Hyvinvointi ei ole aina inspiroivaa. Joskus pitää tehdä väkisin tylsiä asioita.

Kun avaa sosiaalisen median ja vierittää aikajanaa edestakaisin, ainakin omassa kuplassani se täyttyy toinen toistaan inspiroivimmilla kuvilla, videoilla ja statuspäivityksillä treenistä, ravinnosta ja terveyttä tukevien elämäntapojen harjoittamisesta.

Päivän jokainen syöty ateria tuntuu olevan kaikkeista ensteksmaistuvin ikinä täydellisine makro- ja mikroravinnejakaumineen. Ainesosien asettelu muistuttaa kuin se ateria olisi varastettu a la carte -keittokirjan esitteestä. 

Ihmiset näyttävät myös olevan kerta toisensa jälkeen enemmän ja enemmän motivoituneita ja inspiroituneita treenaamaan, viikon kovinta jalkatreeniä on kerta toisensa jälkeen odotettu innosta puhkuen ja #nopainogain, #säkrifais ja #bodylife4ever -takaliitteiden siivittämänä jää mielikuva, että pisarakin lisää inspiraatiota ja ihmiset halkeaisivat tekemisen riemusta ja rakkaudesta lajiin.

Syömisen ja palautumisen ohessa ihmiset näyttävät saaneen kehonsa ja mielensä optimaaliseen balanssiin levitoituaan metsäjärven rannalla Uranuksen vetäytyessä synkronissa Venuksen tähtisumuun.

Kokonaisuutena tästä kaikesta jää mielikuva, että terveillä ja hyväkuntoisilla ihmisillä hyvinvoinnista huolehtiminen ja suorituskyvyn parantaminen on yhtä inspiraation, motivaation ja tekemisen riemun sinfoniaa. Kaikki on lähes täydellistä, aina on kivaa ja mitään ei tarvitse tehdä hampaat irvessä. Tai jos tarvitsee niin sitäkin rakastetaan masokistisesti sydämen pohjasta asti.

Mutta kaiken tämän ihanuuskuplan ulkopuolella menoa seuraa valtava joukko tavallisia ihmisiä ihmetelleen, että "onko minussa jotain vikaa kun aina ei tunnu tuolta?"

He pohtivat, että miksi minua ei aina huvita treenata? Joskus jopa niin vähän, että treenit jää kokonaan väliin viikkokausiksi. Miksi minun ruokani näyttää rumalta, ravinnejakaumat ovat joskus mitä sattuu ja maku on mallia ilmakuivattu pahvilaatikko?

Miksi joskus on univelkaa, v*itutusta, stressikuormaa ja anti-harmoniaa niin paljon, että valo tunnelin päässä hiipuu ja viimeinen asia mitä mielessä liikkuu on inspiraatio, motivaatio ja tekemisen riemu mihinkään terveyttä ja hyvinvointia tukevaan tekemiseen?

Tätä jälkimmäistä ihmisryhmää harvemmin tapaa Instagramissa, Facebookissa tai Snapchatissa. Mutta heihin törmää valmennushuoneissa kun ovi menee kiinni eikä tarvitse olla somefeedin inspiraatiokiiltokuva eikä työporukan energiapilleri. Osaa heistä hävettää tulla treenitapaamiseen koska eivät ole kyenneet samaan kuvitteelliseen suoritustasoon mitä ympäröivä kiiltokuvakupla antaa ymmärtää.

Ennen kuin syöksyn postauksen itse pihviin, mainittakoon että sen verran olen ihmisen mielenliikkeitä tutkinut, että jokainen meistä kokee subjektiivisesti sen mikä on "kivaa", "hauskaa", "tylsää", "tyhmää", "motivoivaa", "inspiroivaa", "energisoivaa" ja "mukavaa".

Sama koskee sitä, että kokeeko joutuvansa tekemään asioita "väkisin" vai "mieluusti" tai kokeeko asian "pakoksi" vai "asiaksi joka nyt vain hoidetaan, huvitti tai ei".

Mutta pointti on se, että ainakin oman kokemukseni mukaan, haastateltuani valmentajiamme ja seurattuani terveyden ja hyvinvoinnin ympärillä käytävää keskustelua, varsin monella on vähän liian ruusuinen kuva siitä mitä terveyttä ja hyvinvointia tukeva tekeminen on. Että mitä se vaatii ja miten usein todellisuudessa (ei siis markkinointimateriaaleissa ja mainoksissa) tämä tekeminen tapahtuu inspiraation ja innostuksen voimalla ja milloin siitä yksinkertaisesta syytä, että välillä vain on pakko.

