautuminen, terveys & suorituskyky, arjenhallinta - niin silloin on hyvä tarkastella ettei tekeminen vain ole lipsahtanut nysväyksen puolelle. Hyvä uutinen on se, että nysväyskynnyksen ylittäminen tarkoittaa usein vain pientä parannusta tekemisen määrässä tai laadussa. 

Jos haluat meiltä apua oman projektisi kanssa, heit viestiä linkin kautta kautta (Helsinki: http://bit.ly/2yQmXM3 - info@optimalperformance.fi - 040 183 5033, Tampere: http://bit.ly/2wnd4YP - info@optimalperformance.fi - 050 414 5280) tai heitä mailia suoraan minulle osoitteella joni@optimalperformance.fi.

Onnistujan sudenkuoppa: "Tätäkö tää nyt sitten on?"

Onko käynyt joskus niin, että elämäntapamuutos tai muu painonhallintaprojekti on lähtenyt hyvään vauhtiin, tuloksia tulee mutta sitten tapahtuu "jotain" ja projekti ei päädy maaliin asti?

Jos kyllä niin et ole yksin. 

Olen kiinnittänyt vuosien varrella huomiota erääseen elämäntapamuutoksen kehityspolkuun, joka näyttää toistuvan kerta toisensa jälkeen. Kun muutosmatkaa ravinnon, treenin ja elämäntapojen parissa on taivallettu tovin aikaa saavutaan eräänlaiseen tienristeykseen. Sellaiseen kohtaan, joka pitkälti määrittelee sen tuleeko uusista terveyttä ja suorituskykyä tuottavista asioista sinulle elämäntapa vai palataanko takaisin lähtöruutuun lisälaskun kera.

Olemme jakaneet valmennustietoutta reilulle 40 000 ihmiselle seitsemän vuoden aikana ja sieltä tiivistäen olen huomannut, että monen vasta-alkajan muutosprojekti noudattaa samanlaista kaavaa.

Miten tämä vuodesta toiseen toistuva kaava sitten oikein menee?

Elämäntapamuutosmatkoilla tartutaan yleensä kolmeen tärkeimpään kivijalkaan eli ravintoon, liikkumiseen ja elämäntapoihin, joista viimeisimmän sisälle voidaan lukea esim. uni, stressinhallinta yms. terveyttä tukeva tekeminen ravinnon ja liikunnan ulkopuolelta.

Taipaleen alku (ensimmäiset 3-4 viikkoa) sujuu yleensä rakettimaisen kehityksen merkeissä, sillä mitä huonompi käsillä oleva lähtötilanne on, sitä nopeampi ja suurempi muutos on alkuun odotettavissa. Treenipainot kasvavat, vaa'an lukema ja kehonkoostumus kehittyvät parempaan suuntaan ja laadukkaamman unen myötä virtaa arjessa riittää vähintään tuplaten verrattuna "entiseen elämään". Tämä kehityskulku alussa ei usein riipu juurikaan siitä millä muutosmetodilla tai koulukunnalla olet lähtenyt liikkeelle. Vaikka söisit kolme viikkoa pelkkiä männynkäpyjä on sinulla fiilis, että "tätä mun olisi aina pitänyt tehdä!" Alkuvaiheen innostus on aina mittakaavassaan ihailtavaa ja hatunnoston arvoista sekä face-to-face valmennustapaamisissa että verkkovalmennusten Facebook-ryhmissä.

Alkutaipaleella esimerkiksi syömiseen liittyen moni huomaa miten suuri merkitys on sillä, että syö säännöllisesti. Tämä maailman mediaseksittömin ravitsemukseen liittyvä ohjenuora on auttanut valtavan määrän ihmisiä pitämään kohtuuttomat herkuttelukohtaukset aisoissa ja helpottanut tekemään fiksumpia syömisvalintoja kotona, töissä ja maailman melskeessä. Alkuun pannullinen kahvia -tyylinen aamupala vaihtuu puuroon, smoothieen tai munakkaaseen. Sen jälkeen aterioita valmistellaan etukäteen työpaikkalounaalle ja buffet-linjastossa tehdään fiksumpia valintoja. Viikkojen edetessä treenin jälkeen nautitaan ehkä palautusjuomaa ja päivittäinen energiansaanti alkaa asettumaan kohdilleen ja ravinteiden jakaumasta tulee terveyttä, tuloksia ja tavoitteita tukevaa.

