Kuormitusta ja lepoa takana - mitä jäi käteen?

Takana tuttuun tapaan aikasten hässäkän täyteinen vuosipuolikas. Ei siinä, kun tykkää siitä mitä tekee niin harvemmin asioita joutuu työstämään hampaat irvessä. Mutta toisaalta määräänsä enempää ei kivojakaan juttuja jaksa hymyssä suin.

Nyt kun viikon palautuminen filosofi Esa Saarisen innoittavassa, yläkierteitä ja nousujohteisia ylärekistereitä on takana, päädyin summailemaan omia huomioitani tästä kuluneesta ajasta peilaten niitä itseäni viisaammilta saamiini oppeihin.

Tässä viisi nopeaa pohdintaa.

1. Kuormitustilassa on tärkeää suojella saavutettuja etuja. Moni kaltaiseni maanisesti innostuva ihminen tekee sen virheen, että pyrkii sotimaan kaikilla rintamilla 110% teholla. Tämä johtaa multitaskauksen suurimpaan ongelmaan: teet töitä täysillä, kaikki etenee suunniteltua hitaammin ja kovasta työkuormasta huolimatta mistään ei tunnu tulevan valmista ja usko onnistumiseen hiipuu.

Kovassa kuormitustilassa on terveyden ja suorituskyvyn kannalta parasta keskittyä kehittymisen ja nousujohteisen tekemisen sijaan siihen, että pysytään mahdollisimman hyvin saavutetuissa asemissa. Eli että ei oteta rajua takapakkia siitä missä ollaan. Pidä kiinni unen määrästä mahdollisimman hyvin, syö mahdollisimman terveellisesti ja käy tekemässä edes mahdollisimman laadukasta treeniä.

Näin pystyt keskittymään käsillä olevaan projektiin 100% fokuksella ja mikä parasta takaraivossa ei jyskytä moraalinen krapula epäterveellisistä elämäntavoista ja pelko terveyden ja suorituskyvyn syöksykierteestä. Säästä kapasiteetin kasvatus sinne missä kuormaviisari ei ole punaisella koko ajan.

2. Palautumista ei voi säästää vain talvi- ja kesälomille. Kuten parin vuoden takaisessa seminaarissa yksi maailman kovimmista stressiasiantuntijoista, Robert Sapolsky, muistutti: stressinhallinta ja palautuminen eivät voi olla asioita, jotka säästetään pariin lyhyeen ajanjaksoon vuoden aikana.

"Kuolema kuittaa univelat" ja "haudassa ehtii nukkumaan" ovat hauskoja statuspäivityksiä mutta kun näistä asioista juttelee ihmisten kanssa valmennushuoneen suljettujen ovien takana, hymy hyytyy kovemmallakin ukolla ja mimmillä.

Ujuta siis kovimmassakin prässissä palautumista mahdollisimman paljon jokaiseen vuorokauteen ja viikonlopuille.

3. Alkoholi tuhoaa palautumisen. Ainakin itselläni illan suussa jalkapallopelin yhteydessä nautitut "rentouttavat ja pahimman terän pois vievät" kaksi keskiolutta vaikuttavat yöuneen erittäin merkittävästi. Alla olevasta kuvasta Firstbeat-mittauksella todennettu uneni ilman alkoholia (ylempi kuva, vihreä ajanjakso) on laadukasta kun taas vaivaiset kaksi olutta 91-kiloiseen mieheen ja uni on ihan mitä sattuu (alempi kuva).

Itse en ole tissuttelun erikoisasiantuntija mutta kirjallisuutta lukeneena ja näitä testituloksia nähneenä suosittelen ainakin kokeilemaan mikä ero näillä kahdella on mikäli tissuttelu kuuluu stressinhallinnan vakityökaluihisi. :)

4. Läsnäoloharjoitukset auttavat vaikka kokisit olevasi niissä "huono". Erilaiset hengitys- ja läsnäoloharjoitukset sekä meditaatiot tekevät paraikaa nousuaan kansan syvissä riveissä. Tämä on mitä parhain uutinen. Kuitenkin se mikä monelta jää ymmärtämättä on se, että näissä harjoituksissa on vaikea olla huono. Ainakin mitä tulee niiden palauttavaan vaikutukseen.

