Vieraskynä - "Loppujen lopuksi kaikki lähtee omasta pääkopasta"

Lähtötilanne?

Lähtötilanteeni oli kokonaisvaltainen väsymys niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Tein välikuolemia töissä aina välillä, olisin voinut koko ajan nukkua. Syöminen oli epäsäännöllistä ja vaihteli terveellisyyden ja epäterveellisyyden ääripäissä. Olin vuosi takaperin saanut omat, lähes toimintakyvyttömäksi vieneet oireet,  kuriin ravitsemusmuutoksilla, joten tiedon puutteesta ei täysin ollut kyse. Onnekseni olen aina harrastanut hyötyliikuntaa, joten fysiikka ei täysin ollut hukassa, mutta mitään säännöllistä en ollut aikoihin harrastanut - mitä nyt aina välillä niitä perinteistä innostuksia lenkkeilyyn tai muuhun vastaavaan ja sitten homma lopahti melkeinpä saman tien. Tupakkaan en ole koskaan koskenut ja alkoholia juon vähän oikein spesiaalissa seurassa, jos silloinkaan. Stressiä ei ollut tietoisesti, vaikka alitajuisesti taisi olla tulevasta valmistumisesta ja tulevaisuudesta. Käytännössä ja tiivistettynä voisi sanoa, että kuljin zombiena päivät pitkät, ilman että jaksoin tehdä mitään - tai muistin tehdä mitään.

Valmennus alkoi 8.2.2014 eli yli puoli vuotta sitten. Tavoitteena taisi olla kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parantaminen sekä liikuntaharrastuksen löytäminen. Siitä lähtien olen ollut Anun hyvissä hoivissa.  Aluksi olin ymmälläni mitä tuleman pitää, mutta kaiken arvoista se tuleman oli.

Entä tilanne valmennuksen päätteeksi?

Siskoni mukaan muutoksen huomaa parhaiten ulkonäöllisesti ihon kunnossa: se on paljon parempi ja tasaisempi. Toki sekään ei ole kaikenkestävä:  siitä huomaa nopeasti, jos palaa takaisin huonoihin tapoihin.

Vointi on paljon energisempi. Olen kiinteytynyt, mutta paino ei ole tippunut;  painon tippuminen ei ollut alunperinkään tavoitteeni.  Rasvaprosentti on tippunut.  Muisti on alkanut pikkuhiljaa löytää kotiinsa, vaikka välillä vielä pieniä erimielisyyksiä on mitä tulisi muistaa, mutta osa on jo ihan normaalin muistin toimimista. Mieliala on tasaantunut. 

Mitä hyötyä koit valmennuksesta ravinnon, treenin ja muun suhteen ja mitä muutoksia olet huomannut kokonaisuutena, esim. jaksaminen yms?

Ravitsemusasioissa saamani hyöty on tasapainon löytäminen. Aiemmin syömisasiat ja tietous heittelehtivät meren aallokossa, nyt ravitsemusasiat ovat suhteellisen hyvässä tasapainossa, sopivan rennolla twistillä. Enää en kiroa itseäni, kun herkuttelen, vaan pyrin olemaan armollinen itselleni ja herkuttelemaan terveellisemmin. Ja vaikka ei olisi terveellisempää aina, niin siltikin tiedän, ettei se kaada elämääni. 80-20-ajattelutapa tai 90-10-ajattelutapa on alkanut iskostua vähitellen ja rentous myös. Kun ei laske kaloreita niin mahdottomasti, elämästä tulee paljon mukavampaa ja kroppakin tykkää. 

Treeniasioissa lähdettiin ihan aakkosista alkaen. Näytin salilla alussa varmasti peuralta ajovaloissa, joka ei hallinnut kroppaansa ollenkaan. Nyt nautin salilla käymisestä, olen löytänyt siitä uuden rakkauden ja paikan, jossa voin heittää kaiken muun hetkeksi taka-alalle. Alan pikkuhiljaa ymmärtämään paremmin kroppaani ja mitä kaikkea sillä voi kokeilla. Korkeanpaikankammoisena oli aika hieno tunne kavuta Anun valvovan silmän alla boxin päälle ja tehdä leuanvetoja vastusnaruja hyväksikäyttäen. Salilla käyn tällä hetkellä 1-4 kertaa viikossa, välillä keventäen, välillä tehokkaammin treenaten. 

