Ylistyskirje perusarjen supersankareille

Surffaillessani eri medioita törmään jatkuvasti henkeäsalpaaviin muutoskuviin ja toinen toistaan mahtavampiin oman fyysisen ja henkisen potentiaalin venytysprojekteihin. Siinä missä nämä ovat tottakai hienoja tarinoita ja inspiroivat sankoin joukoin ihmisiä liikkeelle, ne valitettavasti helposti hautaavat pienemmän mittakaavan supertärkeät menestystarinat alleen. Tästä seuraa se, että moni ei arvosta omassa tekemisessään niitä äärimmäisen tärkeitä havaintoja ja tekemistä, jotka luovat perustan sille, että pysyy terveenä ja kykenee parantamaan suorituskykyään omien tarpeidensa vaatimalle tasolle.

On nimittäin niin, että esimerkiksi pysyäkseen terveenä aniharvan tarvitsee "tiputtaa kymmeniä kiloja ennätysajassassa!" tai "muuttua sohvaperunasta fitness-kilpailijaksi!", kuten saamme tasaisin väliajoin lehdistä lukea. Ne, jotka kehonkoostumuksen parantamisesta eniten hyötyvät pärjäävät maltillisemmallakin tahdilla ja pienemmin lopputuloksin perusasioita päivästä toiseen vääntäen ilman sen suurempaa meteliä. Mutta jos ainoat esiin nostettavat tarinat ovat muutokset rapakunnosta Mount Everestin valloittajaksi, valitettavan harva osaa enää arvostaa itsellään niitä rauhallisessa tahdissa pudotettuja muutamia kiloja, terveellisempiä elämäntapoja, parempaa yöunta ja säännöllistä liikuntaa, jolla ostettiin lisää laadukkaampia elinvuosia, energisempää arkea ja terveempiä polvia ja selkiä.

Tämän vuoksi haluankin nostaa hattua ja antaa kaksi varauksetonta tuplapeukkua perusarjen supersankareille, jotka jäävät liian vähälle kiitokselle ja ylistykselle mutta tekevät suuren palveluksen itselleen ja muille ihmisille heidän ympärillään.

Keitä nämä ihmiset sitten ovat ja mitä he oikein tekevät?

He ovat ihmisiä, jotka pysähtyvät ja havahtuvat muutoksen tarpeeseen. Jokin asia elämässä on saanut heidät ymmärtämään oman tilanteensa ja he sisäistävät sen, että jotain on tehtävä jatkossa toisin ja aloitus mahdollisimman pian. Pelkää pysähtyminen ja havahtuminen tuskin vie ketään Iltalehden kanteen ylistettäväksi mutta väitän, että ilman tätä maagista hetkeä muutosta ei koskaan tapahdu. Tämän herätyshetken puutoksen huomaa niiden ihmisten kohdalla, joiden suusta pääsee "toki toki, mutta tässä on nyt ollut niin paljon kaikenlaista..." ja "kyllähän minä heti sitten kun tässä vähän helpottaa..." -lauseita huonokuntoisuuden jatkuessa kymmenettä vuotta putkeen. Joten älä vähättele sitä päätöstä kun ilmoittaudut valmennukseen, varaat ajan lääkärille terveystarkastukseen tai teet omatoimisesti suunnitelmaa oman terveytesi parantamiseksi koska suunnan muutos vaatii aina tällaista pysähtymistä.

He ovat ihmisiä, jotka tekevät itselleen ja muille arjen pieniä perusasioita joka päivä. Jos avaat Instagramin ihmeellisen maailman, sinulle juotetaan informaatiovirran paloletkusta täydellä paineella toinen toistaan rajumpia kuntosalitreenejä, viiden tähden ravintolaillallisia muistuttavia postworkout-aterioita ja lotusasennossa meren rannalla levitoivia meditaatioguruja. Nämä toimivat toki inspiraation lähteinä mutta harva meistä voi rakentaa arkeansa näiden tähtihetkien varaan. Näissä hetkissä tarvitaan perusarjen supersankaria, joka saapuu paikalle viitta hulmuten ja pyöräyttää pannulle lähi-Alepasta haettua lihaa, kanaa, kalaa tai härkistä, heittää kattilaan perunaa, riisiä tai bataattia ja siivuttaa puolikkaan lautasellisen tomaattia, kurkkua ja salaattia. Näistä teoista ei mitaleja jaeta mutta pitkää ikää, terveyttä ja suorituskykyä kylläkin. Varsinkin siksi, että perusarjen supersankarit jaksavat tehdä tätä päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen sekä itselleen että perheelleen.

