Kaksivaiheinen takuuresepti valmennuksessa onnistumiseen

Olen äärimmäisen kiinnostunut miten valmennuksissa onnistumista saadaan kasvatettua. Katsos, jos kriteeriksi asetetaan esimerkiksi kokonaisvaltainen, pysyvä elämäntapamuutos erittäin kehnosta tilanteesta hyväkuntoiseksi (semi)aktiiviliikkujaksi, joka pitää huolta myös ravinnosta, unesta ja stressinhallinnasta, totuus on musertava.

Muutokset epäonnistuvat useammin kuin onnistuvat.

Insinöörimieleni piirteli lapulle vuokaaviota ja mindmappeja, haastattelin valmentajiamme ja keskustelin aiheesta itseäni viisaampien kanssa.

Paperille piirtyi ensi paljon, lopulta hirveän vähän. Lopputulemana huomasin, että onnistuminen pysyvässä muutoksessa voidaan aina tiivistää kahteen, hyvin yksinkertaiseen askeleeseen. 

Huomaa kuitenkin, että painotan sanaa yksinkertainen ja se on eri asia kuin helppo, vaivaton tai nopea.

4A5A5913 copy.jpg

Kuva: Elise Kulmala / Magnetphotography

Valmennussuhteessa on aina vähintään kaksi osapuolta: valmentaja ja sinä. Tiivistettynä sinun valmentajasi tulisi:

  1. Tietää mitä tietää ja kehittää omaa ammattitaitoansa jatkuvasti. Ihmiskeho on valtavan monimutkaisen koneiston ja kemikaalilaboratorion yhdistelmä, jota ei kukaan ymmärrä kokonaisuudessaan. Siksi uutta pitää opiskella loputtomasti.
  2. Tietää mitä ei tiedä, jotta ei kuittaa tärkeitä signaaleja olankohautuksella ("no mitä välii, runnomalla vaan!", "syö vain vähemmän ja kuluta enemmän") vaan osaa ohjata sivistyksensä aukkojen puitteissa muille ammattilaisille.
  3. Rakentaa sellainen kokonaisuus, joka on sinun toteutettavissasi saatavilla olevilla resursseilla. 18v kotona asuva lätkäjätkä voi noudattaa ravinnon, treenin ja elämäntapojen suhteen erilaista aikataulua kuin 45v työssäkäyvä, kahden lapsen yksinhuoltajaäiti.

Todennäköisesti olet kiinnostunut juuri nyt eniten mitä sinun tulee tehdä onnistumisen takaamiseksi. 

Siksi seuraavaksi siirrytäänkin koko postauksen pihviin eli siihen kokonaisuuteen, joka koskee sinua. Jotta saisit takuuvarmasti haluamiasi tuloksia on olemassa lopulta vain kaksi askelta, johon kaikki tiivistyy ja joista kiinni pitämällä tuloksia tulee takuuvarmasti. Aika, tekeminen ja todennäköisyydet hoitavat loput.

1. Tehdään mitä on sovittu

Kuten mainitsin, tuloksien saavuttaminen on yksinkertaista. Siksi ensimmäinen vaihe selittyykin kokonaisuudessaan otsikossa. Korostettakoon vielä, että tärkeä seikka tämän vaiheen mahdollistumiselle on edellä mainitut kriteerit, jotka valmentajan tulee täyttää.

Sen jälkeen sinä vedät työrukkaset kouraan ja:

  • Käyt liikkumassa sovitun määrän (0 <==> 15 krt/vko)
  • Käyt treenaamassa sovitulla tavalla (päätä tuulettava kävely <==> sikakyykky)
  • Treeneissä teet sovitut alkulämmittelyt 
  • Huollat kehoasi ja teet annetut mobilisaatioharjoitukset sovitulle tavalla
  • Treenaat sovitulla intensiteetillä (lepoa <==> täysiä) sovittuina ajanjaksoina
  • Pyhität levolle sovitun ajan (muutama viikko aktiivista lepo <==> yksi kevyt päivä viikossa)
  • Syöt niissä raameissa mitä on sovittu (ultratiukka <==> rentoa ja fiilispohjaista)
  • Menet nukkumaan silloin kun on sovittu
  • Priorisoit viikkokalenterissasi sovittuja asioita
  • ...ja niin edelleen.

Minä ja muut tiimiläisemme valmennamme esimerkiksi urheilijoita, jotka ottavat osaa oman lajinsa MM-kisoihin. He siis mittelevät maailman parhaiden kanssa ja joutuvat priorisoimaan ja uhraamaan vallattoman määrän aikaa ja vaivaa ja ovat ennen kaikkea äärimmäisen motivoituneita ja kurinalaisia.

