Näin sinäkin pidät itsesi kunnossa ympäri vuoden

Aina silloin tällöin mietin, että mikä on se maaginen asia, joka saa osan meistä pitämään itsensä hyvässä kunnossa ympäri vuoden. Monimutkaista se tuskin on mutta jollain tapaa ilmeisen vaikeaa kun niin harva siihen kykenee.

Usein luennoilla tiivistän oman päätelmäni vertauskuvan kautta. Ajattelin jakaa tämän ajatuksen nyt myös sinulle. Tähän puheenvuoroon kuuluu oleellisena osana kevyt pohjustustarina.

Lähipiirini tietää, että olen suuri kahvifanaatikko. Viimeksi tänä aamuna nautin erinomaisen kupin tätä hyvän elämän eliksiiriä kesämökin rauhassa.

En ole varsinaisesti mikään ihmeellinen aamuihminen. Siis sillä tapaa, että silmien auettua hyökkäisin kiljuen halkopinon kimppuun tai power hourin siivittämänä tekisin 90% päivän askareista ennen muun talonväen heräämistä. Aamuihini saattaa kuulua kaksi tuntia lehden lukua, sekalaista lorvimista ja elämän tarkoituksen pohtimista.

Mutta kahvinkeitolle löytyy aina energiaa kelloon katsomatta. Jos talon muu väki herää klo 7.00, minä laitan kellon soimaan viimeistään 6.00, jotta mikään ei pääse pilaamaan kahvituokiotani.

Vaikka aamuisin laiskottaa, jauhan omalle taloudelleni ylikalliilla Harionin käsimyllyllä ihan joka ikisen kahvikupin pavut. Käsipelillä. Mainittakoon, että kivikovien, keskipaahtoisten papujen jauhaminen saa itse asiassa muutaman hikikarpalon otsalle. Mutta silti jauhan.

Nauttimani kahvit ovat kerta toisensa jälkeen omalle budjetilleni aivan liian kalliita. Jos Juhla Mokka maksaa 3,50€ puoli kiloa, omat kahvini maksavat 13,00 - 25,00€ 250 grammaa. Esimerkiksi 50 euroa paidasta, jota voisin käyttää 3-4 vuotta tuntuu hävyttömältä mutta 25 euroa kahvipaketista, joka on juotu viikossa on mielestäni hintansa arvoinen.

Olen luonteeltani erittäin perustyytyväinen. Pragmaatikko, jolle lopputulos on tärkein ja ystävänikin pitävät leppoisasta asenteestani. Ajattelen, että pääasia on, että hommat toimivat ja detailien ei tarvitse olla ihan niin justiinsa.

Mutta kahvin kanssa ei pelleillä.

Hioin absoluuttista kahvisilmääni grammavaa'an kanssa niin pitkään, että osaan hahmottaa kuuppaan kahvinporoja 16 ja 17 gramman haarukkaan todennäköisyydellä 96 - 100%. Harionin kahvimyllyn säätöveivi oli kovilla kun oikeaa raekokoa hiottiin tuntikausia. Haudutusaika on erittäin tärkeä. Samoin veden lämpötila, paperisuodattimen vaihto joka kupilliseen, n. 30 sekuntia kestävä taidokas painallus Aeropress-keittimellä sekä valmiin kupin hetkellinen seisottaminen, jotta makunystyrät pystyvät aistimaan kupillisen jokaisen rakkaudentäyttämän vivahteen.

Nyt joku saattaa kysyä, että jos en ole aamuihminen, mistä ihmeestä löytyy virta kaikkeen tähän hifistelyyn? Miten on mahdollista, että vaikka miten on kiire, kahvin valmistamiseen yber-hifistelymetodilla löytyy aina aikaa? Vaikka tili olisi miinuksella, miksi laatukahviin puristetaan rahaa vaikka omaisuutta realisoimalla? Miten on mahdollista, että mökkireissulle lähdettäessä poikani vaipat unohtuivat mutta kahvinkeitin laitettiin matkalaukkuun varmuuden vuoksi jo edellisenä iltana?

