"Ota pari kakaraa arkeen ja katotaan miten pyhä kolminaisuus sitten onnistuu!"

Sain Facebook-sivuillamme terveyttä ja suorituskykyä edistävään postaukseen otsikon kaltaisen kommentin. Tässä pyhällä kolminaisuudella viitataan ravintoon, treeniin ja elämäntapoihin, joista viimeisimmän alle niputan unen, stressinhallinnan, ajatukset, elämänhallinnan, jne. Törmään vastaavaan kommenttiin usein luennoilla ja näitä asioita pyöritellessäni tuttujen kanssa kahvipöydän ääressä. Vaikka monelle tämä lausahdus kuulostaa vastuun ulkoistamiselta, itselleni se on äärimmäisen mielenkiintoinen pelinavaus. Pelkästään jo siksi, että valmennustyötä tehdessä tulokset ratkaisevat ja niitä pitää keksiä kaikkiin olosuhteisiin.

Vaikka valmennettavat kroonisesti pyrkisivätkin syyttämään ongelmista ympäröivää maailmaa, me valmentajat emme niin voi tehdä, sillä meidän työmmehän on lopulta tätä väsymätöntä toimivien ratkaisujen etsimistä. Valmennustyössä pitää ottaa huomioon yksilöllisyys myös resursseissa ja tavoitteissa, ei pelkästään ravitsemus- tai liikuntatottumuksissa. Tämä kannattaa ottaa huomioon esimerkiksi silloin kun tavallinen kansalainen vastuineen ja velvollisuuksineen yrittää hypätä sellaiseen elämänrytmiin, että ammattiurheilijallakin olisi vaikeuksia pysyä kyydissä.

Jotta saadaan ongelmasta ja ratkaisuista parempi ote, ihan ensimmäisenä suosittelisin ajattelemaan terveyteen ja suorituskykyyn vaikuttava elämäntyyliä eräänlaisena jatkumona.

Toisessa äärilaidassa meillä on 20-vuotias, hyvätuloinen opiskelija, jolla on varsin paljon vapauksia ja minimaalisen vähän vastuita. Kenties hän on vielä sattunut varttumaan sosiaalisessa ympäristössä, joka on lapsesta asti tukenut terveyttä edistävää ravintoa, elämäntyyliä ja liikkumista.

Toisessa ääripäässä meillä on 42-vuotias vuorotyötä tekevä kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti, jolla talous on tiukalla, unirytmi vähän mitä sattuu eikä olosuhteiden johdosta ei ole saanut varttua sellaisessa sosiaalisessa ympäristössä, että terveyttä tukevat elämäntavat olisivat osa normaalia arkea.

Loput ihmiset eri lähtökohtineen, tavoitteineen ja elämäntilanteineen asettuvat johonkin näiden kahden skenaarion väliin.

Nyt jokainen edes muutaman menestyksekkään elämänmuutosprojektin maaliin auttanut ja ihmisen kehon & mielen toimintaperiaatteita tutkinut ymmärtää, että lauseet "se on vain itestä kiinni", "se on jokaisen oma valinta" ja "kaikilla meillä on vuorokaudessa saman verran tunteja tarjolla" sisältävät totuuden siemenen mutta emme millään rakkaudella voi kohdella niitä samanarvoisesti näissä kahdessa ääripään skenaariossa.

Jo pelkästään näin kolmen vuoden isäkokemuksella voin kertoa, että jälkikasvun synnyttyä mikään ei ole ihan 100% samalla tavalla kuin ennen. Kyse ei tietenkään ole kaikki tai ei mitään -tilanteesta tai etteikö vanhemmatkin pystyisi pitämään itsestään huolta. Mutta jos ajatellaan, että sinulla on 100 yksikköä energiaa käytettävänä vuorokauteen niin se osa mikä ennen meni henkilökohtaisen ateriarytmin ylläpitämiseen menee nyt osittain vaipanvaihtorytmin ylläpitämiseen. Kun vanhoina hyvinä aikoina mietit ruokavalio kourassa, että ovathan päivän makrot ja mikrot täynnä, eväät mukana ja ateriarytmi tasainen niin nyt sinun pitää tehdä se itsesi lisäksi vähintään kahden ihmisen edestä. Jos motivaatiotasi söi sairastumisten aiheuttamat lepotauot, nyt voit olla itse terve kuin pukki mutta treenit voivat jäädä väliin kun jälkikasvu sairastui.

