Ojasta optimaaliin

Olen 32-vuotias nainen, joka löysi liikunnan ja kalorien ihmeellisen maailman kymmenisen vuotta sitten. Sitä ennen en juuri harrastanut liikuntaa, tai miettinyt syömisiäni. En ollut lihava, enkä laiha, vaan sopivasti siltä väliltä.

Sauvakävelystä kaikki alkoi. Siitä siirtyminen pyöräilyyn ja juoksuun, joihin molempiin sekoittui mukavasti pikku hiljaa crossareita, kuntopyöriä ja steppilautoja. Sitä rataa kiihtyvällä tahdilla eteenpäin. Kun siinä samalla ruokaa tarkkaillessa huomasi, että tuli pärjättyä aina vain pienemmillä ja pienemmillä annoksilla, oli paketti valmis. Pakkomielteinen liikkuja ankaralla syömishäiriöllä. Eikä nyt puhuta enää mistään, ettäkö bodypumpit olisivat menneet vähän överiksi ja yksi lusikallinen soppaa jäänyt lautaselle, vaan useiden tuntien liikuntaa, kyvyttömyyttä olla paikallaan ja lounaaksi porkkanasta puolet.

Ihmiskeho venyy tarvittaessa uskomattomiin suorituksiin ja kestää varsin äärimmäistä rääkkiä. Raja tulee kuitenkin aina jossain vastaan, ja onneksi havahtuminen omaan tilanteeseen iski parin vuoden kohelluksen jälkeen ja asteittainen toipuminen saattoi alkaa. 

Aloin kiinnostua kehonrakennuksesta ja hakea tietoa ravinnosta ja terveellisemmistä elämäntavoista. Hankin valmentajan, joka etänä yritti laittaa minua kuntoon. Ruoka-annokset alkoivat kasvaa, mutta en silti saanut elämästä kiinni. Olin yhä kiinni rääkätyssä kehossa ja piinatussa mielessä. 

Toinen valmentaja puolestaan katsoi, että ongelma olisi vain ruokaa lappavassa kädessä: reseptinä siis hervottomat määrät sekä mättöä että punttia. Ravinnon imeytymisestä ei ollut puhettakaan, pää oli sekaisin siitä, että reilu 3000 kaloria pitäisi ”kuluttaa” ja hormonitoiminta oli jo aika päivää sitten nostanut kytkintä. Ja koko ajan tässä kaikessa oli valtava nälkä ja ahdistus.

Tahdoin massaa, mutta en tahtonut painoa. Tahdoin kasvattaa lihaksia, mutta en tahtonut pysähtyä niitä kasvattamaan. Pelkäsin, että mielettömät ruokaläjät viedään minulta pois, jos vähennän liikkumista ja säheltämistä. Tiesin suunnan, mitä pitäisi tehdä, mutta en kyennyt ottamaan askelia itse.

Uskoin kuitenkin, että minulle voisi löytyä jotain oikea valmennus. Aloin kysellä kehonrakennusalan toimijoilta vinkkejä ja sain viimein kullanarvoisen nimen käsiini: Optimal Performance ja Sanna Eloranta.

Täydellä tarmolla sekä taustallani maustettuna menin Sanna Elorannan kynnykselle viime kesäkuussa. Olin asennoitunut käymään tähänkin valmennukseen täysillä käsiksi: kuvittelin, että minulle ”annetaan käsky” syödä valtavasti, treenata lujaa ja jysähtää sitten paikalleen. Että kaikki muutos ja parantuminen omassa mielessä ja kehossa tapahtuisi kerralla komennuksen kautta. Vielä kun tarjottimella olisi odottanut ihme pilleri, joka saisi kaiken muuttumaan hyväksi, olisi homma ollut puolestani yhdellä käynnillä selvä.

Mutta mitä tuumaa Sanna? Hän esittää juuri sen kysymyksen, mitä siinä tilanteessa tarvitsin: Mitä sinulle, Tiina, kuuluu?

Ja siitä se sitten lähti. Ei kertarysäyksellä, ei todellakaan. Vaan askel kerrallaan. Ruokaa otettiin aluksi jopa pois (”Mitä ihmettä? Otat minun rakkaat pastavuoret pois ja annat tilalle kourallisen pähkinöitä väittäen, että nälkä lähtee?”) ja liikuntaa laitettiin tolkullisimpiin määriin (”Eikö minua sidotakaan pakkopaidassa kotisohvalle?”). Keholtani puolestaan kysyttiin nätisti, missä prakaa, ja eheytys aloitettiin ruoansulatuksesta ja aineenvaihdunnasta. Ruokavalio ja makrot laitettiin kohdilleen ja lisäravinteiden olemassa ollutta arsenaalia optimoitiin vastaamaan laadultaan ja sisällöltään tarpeitani.