Jotta teksti ei jää pelkäksi filosofiaksi, otan muutaman konkreettisen esimerkin omasta elämästäni höytettynä keskustelulla Hanna-Kaisa -valkkumme kanssa.

Meillä on paljon dataa siitä miten omaa terveyttä ja hyvinvointia voi edistää. Detaileista voidaan vääntää aamusumuun mutta varsin hyvällä itseluottamuksella voidaan ottaa pohjaksi esimerkiksi Liikuntapiirakka, suositella säännöllistä ateriarytmiä täynnä monipuolista ja mahdollisimman vähän prosessoitua ravintoa ja höystää sitä 7-8h yöunilla ja muutoin riittävällä palautumisella ja mielekkäällä elämällä.

Mitä tämän saavuttaminen sitten vaatii esimerkiksi omalla kohdallani, onko aina kivaa, voinko aina tehdä sitä mistä tykkään ja aina on mieluisaa? Otan tähän kahdeksan esimerkkiä.

#1: Jos kaikesta ruuasta saisi tasan saman efektin (irtokarkista ja Aino-jäätelöstä saisi saman vasteen kuin luomupihvistä, bataatista ja 500g kasviksista) niin söisin huomattavasti enemmän karkkia, pitsaa, hampurilaisia, limua, jäätelöä yms. kuin tällä hetkellä voin terveyttäni edistääkseni syödä. Joten tässä mielessä minun on pakko välillä syödä muutakin kuin sitä mikä sillä hetkellä olisi mieluisaa ja kivaa.

Jos näistä välipaloista molemmat tuottaisivat saman vasteen, lautaseltani löytyisi huomattavasti nykyistä enemmän pehmistä kuin leipiä. Eli toisin sanoen en voi ihan aina syödä sitä mitä mieli tekisi vaan välillä on pakko syödä jotain ei-niin-paljon-makunystyröitä-syleilevää, jotta kokonaisuus säilyy terveyttä ja hyvinvointia tukevana.

Jos näistä välipaloista molemmat tuottaisivat saman vasteen, lautaseltani löytyisi huomattavasti nykyistä enemmän pehmistä kuin leipiä. Eli toisin sanoen en voi ihan aina syödä sitä mitä mieli tekisi vaan välillä on pakko syödä jotain ei-niin-paljon-makunystyröitä-syleilevää, jotta kokonaisuus säilyy terveyttä ja hyvinvointia tukevana.

#2: Tykkään aivan hulvattoman paljon työstäni ja olen siitä 99% valveillaoloajasta inspiroitunut, motivoitunut ja meinaan haljeta tekemisen riemusta. Olen kuitenkin huomannut, että terveyteni alkaa rakoilemaan (leposyke korkealla, uni ei tule, ruoka ei maistu, palautuminen ja ateriarytmi kärsivät, sosiaaliset suhteet rakoilevat, kehonkoostumus valtostuu) jos teen töitä niin kuin mielestäni olisi mielekkäintä ja hienointa. Joten tässä mielessä minun on välillä laitettava työkone kiinni ja unohdettava minulle inspiroiva tekeminen, jotta terveyteni säilyy.

#3: Pidän todella paljon kuntosalilla raskaasta painoharjoittelusta mutta en pidä alkulämmittelystä. Siihen kulutettu vartti on mielestäni tylsintä ajanvietettä mitä maan päältä löytyy. Koska perusteellisen alkulämmittelyn edut ovat kuitenkin varsin kiistattomat, niitä on pakko tehdä jotta itse treeni kulkee ja loukkaantumisriski on matalampi. Eli tavallaan paljon rakastamallani kuntosalilla minun on pakko tehdä ikäviä ja tylsiä asioita, jotta itse mielekäs asia eli treeni kulkisi.

#4: Lääkäri määräsi peruskuntoharjoittelua, joka kaikkein kätevimmin minulla tarkoittaa lenkkeilyä, esim. 45-60min kerrallaan kohtuumatalalla sykkeellä. Pidemmittä puheitta tiivistettynä: vihaan lenkkeilyä. Musat, maisemat ja lenkkikaveri saavat siitä juuri ja juuri siedettävää. Varsinkin ensimmäiset 10min ennen kuin kone alkaa lämpiämään ovat yhtä tervanjuontia. Mutta teen sitä silti, koska terveyden tukeminen riippuu osaltaan myös peruskunnosta ja se tukee myös kuntosaliharjoitteluani. Eli jotta kokonaisuus toimii liikunnan suhteen, minun on liikuttava myös niillä tavoin, jotka eivät ole minulle inspiroivia.