Vastaus on yksinkertainen.

Minä nyt vain satun tykkäämään kahvin keittämisestä ja nauttimisesta hirvittävän paljon.

Kyse ei ole kofeiinista koska sitä saa pilleristä ja Saludostakin ihan samalla tavalla. Makukaan ei ole ihan perimmäinen syy koska tuskin pystyisin tunnistamaan yllä olevan kuvan kupin sokkotestillä kolmenkaan perus-sörrin joukosta.

Tietysti minut voidaan aina istuttaa terapiapenkkiin ja lähteä kaivelemaan, että oliko lapsuudessani äiti-poika-suhteessa jotain tähän vaikuttavaa mutta tosiasia on se, että yksinkertaisesti tykkään kahvin kanssa virittelystä todella paljon. En ihan tarkkan tiedä itsekään miksi.

Kahvin keittäminen on mielenkiintoista, nautintoa antavaa, tykkään tutustua sen eri vivahteisiin sekä eksperimentoida lukuisia eri kombinaatioita jauhatuksen, paahdon, keittometodien ja papujen välillä löytääkseni uusia, makunystyröitä hiveleviä ulottuvuuksia.

Kiitokset mikäli jaksoit lukea tänne asti sillä vihdoin päästään siihen osioon, joka kiinnostaa myös sinua mikäli et ole kaltaiseni kahvihifistelijä.

Totuus on, että löytäessäsi ravinnon, treenin ja elämäntapojen osalta sellaiset asiat, joista pidät yhtä paljon kuin minä kahviin liittyivistä asioista, tulet pysymään hyvässä kunnossa ympäri vuoden.

Treenimuodon ollessa sellainen, jonka pariin pääsemistä alat odottamaan jo edellisenä iltana (kuten minä aamukahvia), tulet aina löytämään aikaa ja vaivaa sen harrastamiseen. Raha tuskin koituu ongelmaksi koska et koe menettäväsi mitään säästäessäsi harrastukseen rahaa joltain muulta elämän osa-aueelta.

Löytäessäsi mistä tahansa täysijärkisestä ravitsemuskokonaisuudesta sen oman juttusi, ei ole enää ongelma kokkailla ruokaa koska se on kivaa. Motivaatio ei ole ongelma koska koet kaiken tekemisen palvelevan lopputulosta sillä tapaa, että panos/tuotto -suhde pysyy kannattavana (terveellinen ravinto --> parempi terveys ja suosituskyky).

Sisäistäessäsi esimerkiksi unen vaikuttavan jokaiseen hyvinvoinnin osa-alueeseen joko rakentavasti tai suorastaan tuhoavasti, sinulle ei ole enää ongelma laittaa telkkaria kiinni ajoissa saadaksi 7-8 tuntia yöunta. 

Kun huomaat miten paljon essentialismi aka oleelliseen keskittyminen tuo viikottaiseen kalenteriin lisää tilaa energiaa vievältä kuonalta, koet suorastaan kansalaisvelvollisuudeksi esimerkiksi kieltäytyä mitään aikaansaamattomista, aikaa vievistä väittelyistä sosiaalisessa mediassa.

Toisaalta, minä en tiedä yhtään kuka sinä, arvoisa lukija, siellä olet, mistä pidät tai millaisin resurssein ja tavoittein olet liikkeellä. Olkoon tämä filosofishenkinen postaus kuitenkin eräänlainen ohjenuora etsiessäsi itsellesi parhaiten toimivaa kombinaatiota hyvinvoinnin ja suorituskyvyn viidakosta. 

Jos otetaan ihan jokainen liikuntamuoto mitä maa päällään kantaa, siihen kylkeen mikä tahansa täysijärkinen ravitsemussuuntaus ja sokeriksi pohjalle riittävä yöuni ja tapa rentoutua, palautua ja pitää mieli kunnossa, niin väitän, että jokaiselle on löydettävissä joku toimiva kokonaisuus.

Kunhan vain muistat, että siitä pitää tykätä. Mitä enemmän, sitä parempi.