No miten se toimii sulle?

Mietipä tilannetta, että seisot metsässä kartta kourassa. Kartta näyttää, että mars eteenpäin pitkin metsätietä mutta kun nostat katseen ylös, edessä onkin suolampi. 

Nyt kysymys kuuluu, kumpi on oikeassa: kartta vai maasto?

Aiotko kivipäisesti uskotella itsellesi, että suolampi on väärässä paikassa, kartta on oikeassa ja marssia eteenpäin? Vai luuletko, että nyt teoriapuolella joku mättää ja pitäisi keskittyä siihen mitä käytännössä tapahtuu ja edetä sen mukaan? Kenties tarkastaa onko kartta oikea tai mahdollisesti väärinpäin kädessä?

Olin kesällä valmis laittamaan suomalaisen pk-yrittäjän vaatimattoman kuukausipalkkani vetoa, että syksyn edetessä ilmestyy jälleen lukuisia kirjoituksia millä dieetillä, metodilla, systeemillä tai hyvinvointiuskonnolla kesäkilot karisevat nopeiten ja vähimmällä vaivalla.

No niinpä näyttää käyneen.

Ajoitus ja tahtotila on tietysti erinomainen sillä motivaatio on syksyn viiletessä ja lomakauden jälkeen korkeimmillaan. Näitä kirjoituksia seuraa yleensä muutaman päivän sisään kiivas vasta-argumentointi kun ihmiset ja lehdet ruotivat onko asia nyt aivan kuten tekstissä kerrottiin, mikä on vaarallista ja mikä terveellistä ja mikä ehkä sittenkin olisi parempi vaihtoehto.

Seuraan keskustelua sivurajalta yleensä hieman hämmentyneenä sillä mielestäni kaikkein tärkein kysymys jätetään usein kysymättä kokonaan:

"No, miten se toimii sulle?"

Tämä alunperin hyvinvointiguru John Berardin lausahdus kiteyttää mielestäni hyvinvointikeskustelun tärkeimmän teesin:

"Jos se toimii, älä korjaa. Jos ei, niin kannattaisiko miettiä jotain vaihtoehtoa?"

Näin tästä lukien tämä saattaa kuulostaa liiankin yksinkertaiselta asialta mutta valtava määrä suomalaisia takoo päätään vuodesta toiseen sellaisten ravinto-, liikunta- ja elämäntapametodien kanssa, jotka eivät selkeästikään tuota heidän henkisen ja fyysisen kapasiteetin raameissa toivottuja tuloksia. Tuhannet suomalaiset ostavat jälleen 15. ruokavalionsa ja treeniohjelmansa uskoen, että juuri tämänkertainen elämänmuutos on se erilainen ja viimeinen.

On olemassa miljoona ja yksi erilaista tapaa liikkua, syödä ja pitää itsestään huolta ylipäätään. Tämä ei tarkoita sitä, että - sairastapaukset poislukien - hyvinvoinnin parantaminen olisi tähtitiedettä vaan sitä, että valinnan mahdollisuuksia on niin valtava määrä, että sieltä löytyy väkisinkin jokaiselle jotakin.

Tässä muutamia liikuntamuotoja, jotka toimivat minulle. Eivät välttämättä sinulle tai Mäkisen Pertsalle mutta minulle kyllä.

Uskon, että pysyviä tuloksia haettaessa elämäntapamutoksissa psykologia voittaa matematiikan aina. Tietysti syöminen ja kulutus pitää olla balanssissa mutta harvalla - varsinkaan paino-ongelmien kanssa tuskailevalla - on intressejä hakata iltaisin päivän syömisiä kalorilaskuriin tai kulkea joka paikkaan ruokavalio takataskussa ihmetellen mitä kulloinkin syödään kun paperilapun säädöksiä ei ole saatavilla.

Psykologisen näkökulman vuoksi suurimman osan kaikesta tekemisestä tulee siis olla mielekästä. Hampaat irvessä tahdonvoimalla saatetaan vetää dieetti kisalauteille mutta sana “dieetti” ei minun mielestäni pitäisi kuulua tavallisen ihmisen sanavarastoon ollenkaan. Tavallisen ihmisen tulisi omaksua elämäntapoja jojottamisen tilalle.

Työn puolesta olemme saaneet nähdä niin monta erilaista skenaariota elämästä ja etsiä niihin sopivaa kombinaatiota terveellisen elämän rakennuspalikoista, että tämän kirjoituksen puitteissa en kykene antamaan maailmaa syleilevää vastausta mitä tehdä milloinkin. Heitän kuitenkin muutaman kysymyksen. 

Jos katsot vuoden verran taaksepäin, näyttääkö siltä, että etenet kohti tavoitettasi? Lisääntyykö lihasmassa? Palaako rasva? Muuttuuko peilikuva? Onko tangossa enemmän malmia? Ovatko vatsavaivat kadonneet? Onko dieetti pysynyt ja selkäranka edelleen ehjänä? Onko energiaa enemmän?

Jos vastaus on “ei”, suosittelen etsimään uusia vastauksia. Se mikä toimii työkaverille tai tv-ohjelman tähdelle ei välttämättä toimi sinulle. Se mikä oppikirjan mukaan on “oikein”, “optimaalisin” tai “paras” ei välttämättä sellaisenaan sovi sinun mieltymystesi tai arjen vastuiden kanssa yhteen.

Tavallisen ihmisen - tai miksi ei monen aktiiviliikkujankin - tulisi siis opetella terveellistä elämää tukevia elämäntapoja. Syödä pääsääntöisesti fiksusti omia makunystyröitä hemmottelevia aterioita. Liikkua itselle mielekkäällä tavalla ja huoltaa omaa kehoa ja mieltä sellaisin keinoin, jotka ovat innostavia. 

Muista aina, että oli uskosi oman tekemisen oikeellisuuteen miten vahva tahansa, se mitä peilistä näkyy ja mielessä tuntuu on kuitenkin totuus hyvinvoinnista.

Ota siis ystäväni oma ravinto-, liikunta- ja elämäntapakombinaatiosi kauniiseen käteen ja kysy:

"Miten tämä toimii juuri minulle?"

Teksti on mukaelma alunperin Probodyssa julkaistusta kolumnistani.