Perusmukava on joskus aivan hirvittävän hyvä

Taannoin tuli vastaan tämä suuren idolini, John Beradin maan mainio blogipostaus. Katsaus siitä miten kiireisessä arjessakin voi pysyä fyysisesti hyvässä kunnossa ja ennen kaikkea terveenä.

Siltä varalta, että et jaksa lukea koko tekstiä, tässä oleellisin:

First: Choose a simpler, less time-consuming workout plan

Next: Get some better nutrition advice

Finally: Think less, do more

Next Step: Get started

Jos yhdellä täydentäisin niin se olisi priorisointi. Voi olla, että olet kuten minä ja pystyt hyvin vakuuttavasti uskottelemaan itsellesi, että ei ehdi. Tosiasia on kuitenkin se, että niille asioille, jotka ovat sinulle tärkeitä löytyy AINA aikaa. Joku voisi kutsua tätä priorisointilistaa myös nimellä arvomaailma.

Koska oma arki on viimeiset vuodet ollut hetkittäin hieman sietämättömällä tavalla kiireistä ja kuormittavaa olen joutunut pohtimaan Berardin tekstin asioita sekä tätä elämän perusasioiden arvojärjestystä.

Kaivelin kalenteria taaksepäin ja näyttää siltä, että vuorokauden täyttyvät seuraavilla asioilla: Firma, perhe, muu sosiaalinen elämä sekä terveyden ja suorituskyvyn ylläpito.

Vuorokaudet tuntuvat täyttyvän nykyään toiminnalla ja hässäkällä aamusta iltaan. Huomattavasti tiiviimmin kuin esimerkiksi pari vuotta takaperin. Näin maanisesti innostuvalle ihmiselle vasemmalta ja oikealta satavat innostavat asiat ovat vaarallinen sudenkuoppa.

Yrittäjänuran aikana olen omassa henkisessä ja fyysisessä hyvinvoinnissa päässyt kokemaan aikamoisia ylä- ja alamäkiä. Juuri nyt tätä kirjoitettaessa buugie on hyvä. Aina näin ei ole ollut.

Nyt jälkeenpäin olen miettinyt, että mitä tein väärin silloin kun buugie oli mollivoittoinen. Päädyin siihen, että silloin tuli yksinkertaisesti tehtyä aivan kaikkea ja aivan liian paljon vailla järjen hiventä. Treenirintamalla runnottiin balls to the walls viisi kertaa viikossa. Työpäivä alkoi 6.00 ja päättyi 23.00. Seitsemänä päivänä viikossa ympäri vuoden.

Itse olen saanut oman buugien nyt duurivoittoiseksi mutta tiedän, että siellä lukijakunnassa on monia, joilla ei vielä näin ole. Jotta sinun ei tarvitsisi hakea vauhtia pohjakosketuksen kautta, heitän esimerkin miten olen joutunut itse sumplimaan asioita eri järjestykseen ja kyennyt löytämään mukavan tasapainon millä silti edetään höyryveturin lailla.

Jos kelataan kolme vuotta taaksepäin. Elämä täyttyi seuraavilla asioilla, tärkeysjärjestys huomioon ottaen:

1. Terveys ja suorituskyky
2. Firma
3. Perhe
4. Muu sosiaalinen elämä

Kun vuorokaudessa oli tunteja yhtä paljon kuin nyt mutta tekemistä ja kuormaa vain kohtuullisesti, pystyi salilla runnomaan apinan raivolla viikosta toiseen. Firma oli tuolloin vasta lähtökuopissa eikä sen suhteen ollut niin paljoa tekemistä. Ehkä 20 sähköpostia viikossa ja puhelin soi kerran tai kaksi päivässä.

Kolmantena tuleva perhe ei suinkaan ollut yhdentekevä mutta kun kaksi keskenään toimeentulevaa aikuista ihmistä asuvat yhdessä ja molemmilla myös omaa elämää niin tässä kohtaa perhe ei varsinaisesti kuormittanut aikataulua tai korvien väliä juurikaan.

Jossain kohtaa tilanne eskaloitui salakavalasti sellaiseksi, että viikon lista näytti tällaiselta:

1. Firma
0. Terveys ja suorituskyky
0. Perhe
0. Muu sosiaalinen elämä

Tämä oli ennen kivaa. Sitten se fiilis katosi. Lopulta hyvä buugie tuli takaisin. Onneksi.

Tämä oli ennen kivaa. Sitten se fiilis katosi. Lopulta hyvä buugie tuli takaisin. Onneksi.

