Voit saada kaiken. Mutta et samaan aikaan etkä ilman hintalappua.

Inspiroidun elämää suuremmista tarinoista, joissa ihmiset saavuttavat unelmansa ylittämällä omat rajoitteensa ja murskaavat kaikki todennäköisyydet. Kirjahyllyni on täynnä tarinoita, jotka toimivat esimerkkinä siitä miten kuka vain voi kovalla työllä ja omistautumisella saavuttaa elämässään mitä tahansa.

Mutta jos näitä tarinoita ei tutki sen syvemmin voi jäädä mielikuva, että kuka tahansa voi saada kaiken haluamansa, heti, samanaikaisesti ja ilman hintalappua.

Todellisuus on kuitenkin toinen: jos haluamme saada aikaan jotain keskiarvosta merkittävästi poikkeavaa tai ottaa omaan lähtötasoon nähden tuntuvan edistysloikan, sillä on AINA hintansa.

Minulla on ollut vaikeuksia tiivistä ajatuksia tästä blogipostiksi mutta törmättyäni James Clearin tekstiin otsikolla The Four Burners Theory, otan siitä tukea ja rohkenen ottaa yrityksen.

Jos mietimme elämäämme, valtaosa sisällöstä voidaan tiivistää neljän pääotsikon alle:

  1. Työ ja ura
  2. Perhe ja läheiset ihmiset
  3. Terveys ja suorituskyky
  4. Ystävät ja sosiaalinen elämä

Nyt väittämäni on se, että jos panostat yhteen tai kahteen osa-alueeseen merkittävästi saadaksesi aikaan tuntuvaa muutosta, ottaa vähintään yksi muu osa-alue osumaa. 

Kun koulun penkiltä valmistunut uraohjus täynnä tarmoa saa elämänsä tilaisuuden näyttää mihin työelämässä kykenee (listassa kohta 1.), se usein tarkoittaa pitkiä työpäiviä, matkustamista ja epäsäännöllisiä työaikoja ja -paikkoja. Tällöin on vaikea samaan aikaan olla kotona joka päivä päivällisaikaan (2.), pitää kiinni terveellisestä syömisestä ja maksimaalisesta suorituskyvystä (3.) ja viettää aikaa ystävien ja sukulaisten kanssa tai lomailla niin paljon kuin ehkä olisi pitkän iän kannalta hyväksi (4.)

Ne, jotka periaatteenaan pitävät perheen, parisuhteen ja jälkipolvien kanssa vietetyn ajan aina ykkösenä (2.) eivätkä siitä tingi, saattaavat joutua antamaan tasoitusta työuralla (1.) ja kilpaurheilussa (3.). 

Eilen aamulla piti lähteä ajoissa töihin. Mutta meillä oli pojan kanssa niin paljon autoja hinattavana, että tämän hyvän hetken hinta oli se, että työpäivä jää piirun verran lyhyemmäksi ja joitakin asioita siirtyy tuonnemmaksi.

Eilen aamulla piti lähteä ajoissa töihin. Mutta meillä oli pojan kanssa niin paljon autoja hinattavana, että tämän hyvän hetken hinta oli se, että työpäivä jää piirun verran lyhyemmäksi ja joitakin asioita siirtyy tuonnemmaksi.

Jos tähtää kilpaurheilussa maailman huipulle (3.), voi laji- ja oheistreenit nousta viikkokalenterissa päärooliin. Tämä yhdistettynä kisamatkoihin, leirityksiin ja palautumiseen panostamiseen johtavat siihen, että työura (1.) ei välttämättä etene raketin lailla ja myös perheajasta (2.) ja sosiaalisesta elämästä (4.) on pakko tinkiä.

Jos taas oma-aika, sosiaaliset suhteet ja matkustaminen (4.) ovat elämän tärkeimmät asiat ja niistä ei halua joustaa, voi työura (1.) jäädä vajaaksi siitä mihin 110% panostuksella olisi ollut mahdollisuuksia.

Koska väärinymmärryksen vaara on suuri, korostettakoon paria seikkaa. Kyllä, termit merkittävä ja tuntuva ovat tietysti subjektiivisia. Se mikä on minulle iso juttu voi olla sinulle mitätön ja toisinpäin enkä sinänsä ota kantaa miten paljon jokaisen meistä tulee sykkiä. Enkä myöskään arvota ihmisiä sen perusteella miten paljon he elämässään saavat aikaan. Eli tämä ei ole ihmisarvopostaus. Jokaisen ei tarvitse viedä ihmiskuntaa Mars-planeetalle, kerryttää sataa miljoonaa verotuloja eikä perustaa perhettä tai mennä naimisiin.