Puna nousee poskilleni kun mietin millaisia elämänhallintavinkkejä tuli kirkkain silmin lauottua ennen jälkikasvua pienten lasten vanhemmille, jotka yrittivät minulle ratakiskosta vääntää, että asiat eivät nyt vain enää ole niin yksinkertaisia. Yhtäkkiä sinä et olekaan maailman tärkein asia vaan joku toinen.

No mutta. On tässä hyviäkin uutisia. Meillä on olemassa ihan käveleviä ja elinvoimaisia esimerkkejä siitä, että kuvaamani jatkumon eri kohdissa - ääripäät mukaanlukien - ainakin terveyden ylläpitäminen on mahdollista. Tietysti se ei ole aina yhtä helppoa ja vaatii enemmän panostusta, suunnitelmallisuutta ja energiaa yhdessä skenaariossa kuin toisessa mutta mahdollista se on ja sen soisin luovan toivoa sinulle siellä vaikka juuri nyt olisikin synkkää.

Olen syntymäpositiivinen ihminen ja helposti innostun "mahdottomasta". Mutta silti suosittelen jokaista jälkikasvun vuoksi kiireistä elämää elävän hyväksymään se tosiasia, että itsestään huolehtimisen saralla mikään ei välttämättä ole ihan 100% samalla tavalla kuin ennen jälkikasvua.

Se, miten paljon lapsista tulee ruohoa potkuriin vaihtelee tietysti paljon, johtuen miljoonasta muuttujasta (jälkikasvun lukumäärä, terveys, harrastusten paljous, sosiaalinen ympäristö, lastenhoito, puoliso, jne). Mutta suosittelen ainakin sen verran suvaitsemaan armollisuutta itseäsi kohtaan, että pyrkisit miettimään mikä juuri nyt on tärkeää ja mihin kaikkeen juuri tässä hetkessä pystyy. Näin niin moni välttyisi loppuunpalamiselta.

Jos mietitään ratkaisuvaihtoehtoja ja tavoitteita niin mielestäni yksi asia on päivänselvä: terveyden ylläpitäminen. Jokaisella saa minun puolestani olla juuri sellaiset tavoitteet kuin itsestä tuntuu hyvältä mutta mielestäni erityisesti jälkikasvukauden ollessa kuormittavimmillaan, tulisi suurin fokus omalla kohdalla olla terveyden vaalimisessa. Kun ihminen on terve, on siihen helpompi rakentaa päälle 6-päkkiä, 4000m cooper-tulosta ja 200kg maastavetoa tai mikä ikinä itselle tuntuukaan motivoivalta. Kaikki on paljon helpompaa terveenä kuin sairastelukierteessä pyristellä epätoivoisesti rasvanpolton tai vanhojen tulosten tai haaveiden perässä.

Jotta välttyisimme pelkältä taivaanrannan maalaamiselta, otetaan loppuun vielä konkretiaa. Mikä on kiireisen ja kuormittavan lapsiperheen arjessa pyristelevän survival package? Tässä viisi mielestäni tärkeintä.

1. Terve armollisuus itseä kohtaan. Ymmärrä, että mikään ei ole 100% samoin kuin ennen. Tämä ei estä vielä jonain päivänä kiipeämästä Himalajalle ja 600kg yhteistulosta voimanostossa mutta se, että pyrit sotimaan kaikilla rintamilla 100% panostuksella ei enää samalla suunnitelmalla toimi koska elämään on tullut yksi rintama lisää. Ymmärrä, että ainakin hetkellisesti rasvaprosenttisi saattaa nousta muutaman pykälän, penkkipunnerrus-, maastaveto- ja jalkakyykkytuloksesi ottavat ehkä hieman takapakkia ja treenejä jää väliin. Tämä johtuu siitä, että enää kaikki ei ole vain sinusta, sinun tahdonvoimastasi eikä sinun selkärankasi paksuudesta kiinni.

