Tehty ei muutu tekemättömäksi eikä eilistä voi muuttaa

Luin viikolla Ryan Holidayn mainiota kirjaa The Obstacle Is The Way. Kirja on kerännyt kiitosta mm. ammattiurheilijoiden keskuudessa tärkeän sanomansa ansiosta. Ohimennen stoalaisuutta ja historian eri tapahtumia käsittelevä filosofinen teos muistutti minua eräällä sivulla niistä tuhansista ihmisistä, jotka valmennukseen tullessaan kertovat oman tarinansa, tapaamisissa kertovat menneisyydestään, toiveistaan ja hiipuvasta uskosta siihen, että omasta elämänhallinnastaan voi enää koskaan saada kunnollista otetta.

Itse koitan aina valmennuksessa korostaa sitä, että mieti hetki miten paljon sinulle vapautuisi energiaa, aikaa ja jaksamista jos lakkaisit murehtimasta niitä asioita joita et voi muuttaa ja suuntaisit kaiken sen niihin asioihin, jotka ovat sinun mahdollisuuksiesi vaikutuspiirissä?

Mikäli sinulla ei ole aikakonetta, eilen tehty asia ei muutu tänään tekemättömäksi. Vaikka miten asiaa manaisit, kiroisit tai etsisit syyllistä, eilen tekemättä jätetty asia ei muutu eilen tehdyksi.

On asioita, joihin et voi vaikuttaa eivätkä ne vaikuta sinuun. On asioita, jotka vaikuttavat sinuun mutta sinä et voi niihin vaikuttaa. Kaikki se aika, jonka kulutat näitä miettien, on pois siitä ajasta, jonka voisit kuluttaa niihin asioihin, jotka vaikuttavat sinuun ja joihin voit vaikuttaa omalla tekemiselläsi ja ajattelullasi.

Mieti miten paljon sinulle vapautuu energiaa taistella tuulimyllyjä vastaan tänään, jos lakkaat taistelemasta niitä tuulimyllyjä vastaan, joihin et voi vaikuttaa?

Eilen vitutukseen syödyt kaksi suklaalevyä eivät muutu tänään syömättömäksi vaikka miten tässä tapahtumassa kieriskelisit. Sinua tuplaten lahjakkaampi kilpakumppani ei muutu lahjattomaksi vaikka miten sitä toivoisit. Kaikki ne treenit, jotka viime vuonna skippasit syystä x, y ja z eivät muutu viime vuonna tehdyksi vaikka kirjoittaisit Facebookin, Twitterin, Instagramin ja päiväkirjasi siitä täyteen.

Ne vuosien saatossa kertyneet 40 ylimääräistä kiloa, liikkumattomuudesta kipeytynyt selkä tai elämänrytmin sekoittaneet kaksoslapset eivät haihdu ilmaan vaikka miten väännät ja käännät menneisyyttäsi, eilistä, viime vuotta ja kaikki niitä "olisi pitänyt" -ajatuksia.

Mutta. Sitten seuraa hyviä uutisia.

Kuten Jari Sarasvuo sanoi Yle Puheella: Suostu osaasi. Hyväksy tosiasiat. Koska voit jatkaa matkaa vain sieltä missä olet.

Hyväksy ne asiat, jotka ovat jo tapahtuneet. Syödyt suklaalevyt on syöty. Treenit on skipattu. Laiskottelut on laiskoteltu. Unirytmit on sekoitettu. Elämänhallinta on mitä on. Stressiä on kertynyt.  

Hyväksy sinun elämäsi realiteetit. Hyväksy ne asiat, joihin et voi vaikuttaa. Jos olet 150cm pitkä koripalloilija, et voi olla huomenna 180cm pitkä koripalloilija. Jos sinulle ei suotu liikunnallista lapsuutta, sinulle ei silloin suotu liikunnallista lapsuutta.

Vielä kerran: näitä asioita et voi muuttaa. Näitä asioita et saa tekemättömäksi, teit mitä tahansa. Toteutuneet tosiasiat eivät muutu epätodeksi, teit mitä tahansa.

En kuitenkaan ole niin tyhmä, että väittäisin ihmismielen olevan on-off-katkaisija, jonka voi aina kääntää päälle tai pois niin halutessaan. Tietysti riittävän sakeeta kamaa voi - ja joskus on hyväksikin - pureskella terapiassa tai ammattilaisen kanssa. Mutta mitä nopeammin pääset omatoimisesti tai itseäsi viisaamman avustuksella niiden asioiden kimppuun, joihin voit vaikuttaa ja jotka vaikuttavat sinuun, sitä parempi.

Viime vuonna skipattuja treenejä ei voi tehdä uudestaan viime vuonna mutta ne voi tehdä tänä vuonna. Eilen tunnesyödyt suklaalevyt on syöty mutta tänään on mahdollista jättää uudet syömättä. 150cm pitkä koripalloilija voi miettiä, harjoitella, yrittää, erehtyä ja yrittää uudestaan ja oppia millä tavoin 150cm pitkä ihminen voi menestyä koripalloilijana. 

40 kiloa ylipainoa ei haihdu ilmaan viime vuosien aikana mutta ne voivat haihtua tulevien vuosien aikana. Onnettomuudessa kipeytynyt polvi ei kuntoudu eilen mutta sitä voi kuntouttaa tänään. Liikunnan iloa ei aikuinen voi etsiä menneisyydessä mutta sitä voi etsiä tulevaisuudessa.

No, en myöskään ole niin tyhmä, että tämä blogipostaus muuttaisi maailman yhdellä lukemiselle. Ajattelutavan muutos ottaa aikaa.

Mitä haluaisin tapahtuvan on se, että ensi kerralla kun mielessäsi lähtee Mutta kun -kasetti soimaan, pysähdy hetkeksi miettimään vaikuttaako tämä asia sinuun, voiko sille tehdä jotain vai kannattaako se sivuuttaa ja keskittyä niihin, joihin voit vaikuttaa ja jotka vaikuttavat sinuun?