Mitä tulee treenaamiseen, hyvin moni ei ole omatoimisesti koskaan päässyt maistamaan miten nopeaa kehittyminen esimerkiksi kuntosalilla tai lenkkipolulla on silloin, kun suunnitelma on laadittu fiksusti. Niin, että lähdetään liikkeelle teknisesti yksinkertaisista mutta silti tehokkaista harjoitteista. Valmennettavat ovat viikko viikolta yhä innostuneempia kun tuloskunto kehittyy raketin lailla, yhdellä treeniohjelmalla tehdään sopivasti mutta ei liikaa ja annetaan uudenlaista ärsykettä varioiden liikkeitä, toistoja ja palautuksia. Tästä tykkää sekä keho että mieli.

Muiden elämäntapojen kuten unen laadun ja määrän parantaminen taas tukee kaikkea tätä edellä mainittua. Viikkojen edetessä sumun hälvetessä moni kokee eräänlaisen herätyshetken ymmärtäessään millaisessa sumussa viimeiset vuodet on vietetty. Muutenkin se, että stressinhallintaan ruvetaan ensimmäisen kerran toviin ylipäätään kiinnittämään huomiota laskee monen suoritusviisarin punaiselta vihreälle ja energiaa arjen askareisiin ja treenaamiseen on enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Näiden viikkojen edetessä innostus kasvaa ja kumuloituu koko ajan kun tarjolla on edelliseen elämään verrattuna uusia ja ihmeellisiä tapoja pitää itsestään huolta. Vielä kun nämä asiat tuovat konkreettisesti varsin nopeita vaikutuksia jokaisella terveyden, hyvinvoinnin ja suorituskyvyn osa-alueella: kehonkoostumus, peilikuva, vaatekoko, voimatasot, liikkuvuus, jaksaminen, palautuminen ja niin edelleen.

Mutta.

Sitten eräänä päivänä saavutaan aikaisemmin mainitsemaani pisteeseen, joka sanelee sen tuleeko näistä ravinto-, treeni- ja elämäntapa-asioista sinulle suorituskykyä ja pitkää ikää palveleva elämäntapa vaiko eikö.

Nimittäin yhtenä päivänä odottaessasi jälleen kerran jotain uutta ja ihmeellistä, sinun hyvinvointi- ja suorituskykygalaksisi räjäyttävää oppia, apua tai työkalua, sellaista ei ole enää tarjolla. Ok, tottakai aina on olemassa uusia pikkuvirityksiä mutta ei enää sellaista, joka välttämättä toisi yhtä lyhyessä ajassa yhtä suuria muutoksia kuin aloittaessasi.

Levytankoon laitetaankin 10kg sijaan 1kg lisää, päivittäisessä aterioinnissa ei olekaan enää juuri mitään ihmeellistä muutettavaa ja laadukasta untakin tulee jo riittävät kahdeksan tuntia yössä.

Tämä on se hetki kun monen päässä kumisee ajatus, että "tätäkö tää nyt sitten on?" ja minun tavallaan valitettava tehtäväni on kertoa, että "tätä tää nyt sitten on." Olet siis saapunut pisteeseen, jossa sinun tärkein tehtäväsi on olla kärsivällinen ja antaa ajan tehdä tehtävänsä.

Mutta. Fear no, ystäväni! Kuten tiedät, pyrimme olemaan niin ihmisläheinen valmennustiimi kuin mahdollista. Meille kaikkein tärkein asia on se, että sinä saat tuloksia eikä se, että me yrittäisimme olla väkisin oikeassa.

On siis täysin ymmärrettävää, että vain aniharva on haljeta riemusta 60 vuotta putkeen päästessään joka viikko 3-4 kertaa kuntosalille, pakatessaan eväitä tupperware-purkkeihin tai suunnitellessaan tulevaa viikkoa maksimaalinen kehitys mielessä. Kuitenkin olisi tärkeää, että jokainen olisi 60 vuotta putkeen innostunut pitämään itsestään huolta ainakin sen verran, että pysyy terveenä ja voi sykkiä sen merkeissä mikä itselleen on mielekästä.

