Mitä sinä luulet terveellisen elämän olevan?

Viimeisten viikkojen ajan jokin ihmisten asennoitumisessa terveellistä elämää kohtaan on vaivannut herkeämättä. Mutta vasta tänään sain tislattua ajatukset blogipostaukseksi. Koin tämän päässäni muhineen kaaoksen tiivistymisen ahaa-elämykseksi jutellessani erään valmennettavani kanssa. Hän on hyvinvoiva mutta manasi yhtä ja toista epäonnistumista ravinnon, treenin ja elämäntapojen suhteen. Hänen suorituskykynsä paranee koko ajan mutta sain kuitenkin kuulla listan saavuttamattomista tavoitteista. Lopuksi hän kertoi miten kokee panostavansa tekemiseen enemmän kuin toiset mutta johtuen siitä ja tästä, tulokset ovat huonommat kuin muilla.

Pitkän monologin päätteeksi kysyin häneltä sen mitä haluaisin sinun pohtivan nyt:

"Mitä sinä kuvittelet tämän kaiken olevan? Mitä sinun mielestäsi on terveyttä ja suorituskykyä tukeva liikkuminen, syöminen ja eläminen? Ja nyt en puhu 12 viikon kyykkyohjelmasta, makroravinteiden viilaamisesta enkä unisyklistä. Nyt puhun siitä kaikesta mitä käsität terveyttä, suorituskykyä ja muutenkin hyvää elämää tukevan tekemisen olevan?"

Kasvoille piirtyi aikaisemman pettymyksen ja epätoivon sekaisen ilmeen tilalle lasittunut näytönsäästäjä. Hetken hiljaisuuden jälkeinen "No en minä oikein tiedä?" -vastaus tiivisti hyvin nykypäivän ongelman:

Ihmiset säntäävät utopististen skenaarioiden ja merkityksettömien yksityiskohtien perässä miettimättä juurikaan kokonaisuutta tai edes ensi vuotta. Nämä yksittäiset ohjenuorat vailla isompaa kontekstia terveellisestä liikkumisesta, syömisestä ja elämäntavoista saavat valtavan erinomaisen terveyttä ja suorituskykyä tukevan elämän kulloisessakin tilanteessa tuntumaan jatkuvalta epäonnistumiselta.

Tietysti jos sinä olet löytänyt 20-vuotiaana maagisen kombon treenin, ravinnon ja elämäntapojen saralta, jolla tykität terveenä, motivoituneena ja onnellisena hautaan asti niin sehän on ehdottoman hieno juttu.

Meille muille kuolevaisille minulla on uutisia: hyväksy se tosiasia, että maailmassa asiat eivät mene kuten olet suunnitellut. Ne eivät mene suunnitelmien mukaan sinun pääsi sisäisissä asioissa eivätkä ne mene sinun ulkopuolisissa asioissa, sellaisissa mitä sinä et voi päättää. Mutta tämän kanssa sinun on opittava elämään.

Kelaa 10 vuotta (mikä on muuten vielä lyhyt aika) taaksepäin ja mieti elämäsi tärkeysjärjestystä tuolloin. Mieti listaa asioista joista olit varma, että näistä jutuista elämässä on kyse ja huomaat, että moni asia on toisin. Ne ovat toisin vaikka olisit voinut silloin vannoa, että "nyt se mun juttu on vihdoin löytynyt".

Niin vaikeaa kuin se ehkä onkin uskoa, niin se 10 vuotta sitten löytämäsi liikuntamuoto X, johon sinulla meni silloin valtavassa poltteessa kaikki aika, vaiva ja raha ja joka sittemmin "hautautui ruuhkavuosien alle" ei välttämättä ole yhtään sen ihmeellisempi kuin viime viikolla löytämäsi liikuntamuoto Y johon sinulla on vähintäänkin yhtä kova polte.

Niin vaikeaa kuin se ehkä onkin uskoa, tänä vuonna sinua lähes galaksit räjäyttävästi treenissä ja ravinnossa innostava luolamies-, minimalisi- tai essentialismi-filosofia voi jäädä sen seuraavan innostavan filosofian jalkoihin ihan samalla tavalla kuin vuosien saatossa muutkin filosofiat ovat jääneet.