2. Priorisoi uni. Kun ihminen nukkuu riittävästi, kaikesta muusta tulee huomattavasti helpompaa. Fiksun ravinnon kokkaaminen ei tunnu niin ylivoimaiselta, liikkuminen maistuu ja annat itsestäsi enemmän jokaisessa treenissä ja pinna ei ole niin kireällä. Vaikka kaikki muu tekeminen (syömisen laatu, treenifrekvenssi, jne) ympärillä ottaisi osumaa, pidä kiinni siitä, että unta tulisi 7-8h vuorokauden aikana. Jos yöuni on katkonaista, mietin miten voisit paikata tilannetta esimerkiksi päiväunilla tai mieti voisiko puolison kanssa ottaa vetovuoroja, joissa toinen menee viikonlopuksi isovanhempien luoksi nukkumaan ja lataamaan akkuja.

3. Keskity treenissä perusasioihin ja -liikkeisiin. Kun aikaa on rajallisesti, keskity treenissä niihin asioihin joilla saa eniten vastinetta kulutetulle ajalle. Käytännössä siis kuntosaliharjoittelussa unohda hauis, ojentaja, vipunosto ja pakarapotku taljassa. Treenissä pitäisi olla enemmän kyykkyä, maastavetoa ja näiden erilaisia variaatioita, kahdella ja yhdellä raajalla. Kaveriksi punnerrusta ja vetoliikkeitä pystyyn ja vaakaan, yhdellä ja kahdella raajalla samoin. Unohda käsipäivät ja treenaa mielummin koko kroppa ytimekkäästi 2-3 kertaa viikossa läpi. Erittäin hapokkaan väsymyskauden aikana pidä järki päässä treenivolyymin kanssa. 20-40min aikana saadaan helpostikin tarvittava vaste aikaan. Ja tietysti joskus jalkatreenin paikalle päiväunet on oikea päätös.

4. Pyri noudattamaan mitä tahansa sinulle parhaiten sopivaa fiksua ravitsemusfilosofiaa. Kuten tiedetään, kaikilla täysijärkisillä (ei esim. valkoviinidieetillä) ravitsemuskokonaisuuksilla on enemmän yhteistä kuin eroavaisuuksia. Hyvä uutinen sinun kannaltasi tässä on se, että voit valita niistä sinulle parhaiten sopivan, pysyä siinä ja tulosta alkaa tulemaan. Voit syödä virallisen ravintokolmion mukaisesti, välimerendieettiä tai "kaikkea mitä mummon mummosikin olisi voinut syödä" ja hyvin hyvin todennäköisesti osut oikeaan. Mitä vähemmän syömisestä tulee ahdistusta, sen parempi.

5. Kiireisenä aikana pyri minimoimaan vauriot. Sen sijaan, että haikailet verisuonista vatsalihasten päällä tai 600-kilon yhteistuloksesta, kiireisenä aikana siilipuolustaudu haasteita vastaan, pidä kiinni sinun terveytesi ja suorituskykysi kannalta oleellisimmista asioista ja pyri pitämään saavutetut asemat mahdollisimman hyvin. Jos olet ollut aikaisemmin kovassa kunnossa (parakat säikeillä, 250kg maastaveto, nelikutonen hanska kylmänä ja 3500m cooper) niin hyväksy se, että hetkellisesti tuloskunto ja habitus ottavat hieman takapakkia. Mutta mikä tärkeintä: keskittymällä näihin yllä mainittuihin asioihin pystyt säilyttämään ainakin terveytesi. Ja se on tässä kohtaa elämää varsin mallikas saavutus. Siitä on hyvä jatkaa sen jälkeen kun tulipalot on saatu sammutettua. 

Näin. Toivottavasti tästä vanhemmuuden työkalupakista sait jotain ajatusta irti. Tilanne on monesti terveyden ja suorituskyvyn vaalimisen näkökulmasta kaikkea muuta kuin suotuisa. Omastakin kokemuksesta tiedän, että riittävässä univelassa ja palautumattomuuden tilassa minimitavoitteetkin tuntuvat olevan valovuoden päässä. Mutta keskittymällä mainitsemiini oleellisimpiin pointteihin tulet yllättymään miten pienellä työmäärällä yllättävän hyvä tuloskunto, suorituskyky ja terveys ovat mahdollisia säilyttää.

Jos tarvitset vetoapua, tuikkaa viestiä Tampereelle tai Helsinkiin niin laitetaan projektia tulille. :)