He ovat ihmisiä, jotka jaksavat puurtaa silloinkin kun ollaan "maalissa". Muutosprojektin hekumavaiheessa jokainen jaksaa antaa kaikkensa treeneissä, kokata terveyttä tukevaa ravintoa ja priorisoida palautumista tarpeen mukaan koska muutostahti on nopea ja edistyminen käsinkosketeltavaa. Mutta jyvät erottuvat akanoista siinä kohtaa kun joka viikko ei voikaan enää ottaa isompaa käsipainoa kouraan, kehonkoostumus ei muutukaan enää niin vauhdikkaasti ja palautuminen (uni, arjen rytmitys, jne) on viritetty niin hyväksi, että sieltä ei massiivisia edistysaskeleita ole enää luvassa. Ja silti pitäisi jaksaa puurtaa. Monen projektin käännekohta on nimittäin juuri tämä hetki kun odotat uuden viikon mukanaan tuomaa uutta työkalua mutta sellaista ei enää olekaan luvassa. Perusarjen supersankari jatkaa peruspuurtamista silloinkin kun galakseja räjäyttäviä ihmetyökaluja ei ole enää tarjolla vaan pitää olla kärsivällinen, paiskia samoja hommia ja antaa ajan tehdä tehtävänsä.

Summauksena todettakoon, että ilman muuta erilaiset nautinnolliset hekumahetket, irtiotot arjen myllerryksestä ja rajummat revittelyt epämukavuusalueelle ovat kokemuksia, joita väkisinkin tarvitaan. Niiden etu on siinä, että ne saavat ihmisiä ylös sohvalta aloittamaan muutoksen. Aniharva inspiroituu kultaisesta keskitiestä tai sopivasti ja monipuolisesti kaikkea -tyylisestä ajattelusta. Toisekseen siinä ei ole mitään väärää, että normiarkea maustaa esimerkiksi keskivertoa rajummilla kilpasuorituksilla (puolimaraton, seikkailu- ja Crossfit-kisat, jne) tai kokkaa puolisolle seitsemän kierroksen päivällisen ja postaa reseptin muiden iloksi sosiaaliseen mediaan.

Mutta näiden kliimaksien ohella on tärkeä ymmärtää, että 99% terveydestäsi, hyvinvoinnistasi, suorituskyvystäsi ja arjen jaksamisestasi tulee muualta. Ne tulevat siitä arjen perussankaruudesta, josta sinulle tuskin myönnetään mitalia ja johon on monesti vaikea olla itsekään tyytyväinen.

Mutta vuosien saatossa tuhansia tarinoita todistaneena voin luvata, että kun tämä perusarjen supersankarin viitta unohtuu komeroon liian pitkäksi aikaa, sen huomaat sekä sinä itse että ne ihmiset, jotka tekemisesi hedelmiä ovat saaneet nauttia. Siksi tämä ylistyskirje on juuri sinulle siellä, joka teet päivittäin pieniä mutta äärimmäisen tärkeitä perusasioita, joista emme saa lehdistä lukea emmekä aina osaa riittävästi arvostaa.

Kiitos siitä kaikkien meidän unohtaneiden puolesta ja muista, että teet tärkeää työtä vaikka aina ei siltä ehkä tunnukaan. :)


Jos perusarjen supersankaruus houkuttelee mutta et tiedä miten se parhaiten onnistuisi, lähde ihmeessä mukaan 12.6. alkavaan naisten omaan 10-viikon Hyvän olon hormonidieetti -verkkovalmennukseen. Luvassa monipuolista ravintoa, treeniä ja elämäntapoja. Oman paikkasi voit lunastaa vaikka heti TÄSTÄ tai klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Ensimmäiset esitehtävät odottavat sinua jo!