Olemme tulleet pisteeseen, jossa makkara nuotiolla on iso juttu

Kuten vanha viisaus sanoo: internet on samaan aikaan parasta ja pahinta mitä terveydelle ja hyvinvoinnille on tapahtunut. Se, että asioita nostetaan esille herättelee ihmisiä ajattelemaan uudella tavalla ja aina joku osa heistä ryhtyy toimiinkin oman terveytensä ja hyvinvointinsa edistämiseksi.

Mutta sitten on valitettavan suuri joukko ihmisiä, jotka ymmärtävät asioita väärin tai sitten se kuuluisa terveyden ja hyvinvoinnin kokonaiskuva jää vähän repaleiseksi. Siis sillä tavalla, että kun ihminen on valtavan monimutkainen kokonaisuus (terveys, sairaudet, aineenvaihdunta, laihtuminen, lihominen, suorituskyky, jne. yms. tms.) niin sieltä voi vajavaisella hahmotuksella koostaa juuri sellaisia kokonaisuuksia kuin sinä päivänä tekee mieli koostaa.

Tiedätkö mikä tässä on ongelma? Se, että tämä johtaa valitettavan usein sellaiseen kulttuuriin, jossa mikään ei tunnu riittävän. Vaikka miten menisi hyvin tai otettu uusi suunta olisi oikea niin aina tuntuu löytyvän jotain ongelmia, vaaroja ja terveyden sudenkuoppia.

Että vaikka miten joku koittaisi tsempata terveellisen syömisensä ensiaskeleiden suhteen niin aina joku elämäntapakärvistelijä löytää jonkun E-koodin tai viimeistään jonkun mökkinaapurin serkun, joka samalla ruokavaliolla sai kaikki maailman elintapasairaudet, joita maa päällään kantaa. Mitä luulet, johtaako tämä innostumiseen vai hyvän hengen latistumiseen niiden kohdalla, jotka juuri saivat ensimmäisen onnistumisen kokemuksensa omassa terveyprojektissaan?

En kirjoittaisi tätä tekstiä jos en olisi aika kyllästynyt siihen, että ihmisten innostusta latistetaan kokonaisuuden kannalta merkityksettömillä asioilla tai pelotellaan tekemisillä tai tekemättä jättämisillä, joilla ei kokonaisuuden kannalta ole mitään merkitystä.

Olen vähän kyllästynyt myös siihen, että ensi kertaa tapaamani ihmiset lähtökohtaisesti olettavat minun kyttäävän mitä he laittavat suuhunsa ja ennen kaikkea minun jotenkin arvottavan heitä ihmisenä tämän perusteella. Et usko miten monta kertaa olen joutunut siihen kiusallisen hiljaiseen hetkeen, jossa tilaamme ravintolassa lounasta uuden tuttavuuden kanssa ja tarjoilija kysyy häneltä mitä pihvin kylkeen laitetaan. Lounaskumppanini naamasta näkee, että hän kokee istuvansa jossain ihmisarvotuomioistuimessa paniikinsekaisesti muistellen mihin ravitsemuskoulukuntaan minä kuuluinkaan ja pitääkö nyt pihvin kylkeen ottaa salaatti vai pekonia voisulalla välttääkseen jonkun elinikäisen tuomion.

Sain idean tähän postaukseen eilen laittamaani, alla olevaan kuvaan tulleen hyvän kommentin pohjalta.

Siinä kiilteltiin sitä, että hyvinvointialan ammattilainen paistaa makkaraa ja annettiin lisäpisteitä meidän jo entisestään isoon pistepottiin. Tämä tietysti lämmitti mieltä mutta samaan aikaan muistutti ikävästi siitä, että olemme tulleet pisteeseen, jossa jauhomakkaran paistaminen nuotiolla on niinkun joku juttu. Tavallaan niinkun osoitus jostain rohkeudesta tai kapinasta.

Tällaisina hetkinä sitä aina pitää hiljaisen hetken, vetää syvään henkeä ja miettii omassa mielessään, että "tähänkö me ollaan tultu?"

Siis sellaiseen pisteeseen, että yllä olevasta kuvasta ja siihen liittyvästä tekstistä ei hahmoteta rentouttavaa hetkeä luonnon helmassa kaukana työsähköpostista, laskuista ja organisaatiokaavioista, joka edistää pitkää ikää. Siitä ei hahmoteta perheen kanssa vietetyn lämminhenkisen sosiaalisen tuokion terveysvaikutuksia. Siitä ei hahmoteta montako terveyttä edistävää päivittäistä askelta laavulle piti kävellä. Eikä varsinkaan pyritä miettimään kokonaisuutta, joka koostuu esimerkiksi muusta kuluneen ja tulevan kuukauden ravinnosta kokonaisuutena, nukkumani unen määrästä ja laadusta ja vaikkapa hyvin manageroidusta stressistä ja palautumisesta.