Niin vaikeaa kuin se ehkä onkin uskoa, niin joskus olet valmis vannomaan pitäväsi itsestäsi huolta koska "happinaamari laitetaan ensin itselle ja koska vasta sitten voi auttaa muita" mutta silti elämässä tulee kausia, jolloin laitat happinaamarin ensin muille ja sitten vasta itellesi.

Kun menet kuntosalille kehittämään maastavetoasi optimaalisella ohjelmalla ja saat ykkösmaksimiin 10 kiloa lisää on tosiasia, että 10 kilon lisääminen ei tule koskaan enää olemaan yhtä helppoa. Seuraavat 10 kiloa ovat vaikeampia ja sitä seuraavat 10 kiloa vielä vaikeampia ja niin edelleen. Tulee olemaan kausia jolloin tuloksesi junnaa kuukausia paikallaan ja joskus kääntyvät jopa alamäkeen. Ja vaikka tekisit kaiken optimaalisesti, joskus tulee vastaan väkisinkin piste, johon et ajan kuluessa pääse enää koskaan.

Jossain kohtaa valtaisan etsimisen, yrityksen ja erehtymisen jälkeen löydät sen juuri sinulle parhaiten sopivan pyhän kolminaisuuden ravinnosta, treenistä ja elämäntavoista ja lupaat ja vannot kautta kiven ja kannon vaikka mörökölli sinut veisi niin et siitä päästä irti.

Mutta jossain kohtaa innostut puolisosi kanssa yhdessä lavatansseista ja niin syvästi rakastamasi ja palvomasi kuntosali jää vähemmälle. Vuosien kuluessa perheeseesi syntyy jälkikasvua ja katsot maailmaan erilaisin silmin. Ne asiat, jotka olivat sinulle ennen maailman tärkeimpiä siirtyvät taka-alalle. Avokadon luomuisuus ja optimoitu unisykli eivät enää juolahda mieleesi edes vahingossa.

Pahimman alkukiireen jälkeen alat jälleen saamaan otetta treenaamisesta. Vihdoin riittää energiaa katsomaan mitä suuhun laitetaan ja unirytmikin alkaa tasoittumaan. Kaikki tuntuu jälleen palaavan sinne onnelliseen optimielämään, jonka perään niin kovasti olet haikaillut kunnes sinulle tarjotaan työtehtävää, josta olet aina unelmoinut ja johon päätät tarttua. Jälleen löydät itsesi maksavan uusista, sinulle tärkeistä asioista sellaista hintaa, että jälleen kerran itsestäsi huolehtiminen ei olekaan maailman tärkein asia vaikka se hetki sitten taas oli.

Mutta jossain kohtaa et jaksa kaupungin ruuhkia ja hektistä elämää ja ostatte tontin maaseudulta. Kulkuyhteydet liikuntamahdollisuuksiin ovat huonot, taloprojekti vie kaiken ajan ja rahan ja huomaat optimaalisen elämän olevan entistä kaukaisempi ajatus.

Iltaisin vertaat itseäsi muihin selaamalla Facebook- ja Instagram-feedistä ihmisten smoothie-iloittelua, kadonneita senttejä vyötäröltä ja "ah, niin virkistäviä kahdeksan tunnin pimennysverhosyväunia", joiden siivittämänä he pystyvät siihen kaikkeen mihin sinä kuvittelet, että myös sinun pitäisi pystyä tilanteistasi ja olosuhteistasi huolimatta.

Ja tässä kaikessa on se ongelman ydin. Jos tämän kaiken taivaanrannan maalailun tiivistäisin niin toivoisin, että sinä siellä ruudun ääressä hyväksyt sen, että sinun elämäsi oskilloi, halusit tai et. Sinun elämässäsi on ollut ja tulee aina olemaan ylä- ja alamäkiä, tasanne- ja suvantovaiheita, edistymistä ja takapakkeja. 

Se mistä olit vakuuttunut olevan sinulle tärkeää 10 vuotta sitten ei välttämättä ole enää tärkeää tänään. Se minkä koet tänään olevasi elämäsi merkitys, ei välttämättä ole sama 10 vuoden päästä.