#5: Mielestäni on äärimmäisen mukavaa pitkän päivän päätteeksi istahtaa sohvalle hyvässä seurassa, ottaa lasillinen laadukasta punaviiniä ja katsella Netflixistä uusia sarjoja. Olen kuitenkin todennut empiirisesti ja mittaamalla, että tästä ottavat osumaa sekä uneni määrä että laatu. Koska aamulla pitää usein olla iskussa päivän aktiviteetteihin, en voi harrastaa tätä mainittua ajanvietettä niin usein kuin mieleni tekisi ja olisi kivaa koska terveys alkaa sakkaamaan.

#6: Saan parhaat treenit aikaiseksi hyvin nukutun yön ja tuhdin aamupalan jälkeen kehon ja mielen ollessa vielä freesinä. Tämä treenirytmi olisi pääkopalleni ja keholleni paras ratkaisu sekä veisi tuloksia eteenpäin tavalla, jolla haluaisin asioiden etenevän. Oma työnkuvani sisältää kuitenkin epäsäännöllisiä työaikoja sekä pitkiä matkoja autonratissa ja vierailla paikkakunnilla. Tämän vuoksi en pääse useasti treenaamaan silloin kuin haluaisin enkä sellaisia treenejä kuin olisi kiva treenata vaan minun on pakko aina välillä tehdä siellä missä ehtii sitä mitä pystyy.

#7: Koitan pitää viikottaisen treenimääräni neljässä salitreenissä ja 2-3 kevyessä reippailussa ulkona. Viimeinen 1,5 vuotta on ollut salinrakennuksen ja muun työnteon kanssa lähes laittoman intensiivistä. Jos oikein pinnistän muistiani niin näiden 80 viikon aikana on ollut ehkä yhden käden sormissa laskettavissa ne viikot, jolloin jokainen treeni on vedetty motivoituneena, inspiroituneena ja hymyssä suin. Toisin sanoen kuluneiden 75 viikon aikana vähintään yksi treeni on vedetty ei-niin-täydellä motivaatiolla, huvitti tai ei, koska se tukee terveyttä, suorituskykyä ja tavoitteitani.

#8: Tykkään syödä hyvää ruokaa rauhassa ja hyvässä seurassa. Ruoka on minulle paljon muutakin kuin vain "polttoainetta". Siihen liittyy paljon sosiaalisia aspekteja, yhdessä tekemistä ja nauttimista, makunystyröiden hemmottelua ja eri ravitsemuskulttuureiden testailua. Mutta aina välillä ruoka on minullekin polttoainetta ja se kauhotaan napaan koska se tukee kokonaisuutta, huvitti tai ei. Esimerkiksi kun lähtö reissuun on 5.00 niin saatan herätä 4.30 ja huuhdella kourallisen pähkinöitä alas viher- ja prostkujauholla. En varsinaisesti nauti tällaisesta aamupalasta maun enkä kiireen vuoksi mutta joskus ravinto on tällaista väkinäistä polttoainetta koska tämän skippaaminen tulee maksuun myöhemmin päivällä verensokerivuoristoradan merkeissä. Mainittakoon myös, että en erityisesti pidä kasviksista, ainakaan puolesta kilosta päivässä, mutta syön niitä terveysvaikutusten vuoksi

Näin. 

Tässä teemassa on nyt suuri väärinymmärtämisen vaara. Siis sillä tapaa, että elämäni olisi yhtä kärsimystä. Todellisuudessa tilanne on päinvastoin. Yllä mainittujen pointtien ohella on huomattavasti enemmän plusmerkkistä fiilistelyä mutta nämä vähän väkinäiset miinusmerkkiset on pakko hoitaa alta pois jotta terveys säilyy, suorituskyky paranee ja pystyn tekemään niitä asioita, jotka ovat minulle merkityksellisiä.

Pointti on siis se, mitä terveyttä ja suorituskykyä tukeva elämä JOSKUS on. Se ei ole aina ruusuilla tanssimista ja yhtä inspiraation ilotulitusta. Joskus aikuisen ihmisen on tehtävä se mitä pitää, jotta kokonaisuus palvelee lopullista tavoitetta.

Eli ehkä terveellinen elämä on lopulta sekä inspiroivien juttujen että tylsien perusasioiden rakastamista? Kumpaakin omalla tavallaan, mieluiten sopivassa suhteessa.


19.9.2016 maanantaina alkaa jälleen Kaisan supersuosittu Hyvän olon hormonidieetti -verkkovalmennus. Klikkaa kuvaa, ilmoittaudu ennakkolistalle ja lähde messiin! :)