Tässä kohtaa kuvaan astuu kaikkein tärkeimpänä asiana se, että sinun tekemisesi on mielekästä, vaihtelevaa ja monipuolista. Tämä siksi, että mikään ei ole yhtä tärkeää kuin se, että asioita tehdään pitkäjänteisesti ympäri vuoden, vaikka vähän kevyemmin kuin karmealla intensiteetillä kolme kahden viikon rykäisyä vuodessa.

Mitä tämä tarkoittaa sitten käytännössä?

Ravinnossa unohda kivitauluun kirjoitetut ruokavaliot ja opettele tärkeimmät periaatteet. Kun osaat pitää kiinni tärkeimmistä suuntaviivoista - sopivasti energiaa pääsääntöisesti fiksuista lähteistä järkevissä suhteissa - ja kaiken lopun voit valita maan ja taivaan väliltä. Voit testailla smuutsieita, grillailla kavereiden kanssa, lähteä työ- tai lomamatkalle, aamupalat, lounaat ja päivälliset eivät tuota päänvaivaa ja muutenkin elämä ei pyöri syömisestä murehtimisen ympärillä. Lopulta suhde ravintoon on sellainen, että se tukee terveyttä ja suorituskyky ja on samalla myös joustavaa.

Treenissä tärkeintä on ymmärtää toimiva monipuolinen kokonaisuus mustavalkoisen joko-tai -ajattelun sijaan. Pyri lisäämään arkiaktiivisuutta millä tahansa muodolla, joka saa sinut sohvalta ylös. Mikäli arki on todella passiivista (autolla ovelta ovelle, hissillä ylös ja alas ja kotona tv-maratooneja) niin sitä ei valitettavasti kolme ryhmäliikuntatuntia viikossa paikkaa. Tähän päälle jotain raskasta liikuntaa, joka saa 10 toiston kohdalla pään punoittamaan ja pidempi kestoista, matalasykkeistä liikuntaa saman verran. Nämä liikuntamuodot voit valita kaikesta kävely- tai hölkkälenkistä uinnin kautta golf-kierroksiin. Raskaampi liikunta voi olla kuntosaliharjoittelua, kehonpainotreeniä, Crossfitiä tai vaikkapa aikuisten telinevoimistelua. Näistä kiinni pitäen mikä ikinä saa sinut sohvalta ylös on maksimaalista plussaa!

Palautumisessa tärkeintä on löytää itselle parhaiten toimiva systeemi ja proaktiivisen ennakoinnin kautta varmistaa sitä riittävästi ympäri vuoden. Meditoinnit, mindfulness-harjoitukset, kirjallisuus, riittävä yöuni, jooga, metsäretket ja perheen tai ystävien kanssa läsnäoleminen tuottavat toki jokainen vähän erilaisia tuloksia mutta vievät sinua kohti kaikkein tärkeintä tavoitetta: palaudut riittävästi, jotta jaksat arjen melskettä ja pystyt samalla kehittymään terveydessä ja suorituskyvyssä.

Loppuyhteenveto

Terveys ja suorituskyky riippumatta lähtötilanteesta tai tavoitetasostasi rakentuu sille, että opettelet rakastamaan perusasioita. Opit olemaan kärsivällinen ja annat ajan tehdä tehtävänsä oikeiden valintojesi tuloksena.

Älä siis astu siihen sudenkuoppaan, että annat onnistumisesi kaatua yksipuoliseen, mustavalkoiseen tai ehdottomaan ajattelutapaan tai siihen harhaluuloon, että terveys, hyvinvointia ja suorituskyvyn parantaminen olisi jonkun maagisen taikapillerin tai yksittäisen asian takana.

Jokainen tehty hyvä treeni, syöty kokonaisuutta tukeva ateria ja laadukkaasti palauduttu ajanhetki tukee terveyttä ja suorituskykyäsi ja vie aina hieman lähemmäksi kohti tavoitteitasi. Hifistelylle ja erilaisille erikoisvirityksille on oma paikkansa ja mukavia pirityksiä arkeen mutta niillä ei perusteita voi korvata.

