Teetkö asioita oikein vai oikeita asioita?

Olen viimeisten kuukausien aikana hankkinut itselleni sparrausta yrittäjänä. Valmennusta sellaisissa asioissa, joiden parissa tuntuu, että joku muu osaa nämä paremmin kuin minä. Osaan kyllä itsekin mutta kysymällä viisaammilta säästyy aikaa, vaivaa, hermoja ja rahaa. Varsinkin pitkässä juoksussa.

Jo muutaman päivänä aikana on tullut opittua kasa tärkeitä asioita. Nippelitietoa mutta myös sellaisia filosofisia, periaatteellisia oivalluksia, jotka päivän päätteeksi merkitsevät enemmän kuin yksikään pilkunviilaus tai hifistely.

Koska sinä tuskin olet kiinnostunut takaisinmaksuajoista, kassavirroista ja strategian jalkauttamisesta, ajattelin vääntää postauksen oman valmennukseni hengessä mutta eri kontekstissa: ravinto, liikunta, elämäntavat, suorituskyky ja hyvinvointi.

Katsos, ystäväni, kuten yritysluennoilla olen viime aikoina koittanut kovasti painottaa, monella meistä on vain tietty aika vuorokaudesta mikä voidaan kuluttaa hyvinvoinnista huolehtimiseen niin silloin on kaikkein tärkeintä keskittyä oikeisiin, merkityksellisiin asioihin. 

Käydään läpi muutama skenaario.

Oletko reaktiivinen vai proaktiivinen?

Reaktiivisuus saa sinut tekemään asiat oikein. Tulipalon sammutus tulipalon sammutuksen perään. Ei tehokasta eikä tuloksekasta mutta hoituu kyllä, ei siinä mitään. Proaktiivisuus saa sinut tekemään oikeita asioita. Parempia päätöksiä, pitkäjänteisempää toimintaa ja huomattavasti stressittömämmin.

Reaktiivisuus tarkoittaa sitä, että ei suunnitella tulevaa, ei mietitä toimintatapoja vaan eletään ottaen iskuja vastaan aamunkoitosta yön hämärään. Reaktiviisuus on päivittäistä tulipalojen sammuttelua, pikaratkaisuja ja purkkavirityksiä. Tuntuuko sinusta, että samoja asioita (terveellisen ruuan kokkaus, järkevä nukkumaanmenoaika, ryhmäliikuntatunnille ehtiminen, jne) tulee toistuvasti kulman takaa yllättäen ja joudut joka ikinen päivä keksimään millä ihmeellä tämä ongelma tällä kertaa taas ratkaistaan?

Kokemuksesta voin kertoa, että reaktiivinen elämäntapa on stressaavaa. Sinulla on joka päivä tietty määrä "tahdonvoimaa" käytössäsi ja tahdonvoimalihastasi kuormittaa joka tapauksessa jonkin verran jokapäiväiset "kiinteät kulut" kuten lasten tarhaanvienti, työssäkäynti, palaverit ja muut ns. pakolliset menot. Kun tahdonvoimalihas vetää hapoille, se lakkaa toimimasta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että fiksu ruoka vaihtuu vaivattomaan pikaruokaan, treeni vaivattomaan sohvalla makaamiseen ja niin edelleen.

Proaktiivinen eli ennakoiva elämäntapa tarkoittaa sitä, että sunnuntaina sinulla on kalenterissa valmiina tulevan viikon treenit, pakastimessa lihaa, kanaa, kalaa ja jääkaapissa terveellistä ruokaa valmiina. Ne on ostettu sinne silloin kun ostamiseen on aikaa ja tahdonvoimalihasta (esim. viikonloppuna) jäljellä. Proaktiivinen ihminen myös tietää aamulla pääasiallisesti mitä päivä tuo tullessaan ja stressivarantoa voidaan kohdistaa sinne minne on pakko (ns. "yllättävät menot" kuten lapsen sairastuminen, jne).

Shoppailetko ruokavalioita vai opetteletko syömään?

Ruokavalio on asioiden tekemistä oikein ja tietyissä olosuhteissa sitä tarvitaankin (huippu-urheilu, suhde ruokaan voimakkaasti vinoutunut, yms). Ruokavalion ostamalla nähdään paperilapusta miten pitää syödä. Oikean asian tekeminen taas on sitä, että opetellaan syömään oikein.

Valitettavasti ruokavalioshoppailu johtaa joskus pieneen tai keskisuureen paniikkireaktioon silloin kun sitä ei päästä olosuhteiden johdosta noudattamaan tai se alkaa kyllästyttämään. 