Pikku hiljaa tilanne alkoi muuttua. Ruoka alkoi imeytyä, nälän ja hädän tunteet tasoittua ja mieli tyyntyä. Huomasin pystyväni keskittyä paremmin. Aloin nauttia elämästä ja osaavani itse hakea tasapainoa ja hyvää oloa. Paino alkoi nousta ja olo tuntua päivä päivältä paremmalta.

Valmennuksen alusta tähän hetkeen on tilanteeni muuttunut merkittävällä tavalla. Minua ei voisi enää tunnistaa samaksi ihmisesti, ei fyysisesti eikä henkisesti. Kun vielä ensimmäisellä tapaamisella katsoin kauhuissani Sannan korituolia, että tuohonko pitäisi istahtaa, olen nyt siinä samassa tuolissa läsnä aivan eri tavalla.

Olen saanut koko valmennuksen ajan edetä omaa tahtiani ja Optimal Performance on tukenut etenemistäni. Valmennus on antanut minulle tukea, eväitä ja tietoa, joiden avulla olen alkanut pystyä itse tehdä työtä omalla kohdallani.

Valmennus ei lyönyt kouraani mitään valmista konseptia, jota noudattamalla saadaan leivottua täydellisiä kansalaisia ja pelastettua maailma siinä sivussa. Päinvastoin valmennus tuli vastaan Tiinaa itseään persoonana ja omana psykofyysisena kokonaisuutena. Se antoi eväät oppia itse tulkitsemaan kehoani ja sen tarpeita.

Optimal Performancen valmennuksessa ei keskitytty vain fyysisiin muutoksiin, vaan pidettiin huolta myös mielestä ja kehosta. Valmennus oli kuuntelevaa ja elävää - minua kuultiin koko ajan; sitä miten kehoni reagoi muutoksiin ja kuinka saatiin todentaa, että suunta oli koko ajan oikea. Valmentaja viilasi ohjeistusta aina tarvittaessa sekä mittausten että omien tuntemuksieni mukaan siten, että kehitys saattoi jatkua oikeaan suuntaan.

Ja vaikka kuinka yritin, en saanut keksimälläkään keksittyä tarpeeksi tyhmää kysymystä, jota ei olisi voinut esittää tai johon minulle ei olisi saatu vastattua.

Mikä on muuttunut?

Jaksamiseni ja hyvinvointini ovat aivan eri luokkaa, kuin mitä viime kesänä. Kehoni ottaa ravinnon vastaan, aineenvaihdunta toimii ja rauta taipuu. Olen saanut vuosia kadoksissa olleet yöuneni takaisin ja saan nykyisin nukuttua jopa koko yön heräilemättä. Osaan kuunnella itseäni ja suoda itselleni levon. Minulle on kertynyt painoa ja tulokset salilla ovat aivan toista luokkaa. Elämääni on tullut myös paljon muuta sisältöä entisten pakonomaisten liikuntojen ja tekemisten tilalle. Stressi on vähentynyt ja osaan suhtautua asioihin aivan uudella tavalla. Työssä jaksaminen ja viihtyminen ovat parantuneet ja kykenen olemaan sosiaalisempi.

Valmennus on antanut eväät rakentaa oman näköistä arkea. Se ei ole vain kuuri, vaan se opettaa tavan elää, treenata ja olla ilman pakkojen tai ulkopuolisten auktoriteettien sanelua.

Kenelle tämän soisin?

Optimal Performancen valmennuksia voi suositella huoletta ihan jokaiselle. Kehottaisin hakeutumaan valmennukseen erityisesti kaikkia, joilla on ongelmia oman kehonsa kanssa. Vaikeuden ei tarvitse olla juuri painon pudottamisen tai liikkumattomuuden kanssa, vaan saatat tarvita tukea juuri toiseen suuntaan. Saatat jo tietää jotain ravitsemuksesta, mutta syöminen on silti syystä tai toisesta ongelmallista. Harrastat turhankin reippaasti liikunta kyykäten siellä ja juosten toisaalla. Touhuat salilla, mutta mitään ei tapahdu. Unesi ei ole laadukasta ja lisäksi jokin ahdistaa ja masentaa. Yrität löytää kynttilästä sitä kolmattakin päätä, mistä sitä voisi vielä polttaa.

Jos minulle nyt tarjottaisiin sitä ensimmäisellä kerralla haaveilemaani pilleriä, en sitä nielisi. Optimal Perfomancen valmennus on matka, joka kannattaa itse kokea. 


Toivottavasti tarina inspiroi myös sinua kohti terveempää elämää ja tasapainoista kokonaisuutta. Jos haluat valmennusapua, laita ihmeessä etusivumme kautta tarinasi niin katsotaan hommat kuntoon. :)