Arjen realismi monen kohdalla sanelee kuitenkin sen tosiasian, että tekemisen pitää olla joustavaa, monipuolista ja ennen kaikkea itselle mielekästä. Tämän vuoksi kiveen hakatut, liian tiukat valmennusmetodit eivät toimi. Tottakai välillä jokaisen pitää tehdä hetken epämiellyttäviäkin asioita mutta hampaat irvessä kukaan ei pidä itseään kunnossa 60 vuotta putkeen.

Näin. Tämä filosofinen postaus oli nyt tässä ja on mielestäni 1000 kertaa treenaamisen, syömisen tai palautumisen detaileja tärkeämpää ymmärtää. Detaileja saat esim. seuraamalla meitä Facebookissa täällä. Jos haluat omatoimisen yrittämisen sijaan selkeän ja vuosien saatossa toimivaksi viilatun valmennuksen, joka noudattaa kaikkea edellä kirjoittamaani ihmisläheistä valmennusmetodia, klikkaa alta kuvaa ja lähde mukaan Hyvän olon hormonodieetti -verkkovalmennukseen. Aloitimme tänään mutta vielä ehdit mukaan. :)

Tärkeintä ei ole mitä tehdään vaan se mitä siitä seuraa

Jos olet seurannut meidän valmennusfilosofiaamme ja somesivustoja pidempään, olet varmasti kiinnittänyt huomiota siihen hassuun juttuun, että meille käy melkein kaikki. :) Tämä siis koskee kaikkea ravinnon, treenin, elämäntapojen ja unen kautta stressinhallintaan. Vaikka tämä joustava lähestymistapa johtaa aluksi sinun kannaltasi vähän suurempaan määrään pään raapimista kuin mustavalkoinen tee aina näin äläkä ikinä noin -lähestymistapa, osoittaa sekä tiede että käytännön elämän happotesti, että parhaat ja pysyvimmät tulokset saadaan aikaan sillä täysijärkisellä metodilla, jota sinä pystyt noudattamaan. Siksi en halua survoa sinua väkisin mihinkään muottiin koska mistä ihmeestä minä voisin tietää mikä sopii juuri sinulle parhaiten? :)

Mutta on yksi näkökulma mitä en ole nostanut riittävän hyvin esiin. Kun mietin tarkemmin niin se itse asiassa lymyää kaiken tämän joustavan ja ihmisläheisen valmennusfilosofiamme taustalla. Näkökulman ytimen löysin tovi takaperin filosofi Esa Saarisen luentomuistiinpanoistani ja lause kuului näin:

"Tärkeintä ei ole mitä siinä hetkessä tapahtuu vaan se mitä siitä seuraa."

On olemassa todella monta erilaista tapaa liikkua, syödä, palautua ja pitää itsestään huolta niin, että saavutetaan se kaikkein tärkein tavoite eli pysyt terveenä ja suorituskykyisenä nyt ympäri vuoden ja tulevaisuudessa mahdollisimman pitkään. Samaan aikaan on tietysti olemassa monta pähkähullua systeemiä, joilla ajetaan terveyden ja jaksamisen kanssa kiviseinään ennemmin tai myöhemmin mutta niistä joskus toisella kertaa.

Mutta pointtini on se, että nämä lukuisat toimivat ravinto-treeni-elämäntavat -systeemit antavat sinun tekemiseesi eräänlaista toleranssia. Ne luovat ikään kuin sellaisen haarukan, jonka sisällä voit sukkuloida omien mieltymystesi mukaan ja saada aikaiseksi käytännössä samanlaisia tuloksia kehonkoostumuksessasi, jaksaa arjen melskeissä ja parantaa suorituskykyäsi niin, että mitä ikinä mieleen juolahtaakaan, ei se jää ainakaan kipeästä selästä tai olemattomasta energiasta kiinni.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa sitten käytännössä? Otetaan muutama esimerkkikysymys, joita meille kertyy verkkovalmennuksissa, sosiaalisessa mediassa ja monissa yksilövalmennuksissa.

"En pidä kuntosalitreenistä mutta aikuisten voimistelu kiinnostaa, onko se hyvä ja riittääkö se?" - Liikunnan osalta kaikkein tärkein asia sinun kohdallasi on se, että ylipäätään liikut. Aikuisten voimistelu ei välttämättä korjaa kaikkia maailman asioita Eurokriisistä ilmastonmuutokseen mutta jos aikuisten telinevoimisteluun ilmoittautumisesta seuraa se, että nouset säännöllisesti ylös toimistotuolista ja kotisohvalta niin todennäköisesti se on parasta mitä sinulle voi tapahtua. Vasta kun liikunta on säännöllistä kannattaa aloittaa hiekkalaatikkoleikki siitä kenen treenisysteemi voittaisi jos kaikki treenisysteemit tappelisivat.