Se, että sinua viime vuonna inspiroi laittamaan terveellistä ruokaa itämaiset ruuat mutta et pysynyt siinä koska tänä vuonna enemmän kiinnostaa luolamiesruokavalio mutta et pysy siinäkään koska ensi vuonna inspiroidut kasvispainotteisuudesta eettisten valintojesi vuoksi ei tee sinusta huonoa ihmistä eikä epäonnistujaa. Tämä tekee sinusta ihmisen joka sukkuloi elämän monimuotoisuuden viidakossa. Ainoa mitä toivon on, että söisit pääosin terveellistä ruokaa. Se riittää. Vaihtoehtoja on monia.

Se, että viime vuonna innostuit kuntosalilla käymisestä mutta tänä vuonna se jäi hieman taka-alalle koska triathlon-innostus vei mennessään ja ensi vuonna saman tekevät seinäkiipeily, painonnosto, Crossfit tai lainelautailu. Se, että sinkoilet lajista toiseen vaikka koko elämäsi ajan ei tee sinusta huonoa ihmistä eikä epäonnistujaa. Tärkeintä on että ylipäätään liikut niin, että terveys pysyy yllä. Vaihtoehtoja on vaikka miten.

Se, että tänä vuonna vannot voimanoston nimeen, tankkaat palautukseen puolen kilon sisäfilepihvin bataatilla ja elämässäsi ukkonen jylisee, aitaa kaatuu ja hevoset paskantaa ei poissulje sitä, että ehkä ensi vuonna mielummin luet sohvalla Dostojevskiä, syöt viinirypäleitä, joogaat ja haluat lähteä Angolaan rakentamaan kaivoja. Tämäkään ei tee sinusta huonoa ihmistä. Se, mitä minä toivon on, että pidät itsestäsi huolta sinulle mieluisilla terveyttä, hyvinvointia ja suorituskykyä edistävillä tavoilla. Kokonaisuus on valtava, valitse sieltä omat juttusi.

Haluan sinun ymmärtävän, että kaikki yllä kerrottu on normaalia ihmisen elämää ja ihan aitoja asiakastilanteita ja valmennuskokemuksia. Elämä ei ole koskaan yhtä suoraviivaista kulkua pisteestä A pisteeseen B. Elämä ei ole alusta loppuun progressiivista ja nousujohteista ylämäkeä, jossa joka päivä ollaan parempia kuin eilen mutta huonompia kuin huomenna. Joskus elämässä mennään alamäkeen ja tänään ollaan huonompia kuin eilen mutta valitettavasti parempia kuin huomenna. Jossain kohtaa taas sitten paremmin.

Meillä ihmisillä on hassu kuvitelma itsestämme ja elämästämme, että on olemassa joku yksi asia, joka antaa vastauksen kaikkeen ylhäältä alas, vasemmalta oikealle ja alusta loppuun. Tämän harhakäsityksen tiivistää hyvin psykologi Daniel Gilbert puheessaan"Human beings are works in progress that mistakenly think they are finished."

Jos otat epäonnistumisena jokaisen sivuaskeleen tavoitteidesi viitoittamalta polulta, voin luvata että elämäsi tuntuu yhdeltä epäonnistumisten sarjatulelta alusta loppuun. Jos väliin jääneet treenit, huonosti nukutut yöt ja elämän prioriteettien muuttumiset ovat sinulle "retkahduksia" ja "selkärangan katkeamisia" joista "pitää palata ruotuun" ja "ryhdistäytyä" niin ennustan sinulle loppuelämäksi sietämätöntä stressikuormaa ja kroonista riittämättömyyden tunnetta.

Vieläpä sellaisissa määrin, että ne murtavat meistä sitkeimmänkin ja löydät itsesi heittämässä hanskoja tiskiin aikaisemmin kuin kuvitteletkaan.

Jotenkin minä vain toivon, että sinä löytäisit sellaisen sopivan tasapainon kaikkeen tähän tekemiseen ja hyväksyisit sen, että ihmisiä tässä vain ollaan ja joskus elämässä yksi asia on tärkeämpi kuin toinen. Pääasia on, että pidetään itsestä huolta itselle parhaiten toimivalla tavalla, ainakin sen verran että terveys pysyy yllä. :)