Ehkä minimitoimeena olisi, että jokainen pyrkisi hoitamaan oman ruutunsa kuntoon ja koittaisi tehdä maailmasta vähän paremman paikan. Sen jälkeen minulle käy kaikki ja jokainen elää niin kuin mielekkääksi kokee.

Mutta mitä ajan takaa on se, että JOS haluat rakentaa oman yrityksesi tyhjästä huipulle, edetä vaativalla työuralla norsunluutorniin, juosta maratonin kolmeen tuntiin, edetä politiikassa merkittäväksi vaikuttajaksi, priorisoida perheajan elämässäsi ykköseksi, jättää jälkesi historainkirjoihin, edetä urheilussa kansainväliselle huipulle tai tulla maan parhaaksi viulistiksi tai runonlausujaksi, se ei tule ilmaisella. Merkittäviä saavutuksia ei synny ilman, että tuloksien alttarilla pitää uhrata jotain.

Se missä kohtaa meillä kullakin menee moniajon ja yliyrittämisen parissa kaislaa potkuriin vaihtelee suuresti. Mutta tosiasia on kuitenkin se, että meillä jokaisella on kaasutankissa kulloinkin vain tietyn verran menovettä ja jokaisella veto loppuu kesken kun ajetaan liian pitkään kaasu pohjassa. Ja vaikka sinulla olisikin rajaton määrä energiaa ja jaksamista, viimeistään vuorokauden rajallinen tuntimäärä rajoittaa sitä miten paljon voi ja ehtii saamaan aikaan.

Mutta mitä sitten voi tehdä?

ULKOISTA KOKONAAN TAI OSITTAIN

Olen alkanut kallistumaan vahvasti siihen suuntaan, että kannattaa keskittyä omiin vahvuuksiin ja pitää heikkouksista vain sen verran huolta, että ne eivät kohtuuttomasti häiritse elämää. Olen suorastaan laittoman surkea kodin siivoamisessa, joten koitan vapauttaa sieltä aikaa ja energiaa palkkaamalla siivoojan. Tämän vapautuneen ajan ja energian voin kuluttaa johonkin tuottavampaan ja mielekkäämpään tekemiseen, esimerkiksi valmentamiseen.

Työpaikalla pyrin jakamaan vastuuta, jotta jokainen asia ei kiertäisi minun työpöytäni kautta. Kotona koitan sopia vetovuoroja vaimon kanssa lapsenhoidosta. Parisuhteen edun nimissä ulkoistamme jälkipolvien hoidon välillä viikonlopuksi isovanhemmille, jotta laatuajalla saa yhdessä puolison kanssa akut latinkiin. On myös paljon asioita, joista hyödyn mutta en koe kiinnostavaksi lähteä pöyhimään niiden syvempiä ulottuvuuksia nenä kirjassa kuukausien ajan. Esimerkiksi talous-, johtamis- ja tutkimusasioissa ulkoistan opiskelua ja pyydän suoraan apua itseäni viisaammilta.

HYVÄKSY RAJOITTEET JA MUKAUDU

Meillä ihmisillä on paha tapa käyttää asioihin juuri niin paljon aikaa kuin niihin on annettu käytettäväksi. Tämän vuoksi saamme kahdeksan tunnin työpäivässä saman aikaan kuin kuudessa. Olen huomannut, että kun työpäivän kalenterin säätää hieman leppoisaa työtahtia kireämmäksi (8.00 - 18.00 => 8.00 - 16.00) saa täysin samat asiat aikaan mutta vapaa-aikaa jää huomattavasti enemmän.

Joskus on hyvä myös myöntää itselleen, että jotkut asiat nyt eivät vain onnistu vaikka mieli tekisi ja intentio on hyvä. Että meissä itse kussakin on rajoitteita, jotka eivät ainakaan nykyisellä ponnistelulla muutu. Esimerkiksi itse olen huomannut, että niin kauan kun omat treenit on aikataulutettu tehtäväksi neljästi viikossa ennen puoltapäivää, ne tulee aina tehdyksi. Mutta jos menen koko treeniviikon fiilispohjalta, havahdun usein sunnuntaina pohtimaan, että "mihin tämä viikko taas meni?"