"Minusta tuntuu, että minulle ei sovi ravintofilosofia X mutta olisin kiinnostunut kokeilemaan luolamiesruokavaliota, välimeren dieettiä tai virallisterveellistä ravitsemuskolmiota, voisiko näistä joku toimia minulle?" - Lähes tulkoon mikä tahansa täysijärkinen ravitsemusfilosofia toimii ja kaikkein tärkeimmässä asiassa - eli pitkässä juoksussa - oleellisinta on, että se on sinulle mielekäs ja mahdollisimman vaivaton noudattaa. Tämän vuoksi jos lähdet testailemaan jotakin edellä mainituista ja siitä seuraa se, että ateriarytmistäsi tulee säännöllistä, herkuttelu ja roskaruokailu laskee kohtuulliseksi, päivittäinen energiamäärä asettuu kohdalleen ja makroravinteita tulee sopivissa suhteissa niin sitten se on ilman muuta parasta mitä sinulle ravinnon suhteen voi tapahtua.

"Stressiä pukkaa ja pää pitäisi saada välillä irti työasioista mutta nuo mindfulness- ja meditaatioharjoitukset eivät oikein innosta. Voisinko kuitenkin käydä koiran kanssa kävelyllä tai lukea kirjaa?" - Voimme väitellä aamusumuun asti meditaatioharjoituksen ja koiralenkin eroista aivojen neuroplastisuuteen mutta jos jälkimmäisestä seuraa se, että irtaudut kohtuuttomasta stressikierteestä, jonka myötä arjenhallintasi paranee, saat enemmän virtaa pitää itsestäsi huolta niin se on varmasti parasta mitä sinulle juuri nyt tässä hetkessä voi tapahtua elämäntapojen osalta.

Vastaavia esimerkkejä löytyy lähes jokaiselta elämänosa-alueelta lukemattomia määriä mutta uskon, että sait ainakin hieman kiinni siitä miksi pyrimme valmennusfilosofiassamme mahdollisimman joustavaan lähestymistapaan. Hyvä kysymys nimittäin on, että kun elämäntapamuutos tulee joka tapauksessa olemaan uuden opettelun myötä hieman epämukavaa niin miksi siitä pitäisi tehdä yhtään sen vaikeampaa kuin sen tarvitsee olla? :)

Eli ei muuta kuin rohkeasti kokeilemaan uusia juttuja ja pidetään katse ennen kaikkea siinä tekemisessä ja katsotaan mitä kaikkea hyvää siitä seuraa.

Jos intoa on mutta et tiedä mistä lähteä liikkeelle, voit aloittaa Hyvän olon hormonidieetti -verkkovalmennuksen ennakkotehtävien parissa vaikka heti klikkaamalla TÄSTÄ. Maanantaina 14.8. aloitetaan sitten koko porukalla. Tervetuloa! :)

Mikään ei muutu jos mikään ei muutu

Se tila missä sinä nyt olet, on tähän asti tekemiesi valintojen lopputulos maustettuna perimällä, sattumuksilla ja muilla vähemmän päätöksesi vallassa olevilla asioilla. Kun tämä tosiasia todetaan valmennusprojektien alussa, pyrimme yleensä ruotimaan tilannetta mahdollisimman mindfulness-henkisellä non-judgemental -lähestymistavalla. Eli emme tuomitse tehtyjä valintoja, emme märehdi mitä kaikkea olisi voinut tai pitänyt tehdä tai mitä kaikkea muut ovat tehneet. Tämä tehdään siksi, että on äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että juuri nyt sinä et voi olla mitään muuta kuin mitä sinä juuri nyt olet. Kuten minua viisaammat tällä viikolla juuri sivistivät niin stressiä syntyy kun vastustaa sitä mitä on. Että haluaa todellisuuden olevan jotain muuta kuin se nyt on ja kuten ystäväni Jyri hyvin tiivisti: "Jos käy mielessään sotaa todellisuutta vastaan, häviää kerran kerrasta."