Tämä oli ennen kivaa. Sitten se fiilis katosi. Lopulta hyvä buugie tuli takaisin. Onneksi.

Firma kasvoi, uusia kuvioita ja projekteja sateli ovista ja ikkunoista. Siihen meni kaikki valveillaoloaika ja vähän enemmänkin.

Treenistä tuli pakkopullaa eikä se maistunut enää samalta kuin ennen. Salille menin, jotta jäisi tunne, että tuli nyt sentään jotain tehtyä. Treenin aikana mietittiin, että montako sarjaa on vielä pakko tehdä.

Ravintokin alkoi menemään siinä sivussa pala kerrallaan huonompaan suuntaan. Levosta ei juuri mainittavaa koska sitä ei ollut.

Perhe oli edelleen samankokoinen mutta sille ei yrityksestä huolimatta riittänyt aikaa mikä aiheutti stressiä. Kaikki muu sosiaalinen elämä jäi melkein kokonaan pois mikä myös aiheutti stressiä. Vaikka sitä ei siinä hetkessä ymmärtänytkään.

Jossain kohtaa ruohoa tuntui olevan potkurissa niin, että kone sakkasi oikein huolella. Ei tietoa miten lähellä burnoutia käytiin mutta onneksi sieltä ei tarvinnut hakea vauhtia.

Pikakelataan kuitenkin tähän onnelliseen loppuun missä buugie on hyvä.

Ymmärsin onneksi riittävän aikaisin, että ihmisen jaksamisella on yläraja. Jokainen meistä murtuu kun paine on riittävän suuri tai sitä jatkuu liian pitkään. Ihan jokainen. Jollekin seinä tulee vastaan kuukauden päästä, joillekin 10 vuoden.

Oli aika järjestellä asiat uuteen järjestykseen ja miettiä hieman niiden sisältöä. Lopputulema missä ainakin toistaiseksi tuntuu, että on hyvä olla menee näin:

1. Perhe
2. Firma
3. Terveys ja suorituskyky
4. Muu sosiaalinen elämä

Kohdista 1, 2 ja 4 voisi tarinoida pitkäänkin mutta niistä ehkä joskus toiste. Koska olet lukemassa blogia terveys ja suorituskyky –aiheisella sivustolla, sinua varmasti kiinnostaa kohta 3.

Perheen pääluku on kasvanut yhdellä. Kahdeksan viikkoinen talon uusi isäntä on laittanut aikatauluja uusiksi niin päivällä kuin yölläkin. Firma on kolminkertaistunut sitten alkuaikojen. Muuta sosiaalista elämää on nykyään jopa hieman kiireisimpiä aikoja enemmän.

Miten tässä kaikessa hektisessä arjessa sitten terveys ja suorituskyky ovat paremmalla tolalla kuin ennen?

Vastaus: Priorisointi ja oleelliseen keskittyminen.

Eric Cressey kirjoitteli taannoin erinomaisen tekstin siitä miten erinomaisen suorituskyvyn saavutettuasi Perusmukavan suorituskyvyn ylläpitäminen onnistuu verrattain helpolla.

Kyykkykisoja tällä ei voiteta. Mutta melkein tuli isolle miehelle tippa linssiin kun pitkästä aikaa oli treeni oli mukavata!

Kyykkykisoja tällä ei voiteta. Mutta melkein tuli isolle miehelle tippa linssiin kun pitkästä aikaa oli treeni oli mukavata!

Eli mikäli saat hyvinä aikoina hilattua maastavetomaksimisi 100 kiloon, yllättävän pienellä vaivalla se pysyy 90 kilossa.

Jos ravitsemustottumukset ovat niin juurtuneet selkäytimeen, että rasvaprosentti huitelee järkevissä lukemissa, vatsa toimii ja energiaa riittää yli äyräiden, pykälä miedompi keskittyminen siihen onnistuu vaivatta ja tuottaa Perusmukavan lopputuloksen.

Stressin, unen ja elämäntapojen suhteen ei välttämättä tarvitse nukkua kahdeksaa tuntia lepakkoluolassa ja meditoida useampaa tuntia päivässä voidakseen kuitenkin yllättävän hyvin.

Omalla kohdallani tällä hetkellä perhe on ykkönen ja vie aikaa paljon koska uutta opeteltavaa tulee jälkikasvun myötä lähes päivittäin. Hyvänä kakkosena tulee firma koska tällä hetkellä omaa maastavetotulosta tärkeämpää on kasvattaa OP:sta sellainen, että se jättää jotain jälkeä tähän universumiin. Tärkeämpää on myös saada valmennettaville tuloksia ja taata tiimiläisille voikkoleipää pöytään.

