Se on itestä kiinni ja oma valinta

Surffaillessani interwebin syövereitä törmään otsikon kaltaisiin äkäisiin toteamuksiin harva se päivä. En tiedä onko tämän alentuneen empatia- ja sympatiakyvyn omaavan joukon määrä vai äänentaso lisääntynyt mutta sitä esiintyy nykyään niin paljon, että ajattelin heittää tällaisen ajatuspähkinän.

Suosittelen koeponnistamaan omaa ajattelutapaa ja pohtimaan mielen liikkeitä tasaisin väliajoin. Pään sisällä kun syntyy kaikenlaista tavaraa, välillä hyvää, välillä vähemmän hyvää. Pohdintaan menee nyt 15 minuuttia ja jatkossa ehkä viisi minuuttia päivässä. Se saattaa avata aikamoisen massiivisia ovia, jotka syventävät elämän kokemista ja saattavat tehdä sinusta paremman ihmisen.

Nyt emme sukella neurotransmitteri-välittäjäaine-tasolle tai mieti käyttäytymispsykologisia kausaliteettijatkumoita. Nyt pysytään maanläheisellä tasolla.

Kaikki alkaa myöntämällä itselle, että ollaan ihan hävyttömän paskoja joissakin asioissa. Siis sillä tavalla, että voit olla paras iskä tai äiskä lapsellesi mutta et osaa pitää omasta hyvinvoinnistasi huolta ollenkaan. Tai toisinpäin. Tai ehkä olet ensteksparas työntekijä tai yrittäjä maailmassa mutta se näkyy kotona: et ole läsnä, tuot työt kotiin ja laiminlyöt perheaikaa kohtuuttamasti ja kroonisesti. Tai toisinpäin.

Ehkä vaadit muilta sellaisia asioita, joihin et pysty itsekään. Vaadit muita olemaan ajoissa mutta tulet itse paikalla aina myöhässä. Sinua ihmetyttää miten ihmiset jaksavat tuhlata aikaa tyhjänpäiväisiin asioihin mutta kulutat itse tuntikausia viikossa some-tappeluihin ja filtteröimättömään klikkijournalismiin.

Uskon, että pienellä miettimisellä muistat muutamia tällaisia hetkiä esimerkiksi viimeisen kuukauden ajalta. Nyt en ole tässä tuomitsemassa ketään, tärkeintä on ymmärtää, että meillä kaikilla on tällaisia huonoja tapoja ja käyttäytymismalleja.

Sitten postauksen pihviin.

Seuraavan kerran kun mietit "miksi v*tussa joku ei löydä aikaa treenaamiseen, kaikilla meillä on saman verran vuorokaudessa tunteja?" niin mieti niitä hetkiä milloin sinulla "ei vain kertakaikkiaan ollut aikaa tehdä niitä sovittuja tehtäviä kun siinä tuli kaikenlaista". Tarkoitan siis niitä kotona tai töissä sovittuja juttuja, jotka lupasit tehdä mutta "ei ehtinyt" kun tuli "jotain". Toiset luottivat sanaasi mutta myöhästyit sovitusta ja siitä koitui seuraamuksia, aikataulut venyvät, muut joutuvat siivoamaan sinun munauksiesi jälkiä.

Siinä missä muilla oli mahdollisuus tehdä joka päivä parempia ja tehokkaampia päätöksiä ehtiäkseen treenaamaan niin samanlaisia päätöksiä oli myös sinun nenäsi edessä kaiken tekemisesi suhteen. Useita.

Seuraavan kerran kun mietit, että "se on oma valinta mitä suuhun laittaa. Suu kiinni vaan, ei sitä suklaata kukaan sinne väkisin tunge" niin mieti niitä hetkiä jolloin sinun suusi teki jotain yhteisen hyvän kannalta järjetöntä. Ehkä sieltä tuli kohtuuttoman epäkorrektia tavaraa ihmisille, jotka eivät todellakaan sitä ansainneet, suutuspäissään tuli lipsautettua suunniteltua kärkevämpää tekstiä työkavereille, lähipiiriin ja lapsille.

Siinä missä suklaansyönti on jokaiselle "oma valinta" niin myös sinulla oli mahdollisuus valita sanasi ja toisin. Ei kukaan ulkopuolinen niitä sanoja sieltä väkisin ulos tunkenut. Sinulla oli mahdollisuus valita paremmin. Mutta et valinnut.

Seuraavan kerran kun mietit, että "miten jengi ei vain ota itseään niskasta kiinni, miten niiden selkäranka on weetabixiä ja itsekuri olematon" niin mieti silloin niitä hetkiä milloin peukku suti älypuhelimen näyttöä kun lapsi pyysi leikkimään tai puoliso pyysi olemaan ravintolaillallisella kerrankin läsnä eikä luurissa.

Sinulla oli mahdollisuus ottaa itseäsi niskasta kiinni ja laittaa luuri pois. Mutta et laittanut. Sinulla oli mahdollisuus käyttää itsekuriasi ja lukea saapunut tekstiviesti vasta perillä eikä autonratissa. Mutta et käyttänyt.

Kun itse pohdin näitä asioita ensimmäisen kerran, löi päälle vahva defenssireaktio. Älä anna kuitenkaan itsellesi sepittämän "mutta se on vähän eri asia ja mun ongelmat on paljon vaikeampia" -valheen viedä mennessään. Myönnä, että asiat ovat joskus hieman monimutkaisempia ja jokainen meistä käy omia taisteluitaan, joista sinä et tiedä mitään.

Jos ihmisen tekemä päätös olisi on-off-tyylinen katkaisijaratkaisu niin miksi sinä tai minä teemme tyhmiä päätöksiä?

Jokaisella meistä vuotaa elämänhallinta jollakin osa-alueella väkisinkin. Joskus yhdessä asiassa, joskus toisessa. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Yhdelle säännöllinen liikkuminen on vaikeaa siinä missä toiselle säännöllinen toisten huomioonottaminen. Kolmannella on käsittämättömiä vaikeuksia säilyttää säännöllinen ruokarytmi siinä missä neljännellä säännöllinen läsnäolo sosiaalisissa tilanteissa.

Pohditaan myöhemmin ratkaisukeinoja näihin ongelmiin. Mutta jos mahdollista, niin siihen asti koitetaan tsempata toisten ymmärtämisen kanssa vähän paremmin. Tarjotaan vierustoverille enemmän porkkanaa ja vähemmän keppiä. Ymmärretään ja autetaan, ei osoitella sormella.