Olen huomannut, että ilman tuomintaa tehtävä nykytilanteen läpikäynti lisää ihmisten itsemyötätuntoa ja tuntemusta siitä, että asioita on mahdollista muuttaa. Teemme joka tapauksessa ison osan päivän valinnoistamme sen kummemmin tiedostamatta tapojen kautta. Siksi liian jyrkkä ja mustavalkoinen suhtautuminen omaa tekemistä kohtaan johtaa siihen, että koemme itsemme "tällaiseksi ihmiseksi, jolle nyt vaan aina käy näin." Ihmiselle tekee hyvää antautua sille elämän tosiasialle, että totta kai elämänmuutos on mahdollinen mutta vuorokauden jokaisen millisekunnin optimointi ei meiltä onnistu. Tällöin yleensä saadaan pois pahin yliyrittäminen ja itseruoskinta ja näistä syntyvä mustavalkoinen joko-tai -ajattelu muuttuu joustavaksi ja suvaitsevaksi sekä-että -ajatteluksi.

Mutta heti tämän jälkeen päästäänkin käsiksi siihen elämäntapamuutoksen kaikkein vaikeimpaan kohtaan: Miten löydetään sellainen kultainen keskitie, jossa pyritään samaan aikaan ymmärtämään nykytilanteessa oman jaksamisen rajat mutta ei kuitenkaan nosteta käsiä pystyyn jokaisen vastoinkäymisen kohdalla, että "emmä tähän pysty!" Sekä liiallinen itseruoskinta että myöskin liiallinen armollisuus molemmat tuovat meidät lopulta otsikon tosiasian äärelle, että mikään ei muutu jos mikään ei muutu.

Kuten vanha viisaus kertoo, jos tekee päivästä toiseen samoja asioita, on turha odottaa erilaisia lopputuloksia. Sain itse todeta tämän omassa käynnissä olevassa valmennusprojektissani. Ammatinvalinnastani huolimatta olen yllättävän lähellä ihan tavallista ihmistä, jolla on elämässä muutakin mielenkiinnon kohteita kuin maitorahka ja levytanko. Ehkä siksi oma projektini noudatti samaa kaavaa kuin niin monella muullakin: alussa kiimainen innostus kaikkea tekemistä kohtaan, valmiina räjäyttämään koko elämän uusiksi ja lähdössä repimään vaikka puut maasta juurineen jos tarve vaatii. 2-3 viikon jälkeen "tuli siinä vähän kaikenlaista..." ja neljännen viikon tapaamisessa en edes muistanut, että mitä edellisellä viikolla oli sovittu tehtäväksi (kirjanpito paljasti tehtävän olleen "tosi vaikea" välipalan lisääminen aamupalan ja lounaan välille).

Leikitäänpä nyt hetki, että yllä oleva teksti on saanut sinussa aikaan maagisen ajatusmaailman transformaation ja hyväksyit sen tosiasian, että kaikki ei ole tietoisen mielesi hallussa mutta jotain on kuitenkin tehtävissä terveellisemmän ja suorituskykyisemmän elämän rakentamiseksi.

Mistä tällöin oikein kannattaa aloittaa ja miten edetä?

Saadaksemme toivottua aikaiseksi eli otsikon vastakohdan, meidän täytyy muuttaa jotain jotta jokin muuttuu. Koska elämäntapasi (miten liikut, syöt, palaudut, jne) ovat hioutuneet nykyisiksi vuosien tai vuosikymmenten saatossa, ei pysyvää nykytilan muutosta kannata odottaa viikossa tai kahdessa. Koska tavat kumpuavat syvältä mielesi syövereistä, vaatii muutoksen tekeminen ihan ensimmäisenä sitä, että tiedostetaan omaa tekemistä joka päivä mahdollisimman hyvin ja raivataan kalenteriin aikaa parempien tapojen opettelulle. Uudet tavat vaativat varsinkin alussa enemmän työtä ja fokusta kuin vanhat ja siksi on lopputuloksen kannalta riskialtista kuvitella, että muutos tapahtuisi täysin "omalla painollaan" tai "kuin itsestään".