Samanlaisia rajoitteita löytyy ruuanlaittoon, säännölliseen meditointiin ja läsnäoloon perheen parissa. Minun on ollut pakko hyväksyä, että ilman jonkinlaista suunnitelmaa vajoan mystiseen madonreikään missä aika menettää merkityksensä ja kaikki hienot suunnitelmani ja samalla tulokset haihtuvat savuna ilmaan. Siksi on pakko elää suunnitelmallisemmin kuin ehkä mieli tekisi.

Sitäkin kannattaa miettiä, että kun kaikki mahdollinen on tehty ja silti asioita jää tekemättä, niin ehkä niiden aika ei ole vielä? Itse olen opetellut valitsemaan tällä hetkellä parhaat mahdolliset asiat työpöydälle ja loput laitetaan alalaatikkoon odottamaan tulevaisuutta.

ELÄMÄ ON KAUSILUONTOISTA

Yksi tapa ajatella menestymisen hintalapun maksamista on suhtautua elämään kausiluonteisena. Ikään kuin hyväksyä se, että välillä yksi asia on tärkeämpi kuin toinen. Tänä vuonna kiinnostaa puuro, ensi vuonna velli. Jos kuvittelet, että ensimmäisen lapsen syntymän alkuvaiheessa pystyt työstämään rakettimaista työuraasi kuten ennen, rakentamaan omakotitalon kivijalasta jalkalistaan ja lisäämään voimanoston yhteistulokseesi 150 kiloa 8%-rasvoissa heiluen, olet väärässä.

Tuloksien saavuttamista edesauttaa ja pystyt elämään ilman henkistä 4000-kilon apinaa niskassa kun hyväksyt, että maksimaalisia tuloksia ei voi saada samaan aikaan kaikilla rintamilla. Kun aloitimme Optimal Performance Centerin rakentamisen, tiesin, että edessä on viidakko jossa en ole ennen käynyt. Jälkikäteen ajatellen onneksi kukaan ei kertonut minulle etukäteen millaiseen turvehautaan tulisin hyppäämään, sillä ehkä koko projekti olisi jäänyt käynnistymättä.

Mutta tänään voin huomata, että tästähän tuli vallan mainio. Mutta nyt ei sovi ohittaa tärkeintä pointtia: mikään ei syntynyt ilmaiseksi eikä jonkun muun asian kustannuksella. Työpäivät ovat edelleen pidempiä kuin toivoisin, rahaa on mennyt enemmän kuin budjetoin, aina en voi olla kotona kuin mieli tekisi ja lomaa on vähemmän kuin ehkä pitkän iän kannalta olisi hyväksi. Mutta silti tämä on vain kausi. Tämä ottaa veronsa mutta ei kestä ikuisesti.

Kuva: Sebastian Dannberg

Kuva: Sebastian Dannberg

Mitä haluaisin antaa sinulle tästä tekstistä kotiin viemisiksi on se, että tosissaan toimeen ryhtyessään jokainen meistä jokainen voi saavuttaa elämässään mitä haluaa. Mutta harvat isot menestykset tulevat käden käänteessä. Niiden eteen pitää paiskia töitä. Tämä kädet savessa eläminen haukkaa sekä aikaa vuorokaudestasi että oman osansa henkisestä ja fyysisestä kaasutankistasi. Tämän vuoksi et voi saada kaikkea suurta ja merkityksellistä yhdellä kertaa etkä samaan aikaan.

Jos yrität taistella kaikilla rintamilla täydellä höyryllä samaan aikaan voin luvata, että mikään ei etene kunnolla eikä mistään tule koskaan valmista. Löydät itsesi kuukausi toisensa jälkeen sepittämästä itsellesi tarinaa missä "ensi kuussa helpottaa" ja "tämä yksi juttu tästä vielä".

Tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät suuruudenhulluuskohtauksessaan kirjoittamaani tekstiä usko. Tiedän tämän siitä, että heitä on meillä valmennuksessa iso joukko. Sellaisia ihmisiä, joita koitamme parhaamme mukaan, joskus yhteistyössä lääkäreiden kanssa, elvyttää takaisin yhteiskuntakelpoisiksi. Moni heistä kertoo, että vuosia putkeen oli olo, että helpotus on aivan käsivarren mitan päässä. Kunnes ei enää ollutkaan. Kunnes kaasutankki tyhjeni ja veto loppui.

Toivottavasti sinä et päädy meille näissä merkeissä.

Muista, että kaiken voi saada mutta ei samaan aikaan eikä ilman hintalappua.