Kokemuksesta voin sanoa, että silti ihmisilläkin, jotka syövät rautaa ja paskovat kettinkiä, elämä puuttuu peliin aika ajoin: kouluprojekteja, töissä pitkää päivää, parisuhdestressiä, lapset sairastuvat, vatsatauteja, loukkaantumisia ja rahahuolia.

Siksi voitaneen sanoa, että kohta numero yksin ei riitä millään. Moni luulee, että riittää ja sen tuloksena kuulet "itsekurin loppuvan", "selkärangan katkeavan" ja "ei musta oo siihen" -tyylisiä toteamuksia.

Välttääksemme tällaiset ja päästäksemme onnelliseen lopputulokseen meillä on vaihe numero kaksi.

2. Jos ei tehdä kuten on sovittu, kysytään neuvoa ja säädetään suunnitelmaa

Koska hyvin harvoin asiat menevät pitkässä juoksussa kuten on suunniteltu, on hanskojen tiskiinheittämisen sijaan äärimmäisen tärkeää palata valmennussuhteen ytimeen eli suunnitelman viilaamiseen ja yhteiseen tekemiseen.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että sinä ja valmentaja istutte alas yhdessä ja käytte läpi mm.

  • "Minusta tuntuu, että tämä treenimäärä on liian vähän, voisin tehdä enemmänkin?"
  • "Tämä treenimäärä on liikaa, en palaudu, voidaanko muuttaa?"
  • "En saa treeniä mahtumaan 60 minuuttiin, joka minulla on käytettävissä, voidaanko muuttaa?"
  • "Minulle tulee x:stä ja y:stä huono olo, voidaanko korvata ne jollain?"
  • "Z:stä tulee selkä kipeäksi, voidaanko tsekata mun tekniikka kuntoon ensi viikolla?"
  • "Olen tien päällä koko ensi viikon, miten voin syödä fiksusti?"
  • "Seuraavan kuukauden aikana en pääse kuin kerran viikossa salille, mitä kannattaa tehdä?"
  • "Ruoka ei maistu ja uni ei tule, mitä kannattaisi muuttaa?"
  • "Just nyt tuntuu, että musta ei ole tähän, mitä kannattaisi tehdä?"
  • ...ja niin edelleen.

Kuva: Elise Kulmala / Magnetphotography

Nyt vastaanottimet on-asentoon: Valmennuksessa takuuvarman onnistumisen varmistaa se, että täysijärkinen ja ammattitaitoinen valmentaja yhdessä muutosvalmiin ja ahkeran valmennettavan kanssa toistavat vaiheita yksi ja kaksi niin kauan kunnes toimiva lopputulos löytyy.

Tämä universaali ohjenuora on taannut niin MM-tasolla urheilevan ihmiskyborgin kuin ensimmäisiä askeleita elämänmuutoksessa ottavan vasta-alkajan onnistumisen.

Ongelmia tulee silloin kun vaihe yksi on tehty kestämättömällä tavalla (aloittelija lyödään ammattiurheilijan elämäntapamankeliin) tai valmennettava unohtaa kokonaan vaiheen kaksi (vastoinkäymisen kohdalla luovutetaan).

Kaikki tämä siis tiivistettynä: Suunnitelkaa tekemisesi ja tee suunnitelmasi. Sitten taas suunnitelkaa uudestaan tekemisesi ja tee jälleen suunnitelmasi. Uudelleen ja uudelleen. Kärsivällisyys palkitaan ja lopussa seisoo kiitos. Väistämättä.

Tällöin "nyt on elämässä niin paljon kaikenlaista, että ei musta ole tähän..." -lause muuttuu muotoon "nyt on elämässä niin paljon kaikenlaista, että istutaanko yhdessä alas ja katsotaan mitä tehdään, jotta saadaan tuettua terveyttä ja suorituskykyä?"

Kuten alussa mainitsin, maaliin pääsy valmennuksessa on yksinkertaista mutta ei suinkaan helppoa ja vaivatonta. Innostusherkkänä ihmisenä olen kokeillut elämäni aikana yhtä jos toista. Näistä enemmän on jäänyt kesken kuin päätynyt onnelliseen loppuun. Kun miettii taaksepäin niin jokainen olisi onnistunut mikäli olisin muistanut vaiheen numero kaksi. 

Muista siis heikolla hetkellä, rukkasten ollessa jo matkalla naulaan, tämä postaus. Jos tarvitset apua, heitä meitä viestillä täältä tai tule treenaamaan OP Centerille.

Tsemppiä! :)