Mikäli tavoitteeksi asetetaan se, että syödään fiksusti seuraavat 30-60 vuotta, on mielestäni fiksumpaa opetella kuuntelemaan kehon signaaleja, ymmärtämään miten oma keho toimii ja mitä se vaatii eri tilanteissa. Esimerkiksi kotona, töissä, treenin jälkeen, lomalla ja reaktiivisen tilanteen yllättäessä. 

Oikeaan asiaan keskittyminen (mietitään syömistä kokonaisuutena mahdollisuuksien kautta eikä pillin läpi katsoen kieltolistat kourassa) rakentaa myöhemmin kyvyn sellaiseen "tiedostavaan syömiseen". Vähän niin kun ottamaan pari askelta taaksepäin ja miettimään, että "mistä tässä syömisessä nyt lopulta olikaan kyse?"

Tällaisessa tiedostavassa syömisessä kyetään esimerkiksi ongelmatilanteissa (megamättö v*tutukseen, jne.) katsomaan itseään kolmannesta persoonasta ja miettimään, että miksi jälleen seison kääretorttu kädessä kaupan kassajonossa vaikka aamulla sovin itseni kanssa, että tänään ryhdistäydytään? Olisiko mahdollista käsitellä tilannetta jollain muulla keinolla? Toki tämä on aivan helkkaristi helpommin sanottu kuin tehty mutta oikeisiin asioihin keskittyen hyvinkin mahdollista.

Teetkö asioita, joiden pitäisi toimia vai asioita jotka toimivat?

Asioiden oikein tekeminen on sitä, että otetaan käyttöön hyvinvointia ja suorituskykyä tukevia työkaluja, jotka toimivat varmasti teoriassa, roboteilla ja naapurin Sakari Sikaniskalla. Oikeiden asioiden tekeminen on sitä, että mietitään mitkä työkalut sopivat parhaiten omaan arkeen, sattui se nyt koostumaan sitten mistä ikinä. 18v kotona asuva kiekkojulli saattaa vaatia erilaisen kattauksen työkaluja kuin 40v kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti kolmivuorotyössä.

Joskus lueskelen sosiaalisessa mediassa käytävää treeni-, ravinto- ja elämäntapamuutoskeskustelua vähän hämmentyneenä. Keskustelu pyörii valtaosan ajasta sen ympärillä mikä on "oikein ja optimaalista" viimeisimpien tutkimusten ja empiiristen kokeiden tuloksena. 

Käytännön valmennustyössä ei usein puhuta siitä pitäisikö proteiininsaantia lisätä 1,3g / painokilo --> 1,5g / painokilo, jotta tuloksia alkaa tulemaan. Käytännön valmennustyössä mietitään usein millaista ruokaa voitaisiin tehdä, jotta se sopisi myös muulle perheelle ja mies lakkaisi nalkuttamasta kaninruuasta. Tai miten voi syödä fiksusti ensi viikon työmatkalla Abu Dhabiin. Tai miten pysyä virkeänä kolmivuorotyössä. Tai mitä kasviksia voi syödä kun ei tykkää parsakaalista, porkkanasta, lehtikaalista, kurkusta eikä tomaatista.

Yksilöllisyys ei tarkoita sitä, että laitettaessa 100g jauhelihaa suuhun se aiheuttaisi megalomaanisen erilaisia reaktioita kahdessa eri ihmisessä. Yksilöllisyys tarkoittaa usein ihan arkisten ongelmien ratkomista ja työkalujen löytämistä niin, että ne saadaan pysyväksi osaksi arkea.

Treenaatko kovaa vai tuloksekkaasti?

Kova treeni on asian tekemistä oikein, tanko niskaan, maastavetoa ja leuanvetoa. Keholla on pyrkimys mukautua vallitseviin olosuhteisiin ja jos haluaa ylimääräistä rasvaa pois, lihasta ja voimaa tilalle, on keholle annettava kyytiä tasaisin väliajoin. Se, että tietyt asiat tietyssä kontekstissa tuottavat tiettyjä tuloksia on ihan tieteellisestikin todistettu tosiasia. Kova treeni on siis oikein tehty asia.

Oikea asia taas olisi katsoa missä ollaan, mikä on tavoite ja rakentaa suunnitelma miten sinne päästään. Treenin kovuus yksinään ei ole pitkäjänteisen kehityksen takuu. Voi ottaa käteeni kärpäslätkän ja vispata sitä niin kauan, että tulee oksennus. Sen jälkeen vispaan sitä vielä niin kovaa ja niin pitkään, että minut viedään piipaa-autolla sairaalaan. Takuuvarmasti treeni oli kova mutta se ei tue tavoitteitani.