Nukkuminen on parantunut, enää en nuku kuin harvoin - kun kroppa todella vaatii - enemmän kuin 8 tuntia yössä. Nukkumisen laatu on parantunut huomattavasti, olen vähemmästä pirteämpi ja se näkyy juuri siinä, ettei unta tarvitse mahdottomasti yli tuon 8 tunnin. 

Ihminen on kuitenkin kokonaispakkaus. Liikunnan jälkeinen palautuminen saatiin toimimaan lopulta mainiosti muokkaamalla hieman syömistä. Liikuntasuorituksen sujumiseen vaikuttaa niin syöminen kuin lepääminen. Unihiekka saapuu silmille nopeammin, kun sopivanlaisesti haastanut kroppaansa ja päätänsä. Hienoin oivallus mitä olen saanut on ollut pääkopan ja kropan yhteistyö, kun olet treenin loppupuolella ja tuntuu, että ei jaksa enää. Silloin pääkopan pitää päättää ja tehdä loppuun sarja ja treeni, vaikka fyysisesti kroppa toteuttaa käskyt. Psyykkeellä on suuri vaikutus kaikkeen mitä teemme. Psyyke vaikuttaa uneen ja syömiseen. Loppujen lopuksi kaikki lähtee omasta pääkopasta ja siitä mitä päättää sen ja itsensä kanssa tehdä. 

Vaikka homma voi vaikuttaa liian helpolta ollakseen totta, niin en pelkästään rennolla asenteella päässyt tähän asti. Kävin välillä keskustelua omien demonieni kanssa syömiseen, naisihanteisiin, painonhallintaan, itsetuntoon ja omiin tavoitteisiin liittyen. En tiedä mitä olisin tehnytkään ilman keskusteluja Anun kanssa niin ravitsemusvalmennuskerroilla tai salillakin sopivissa väleissä. Välillä vain tarvitsin sitä, että minulle joku vieressä sanoi, että "kyllä se yksi aina vielä menee" tai "muista armollisuus". Kropan kuunteleminen on myös oma oppipaikkansa, jota ei voi oppia kuin tekemällä ja erehtymällä. Keho kertoo paljon, kun sen antamia merkkejä osaa huomioida. Mihin rasva kertyy , milloin kannattaa olla menemättä ja milloin pitää vaan potkaista itsensä salille, milloin on tehnyt virheitä salilla, syömisessä tai unohtanut levon - tai "levännyt" liikaa.

Lopputiivistelmänä voisi sanoa, että valmennuksen aikana olen saanut aikaan seuraavaa: valmistunut sairaanhoitajaksi, löytänyt elämäni miehen, herättänyt itseni zombiemaailmasta, alkanut opiskelemaan ravitsemusasioita enemmän (Precision Nutrition level 1 -tutkinto kesken), keksinyt mitä kaikkea tällä kropalla saa aikaan, vielä paremmin - mitä saa aikaan kropan ja pääkopan yhteistoiminnalla, saanut uusia tavoitteita (kuten Jonin ja Kaisan tapaaminen) kehitellyt uusia ideoita koulutuksiin ja vähitellen alkanut löytämään sitä mitä haluan tehdä "isona". En voi väittää, että kaikki nuo asiat olisivat jääneet saavuttamatta ilman valmennusta, mutta varmasti joissain asioissa olisi kestänyt kauemmin, osasta olisin jänistänyt ja muista saavutuksista en olisi osannut nauttia niin paljoa kuin nyt. 

Kenelle suosittelisit Optimal Performancen valmennuksia?

Suosittelen kaikille erittäin lämpimästi valmennuksia. Tavallisille tallaajille kuin huippu-urheilijoille. Tietotaitoa on se mitä pitääkin sillä hetkellä ja ilmapiiri rokkaa. Tarvittaessa opit perusjuttuja tai sitten hifistelevämpää informaatiota riippuen omasta tilanteesta. Jos itse on avoimin mielin, voi valmennukselta saada sellaiset eväät elämään, ettei niistä halua koskaan luopua.