Ainoa mitä nähdään, on nuotiolla paistuva jauhomakkara. Ihan kuin tällä jauhomakkaralla tässä kokonaisuudessa olisi jotain merkitystä.

Nyt tärkeintä olisi ymmärtää se, että ihmisen "terveys- ja hyvinvointielämä" tapahtuu eräänlaisella jatkumolla. Sellaisella portaattomalla asteikolla, jossa toisessa ääripäässä ei tehdä mitään pitkän ja laadukkaan elämän eteen ja toisessa ääripäässä sen eteen tehdään kaikkensa ortorektisen pakonomaisesti 24/7/365. Ymmärrämme helposti, että molemmissa näissä ääripäissä meillä on käsissämme ongelmia.

Mutta sitten päästään hyvään uutiseen: näiden kahden ääripään välillä meillä on aivan hirvittävä määrä toimivia työkaluja ja kombinaatioita oman henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin sekä elämän laadun ylläpitämiseksi ja parantamiseksi.

Perimän mukanaan tuomat sairaudet ja muut ääripään esimerkit poislukien ihmisen keho ja mieli eivät mene kovinkaan helposti pysyvästi rikki. Vierailuja epämukavuusalueelle on hyvä tehdä, jotta kehitymme mutta niitä tarvitaan nykykuntoon nähden sopivasti mutta ei liikaa. Stressireaktiota on hyvä saada sopivasti mutta ei liikaa. Voima- ja kestävyysharjoittelua on hyvä tehdä sopivasti mutta ei liikaa. Palautumista on hyvä saada sopivasti mutta ei liikaa. Jotta terve suhde syömiseen säilyy, on hyvä syödä rennommin sopivasti mutta ei liikaa. Ja tämä on se kohta, missä esimerkiksi makkara nuotiolla voi astua kuvaan.

Toisaalta tiedän kyllä sen tunteen mikä nousee kun yllä olevasta kuvasta ei näe muuta kuin epäterveellisen jauhomakkaran eikä kykene hahmottamaan kontekstia. Ai mistäkö? No siitä, että olen ollut sellainen pahanilmanlintu joskus itsekin. Olen kirjoittanut vuosien varrella tekstejä ja sanonut sanoja, jotka ottaisin takaisin jos vain suinkin voisin. Mutta ehkä tämä on osa tätä ihmisenä ja ammattilaisena kasvamista, että osaa katsoa omia tekemisiään, sanomisiaan ja uskomuksiaan mahdollisimman objektiivisesti ja tekemään kurssiin muutoksia kun sille on tarvetta. Suosittelen kokeilemaan, tekee hyvää itselle ja ympäristölle.

Koska väärinymmärryksen vaara on suuri, sanotaan ääneen: sIllä mitä suuhun laittaa on tottakai merkitystä. Aamusta iltaan joka päivä ei kannata syödä makkaraa nuotiolla. Mutta hyvin harvan terveyden ratkaisevin lenkki on väliajoin nuotiolla syöty makkara. Terveyttä ja hyvinvointia tukeva toimiva oma systeemi ravinnosta, liikunnasta ja elämäntavoista löytyy nimittäin sieltä jostain mediaseksittömältä kultaiselta keskitieltä. Sieltä missä on sopivasti säännöllistä voimaharjoittelua, 10 000 askelta päivässä, korvienväliä palauttavia taukoja pitkin päivää, pääosin ravitsevaa ja monipuolista ruokaa, riittävästi laadukasta unta, akkuja lataavia sosiaalisia suhteita ja joskus vaikka makkara nuotiolla. Tärkeintä on, että kokonaisuus toimii.

Ymmärrät, että terveyttä, hyvinvointia ja pitkää ikää rakentavan elämän monimuotoisuuden tiivistäminen yhteen blogipostaukseen on mahdoton tehtävä. Mutta sen voin omastakin kokemuksestani kertoa, että nuotiomakkarasta seinälle kiipeäminen ei ole vastaus. Koitetaan mielummin nähdä asioiden mahdollisuudet kuin ongelmat ja miettiä mitä kaikkea hyvää mistäkin voi seurata jatkuvan kärvistelyn ja sormella osoittelun sijaan. :)


Haluaisitko valmennusapua ravinnon, treenin ja elämäntapojen avulla Tampereella, Helsingissä ja etävalmennuksena? Täytä alta yhteydenottolomake ja laitetaan projektit käyntiin vaikka heti!

Nimi *
Nimi