Mielen yksi ominaisuus on poukkoilu. Ajatuksia tulee ja menee. Tietysti meillä voi olla jossain viidakossa tiibetiläinen levitoiva munkki, jonka päähän ei esim. minuutin aikana tule yhtään ajatusta. Mutta omaa meditointiuraansa aloittelevan kroonisen stressaajan kannattaa hyväksyä, että aluksi voi olla fiilis ettei mistään tule mitään. Kyllä se siitä.

Yllä olevasta kuvasta voidaan kuitenkin nähdä, että vaikka omassa päässäni vilisee kohtuuttomissa määrin työsähköposteja, deadlineja, arjen vastuita ja myöhässä olevia asioita, tällainen kaltaseni kotisohva-meditaattori saa niistä palauttavaa vastetta irti.

5. Palautumista tarvitaan koska tunnetta on vaikea käsitellä tunteesta käsin. Olet varmaan joskus katsonut ihmetellen vierestä miten ystäväsi saa kohtuuttomat huutoraivarit pienestä asiasta tai valittaa päiväkaupalla mitättömästä tapahtumasta kykenemättä tekemään asialle mitään.

Kuitenkin jo tunnin päästä olet itse kihissyt raivosta liikenneruuhkassa aivan kuten se häviäisi raivosi johdosta johonkin ja syyttänyt ympäröivää maailmaa kaikista murheistasi.

Suosittelen lämpimästi hyväksymään oman vajavaisuutensa sen osalta, että stressinhallinta on käsittämättömän vaikeaa - ellei jopa mahdotonta - silloin kun kuormitus on säädetty (tai säätynyt) epäinhimillisen suureksi. On helppoa nähdä maailman kauneus, kaikki ne avoimet mahdollisuudet ja kirkas tulevaisuus kesämökin laiturilla kuukauden kesälomalla kuin univelassa avokonttorin hälinässä projektipalaverin myöhässä olevaa powerpoint-esitystä vääntäessä.

Koska moni meistä muuttuu kohtuuttoman stressikuorman yllättäessä Tosi huonoksi ihmiseksi (tm), suosittelen pitämään kynsin hampain kiinni siitä, että viikkokalenterissa on kuorman ja palautumisen suhde kohdallaan. 

Aivan kuten olet aikatauluttanut sinne kaiken tuottavan työn niin tee sama kaikelle palauttavallekin.

Nyt kun kesälomakausi lähestyy, mieleeni muistui erään tutun terapeutin tarina entisestä esimiehestään. Hänellä oli tapana kesäloman lähestyessä tiedustella, että onhan hänen alaisensa "riittävän hyvässä vireessä kesälomalle?" 

Kuulostaa tietysti vähän oudolta kysymykseltä mutta pointti oli se, että kesälomasta pitäisi pystyä kaikki ilo irti eikä se saisi toimia sairasloman korvaajana kohtuuttoman kuormituksen jälkimainingeissa. Lomasta pitäisi siis pystyä nauttimaan täysin rinnoin ja tehdä paluu työelämään 300% palautuneena ja elämäniloa täynnä eikä juuri ja juuri oikeustoimikelvollisena.

Lista huomioistani voisi olla itse asiassa 100 kohdan mittainen mutta kasasin tähän nyt muutaman tehokeinon ja kaikki näistä on vietävissä osaksi arkea vaikka tänään.

Jos haluat apuamme tulevien kuukausien aikana ravinnon, treenin ja elämäntapojen saralla, kerro tarinasi täällä ja laitetaan projekti käyntiin. Jos voimme auttaa työyhteisöänne, klikkaa täältä esiin tarjontamme ja ollaan yhteyksissä. :)