Vasta kolmantena tulee terveys ja suorituskyky. Mutta viitaten Eric Cresseyn tekstiin, vaikka nykyisellä tekemiselläni pakarat eivät ole kutseilla ja maastaveto tuskin nousee 250 kiloon, terveys ja suorituskyky ovat silti mallia Perusmukava. Juuri nyt tämä riittää koska elämässä on paljon muuta mielenkiintoisempaa juuri nyt.

Potentiaalinen mitaliehdokas sarjassa tytöt alle 17v.

Potentiaalinen mitaliehdokas sarjassa tytöt alle 17v.

Perusmukavan tilanteen olen saavuttanut seuraavasti: 

Treeni: Runnon viikossa 3-4 kappaletta n. 40 minuutin vapaapaino-harjoitusta, sisältäen lämmittelyt. Pienten nytkytyksien aika on joskus muulloin. Nyt ohjelmassa on maastavetoa, penkkipunnerrusta, kyykkyä, leuanvetoa ja pystypunnerrusta. Painonnostohommia aika ajoin, että pysyy vähän nopeuskin yllä. Ja tietysti mieli virkeänä. Koitan aina runnoa täydellä liikeradalla niin liikkuvuus pysyy about kunnossa enkä muutu näkkileiväksi.

Ravinto: En kanna ruokia mukana vaan pyrin noudattamaan optimaalisen ravinnon periaatteita. Tässä toki voisi viilata jonkin verran. Kasvikset tuppaavat jäämään helposti vähiin ja ei-niin-fiksuja valintoja tulee ehkä jokunen viikossa liikaa. Rasvaprosentti on noussut ehkä hieman toivottua ylemmäksi mutta vireystila ja suorituskyky ovat edelleen siellä missä toivonkin.

Elämäntavat: Tällä osa-alueella ollaan itse asiassa menty eteenpäin vaikka kaikkein maanisin self help -vimma on nyt toistaiseksi tauolla. Yllätyin miten pienillä jutuilla voi olla niin valtava merkitys siinä miten stressiviisari tulee punaiselta pois. Tämä vaikka esimerkiksi uni on vähentynyt jälkikasvun myötä kahdeksasta tunnista kuuteen tai seitsemään ja sekin vähän katkonaista.

Olen kuitenkin saanut päivittäiseen ohjelmaan ns. läsnäolohetkiä. Joskus kuvittelin, että ne ovat tiibetiläisten munkkien työkaluja mutta tuntuvat auttavan ihan valtavasti. Luontaisin keino on kekkuloida uusimman tulokkaamme kanssa. Kahdeksan viikkoisella kommunikaatiovälineet ovat toki vielä vähän primitiivisiä. Saattaa kuulostaa hullulta mutta moni työmaanikko ehkä tietää mistä puhun: useasti päivässä havahdun outoon tunteeseen, että 15 minuuttia on kulunut ajattelematta yhtään työasiaa, sähköpostia, puhelua, kalenteria tai treeniohjelmaa vaan esim. vaihtanut vaipan ja kävellyt isäntä olkapäällä taloa edestakaisin miettimättä juuri mitään.

Latasin vielä puhelimeen HeadSpace-aplikaation ja Calmin ja olen pyrkinyt tekemään ohjatun mediataatiokymmenminuuttisen joka päivä. Näillä pienillä katkoksilla päivässä siellä täällä on ollut ihan valtava vaikutus hyvinvointiin. Niin henkiseen kuin fyysiseenkin.

Jos sanomani tiivistäisi niin haluaisin sinun ymmärtävän, että huomattavan pienellä panostuksella voi saavuttaa perusmukavan terveyden ja suorituskyvyn. Perusmukava ei todennäköisesti riitä saamaan vatsalihasten verisuonia näkyviin eikä vie sinua maailman huipulle urheilussa. Mutta monella meistä on paljon muutakin tekemistä ja tavoitteita kuin ne.

Näitä mainitsemiani elämän perusasioita opetellaan Oikotie Optimaaliin –valmennuksessa. Meille ei kuulu se mitä teet perheen parissa, työssä tai muualla vapaa-aikanasi. Ravinnon, liikunnan ja elämäntapojen suhteen taas autamme mielellämme sinua kohti parempaa.

Ymmärtämään, että Perusmukava on ihan hirvittävän hyvä juttu ja suuri edistysaskel monelle!