Eli tarvitaan tiedostamista, fokusta ja arjen kalenterin parempaa hallintaa. Seuraavaksi herääkin kysymys, että mihin konkreettisiin asioihin tämä uusi asennoituminen sitten kannattaa kanavoida? Koska nykytilanteesi rakennuspalikoina ovat valtava määrä päivittäisiä tapoja ja tiedostettuja valintoja, ei kannata kuvitella, että korvien välissä riittäsi laskentateho muokata jokaista niistä paremmaksi. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että kaikkea ei tarvitsekaan muuttaa. Monta asiaa on varmasti jo nyt hyvin, joten fokus kannattaa laittaa joko niihin, jotka ovat eniten haitallisia tai tilanteen ollessa vaikea, siihen josta sinun on helpointa aloittaa. Ideoita heittääkseni toimivia asioita ovat olleet mm.

  • Uni. Pyri korjaamaan sekä määrää että laatua. Uni on listassa ensimmäisenä siitä syystä, että huonolla unella kaikki muu on helkkarin vaikeaa ja hyvällä unella taas tuntuu, että virtaa riittää mihin tahansa.
  • Ravinto. Oikeastaan mikä tahansa täysijärkinen ravitsemusfilosofia toimii, kunhan vain se sopii sinun arkeesi ja on mielekäs toteuttaa.
  • Liikunta. Terveyttä ja suorituskykyä parhaiten toimiva kokonaisuus rakentuu arkiaktiivisuudesta, voimaharjoittelusta ja kestävyysharjoittelusta. Myös näitä yhdistää se, että intensiteettiä tärkeämpää on pitkäjänteisyys ja säännöllisyys. Lajeiksi voit valita sinulle kaikkein parhaiten sopivat. Kunhan hiki lentää ja keuhkot joutuvat sopivasti töihin.

Sulkeaksemme ympyrän, palataan takaisin koko postauksen otsikkoon: mikään ei muutu jos mikään ei muutu. Kaiken ylläolevan lukeminen ja nyökyttely tosiasioiden edessä on helppoa. Jos et ole asunut ämpärissä viimeistä viittä vuotta olet varmasti kuullut äsken listaamani konkreettiset asiat moneen kertaan. Siksi voimmekin pikakelata suoraan eniten kipeintä tekevään tosiasiaan mutta jolla muutos saadaan aikaan: jatkossa jotain pitää tehdä toisin.

Jos unen määrää ja laatua pitää parantaa, ei valitettavasti ole mahdollista kukkua television ääressä yömyöhään vaikka suosikkiohjelma sieltä taas tuleekin. Jos päivittäinen energiansaanti jää liian alas (et jaksa tehdä mitään) tai lähtee aivan laukalle (ylipainoa kertyy) niin ateriarytmiä ja lautasen sisältöä täytyy lähteä työstämään toisenlaiseksi vaikka koko ajan mieli haluaisikin toisin. Jos liikunta ei näyttele oikein minkäänlaista roolia elämässäsi, askelia pitää ryhtyä kerryttämään, keuhkot pitää laittaa töihin ja voimaharjoitelulla on hyvä hankkia lisää toimintakykyä vaikka mieli tekisikin kaatua sohvalle.

Eli lopulta palaudumme jälleen sen elämäntapojen muuttamisen kaikkein vaikeimman tosiasian äärelle: terveellinen elämä ei saa olla yhtä kärvistelyä ja väkisin tekemistä aamusta iltaan mutta jos nykytilanne ei tue pitkää ja laadukasta elämää eikä vastaa toiveita niin jotain on pakko tehdä toisin.

Sillä vielä kerran kertauksena: jos mikään ei muutu niin mikään ei muutu.

Tässä kohtaa tärkeintä on, että ylipäätään havahtuu siihen, että jotain on tehtävä toisin. Se on askel, joka täytyy ottaa ensin. Ilman tätä konkreettista tiedostamista edessä on vuosia toisensa perään, joissa päädyt vain ihmettelemään, että "miten tämä kaikki aika näin rientää, miten tässä taas on näin käynyt?"

Jos tuntuu, että haluat meiltä tuloksekasta mutta ihmisläheistä apua muutokseen, täytä lomake alta niin ollaan pikapuoliin yhteydessä ja laitetaan projekti käyntiin. Tsempit! :)

Nimi *
Nimi