Jos olet kohtalaisen passiivista elämää elävä toimistotyöntekijä, ns. oikein tehty asia olisi raapia kasaan treeniohjelma, jossa 4-5 hardcore motherbitch -treeniä kuntosalilla aamuaerobisineen ja intervallivetoineen. Tunnetusti kiloja lähtee nopeasti ja saat ns. tekemisen meininkiä. 

Oikean asian tekeminen olisi laatia treeniohjelma, joka lähtee liikkeelle kohtalaisen helposti, sisältää mahdollisimman vähän asioita, jotka koet, että on "pakko tehdä", sisältää liikkuvuutta parantavia treeniliikkeitä ja on kokonaisuutena sellainen, että treenaat vielä alkuinnostuksen (4-6vko) jälkeenkin. Tällainen treenisuunnitelma tukee terveyttä, suorituskykyä ja pitkää ikää.

Maija (yllä) on tehnyt raudan parissa oikeita asioita vuodesta toiseen. Treeneissä on keskitytty lähtötilanteeseen, tavoitteisiin, tärkeimpiin työkaluihin ja siihen, että suunta pysyy siellä mihin on suunniteltu. Näin pystyy treenaamaan ympäri vuoden nousujohteisesti.

Hyvässä treenisuunnitelmassa tehdään myös asiat oikein. Mutta marssijärjestyksessä se tulee kuitenkin vasta oikeiden asioiden jälkeen.

Kerrotko miten asiat ovat vai kysytkö miten asiat ovat?

Internet ja se tosiasia, että kaikki tieto on kaikkien saatavilla on kaksiteräinen miekka. Sieltä löytyy siis valtava määrä oikeita asioita ja täten mahtavuutta on se, että omaehtoinen itsestään huolehtiminen on helpompaa kuin koskaan. Ei-mahtavuutta on se, että jos ei osaa hahmottaa kokonaisuutta, poimit vahingossa väärän listan oikein asioita ja lopputuloksena itsetehty "diagnoosi" saattaa mennä pieleen.

Kirjoitin taannoin blogipostauksen tosikolla Joskus voi olla väärässä ja se on hyvä asia. Jos diagnoosi menee pieleen on mahdollisuus, että omaan päähän rakentuu erilaisia mörköjä siitä mihin pystyy ja mihin ei pysty ja mikä on "synnynnäisesti pielessä ja kulkee meillä suvussa".

Jos hankit itsellesi valmennusta, oikean asian tekeminen on kertoa lähtötilanne, tavoite ja aikataulu ja antaa sen jälkeen valmentajan sumplia millä homma hoituu. 

Lopuksi

Oikein tekeminen on esimerkiksi sitä, että treeniohjelmaan laitetaan takakyykkyä. Tämä asia on siis absoluuttisesti hyvä juttu sisällyttää treeniohjelmaan. Sinun lähtötilanteesi voi kuitenkin olla sellainen, että oikean asian tekeminen vaatii jotain muuta: mobilisaatioharjoituksia, että ylipäätään kyetään kyykkäämään oikein ja yhden jalan kyykkyversioita, joita kykenet tekemän turvallisesti.

Esimerkiksi yllä se, että kehoitetaan ylipainoista ihmistä "syömään vähemmän ja liikkumaan enemmän" ei tietysti ole ns. väärä toteamus. Ainoa ongelma on se, että hyvin monesti asia on hieman monimutkaisempi. Varsinkin jos tavoitteena on saada mahdollisimman monelle mahdollisimman hyviä tuloksia.

Oikein tekeminen esimerkiksi kovasta treenistä palautumisen edistämiseksi voisi olla vaikkapa palautusjuoman ottaminen treenin jälkeen: se on kätevä nauttia ja tutkitusti hyödyllinen jos esimerkiksi muutoin on vaikeuksia ahtaa ruokaa tarpeeksi napaan. Oikean asian tekeminen voi kuitenkin olla esimerkiksi sitä, että lakkaat tekemästä 15h työpäiviä ja nukut enemmän kuin 5h yössä niin palautuminen on tuhannen kertaa parempaa kuin palautusjuomalla. 

Oikein tekeminen on siis ainakin näennäisesti hyvä asia. Oikeiden asioiden tekeminen on kuitenkin sitä millä on eniten merkitystä. Niihin asioihin keskittymistä, joiden avulla saa eniten ajalleen, panostukselleen ja rahalleen vastinetta.

Jos haluat apua oikeiden asioiden löytämiseen, tuikkaa etusivumme kautta viestiä niin ihmetellään kuntoon. :)