Kun aloitat kuntosaliharjoittelun, vältä nämä 10 virhettä

Elämme jälleen aikaa, jolloin moni mietii kuntosaliharjoittelun aloittamista. Mietin eilen illalla listaa asioista, jotka olen yleisimmin huomannut menevän metsään ja niihin omat suositukseni. Tämä postaus on suunnattu enemmänkin aloittelijoille, jotka lähestyvät minua "painoa on kertynyt ja pitäisi saada rasvaa pois""jotain liikettä tarvitaan istumatyön vastapainoksi" tai "jumittaa ja kolottaa joka paikkaa, mikähän auttaisi?" -tyylisillä viesteillä. 

Tottakai on olemassa tuhat ja yksi tapaa tehdä oikein, joten listani ei suinkaan viimeinen vastaus kaikkeen. Toisaalta on myös monta tapaa tehdä väärinkin, joten ehkä tästä kannattaa poimia jotain omaan treenaamiseen.

1. Älä skippaa alkulämmittelyä. Jostain syystä moni suhtautuu alkulämmittelyyn ajatuksella "no läpsytellään tässä nyt vähän jotain niin päästään sitten oikeasti treenaamaan...", polkee vähän kuntopyörää ja hyökkää sitten maksimirautojen pariin. Alkulämmitttely on kuitenkin hyvin oleellinen osa tuloksekasta treeniä ja sen tehtävä on valmistaa sinut päivän ohjelmaan niin, että kun ensimmäinen sarja on alkamaisillaan, olet 100% valmis koitokseen, enää ei jumita mikään, ei kolotuksia ja ensimmäiset hikikarpalot ovat jo otsalla. Oikein tehty alkulämmittely ei ole pois treenissä jaksamisesta, päinvastoin!

2. Valitse oikea jako ohjelmaan. Iso osa aloittelevista kuntosalilla kävijöistä pääsee käymään treenaamassa 2-3 kertaa viikossa. Käytännössä olen huomannut, että keskimääräinen käyntimäärä asettuu lopulta johonkin 1,8 - 2,5 kertaan viikossa. Tämä ei ole ongelma, kunhan osaa valita oikean treenijaon. Eli tällöin älä tee erillistä käsi- tai olkapääpäivää vaan treenaa koko keho jokaisella treenikerralla läpi. Tuloksien kannalta on tärkeä saada riittävästi altistusta per lihas(ryhmä) mikä käytännössä tarkoittaa 2-3 suoraa tai epäsuoraa kuormitusta jokaiselle lihakselle jokainen viikko. Saattaa kuulostaa hurjalta määrältä mutta oikeanlaisella ohjelmalla, riittävällä syömisellä ja palautumisella ei mikään ongelma, päinvastoin!

3. Älä istu laitteissa, hyödynnä kehonpainoa ja vapaita painoja. Kuntosalilaitteille on oma aikansa ja paikkansa ja hyödynnän niitä oikeastaan jokaisessa tekemässäni treeniohjelmassa. Mutta varsinkin aloittelijalla ja treeniä opetellessa, pääpainon suosittelisin olevan kehonpainoliikkeissä (punnerrukset, leuanvedon kevennetyt variaatiot, askelkyykyt) ja vapaapainoliikkeissä (punnerrukset ja vedot käsipainoilla tai levytangolla). Laitteisiin mennään silloin kun tietyn liikkeen tekeminen muutoin on hankalaa.

4. Toiminnallisuus kunniaan. Jos treenaat puhtaasti ulkoinen habitus mielessä (iso hauis, pyöreä pylly, jne) niin se on minulle 100% fine! Mutta jos saisin jotain suositella, ujuta treeniohjelmaasi mukaan myös jotain toiminnallista treeniä. Sana "toiminnallisuus" on arkikielessä käsitteenä varsin laaja, joten otetaan tarkennus. Tässä kohtaa tarkoitan sillä kaikkea mikä hauiksen paksuuntumisen ja pakaran pyöristymisen lisäksi parantaa myös suorituskykyäsi arjessa, työssä ja urheilussa. Nimittäin suorituskykyisen kehon sivutuotteena saat usein mukana myös fyysisen habituksen muutoksia. Toiminnallista treeniä voi olla esimerkiksi strongman-treenit kelkalla, salkuilla, köysillä ja kehonpainolla. Näillä saat myös hengityselimet mukavasti töihin.

5. Liian vähän vaihtelua treenissä. Siinä missä peräänkuulutan tiettyjen isojen, perusliikkeiden tärkeyttä, monipuolisuutta ei sovi unohtaa. Optimaalinen kehitys tapahtuu kun altistat itsesi yhdelle treeniohjelmalle riittävän pitkään mutta ei kuitenkaan liian pitkään. Kehitystä tapahtuu nopeasti yhdellä treeniohjelmalla varsinkin alussa ja jossain kohtaa tuloskehitys alkaa hiipumaan. Tällöin on hyväksi vaihtaa ohjelmaa uuteen ja virittää esimerkiksi liikkeitä, toistomääriä, taukoja, tempoa, otteita ja treenivälineitä erilaiseksi. Kehosi pyrkii mukautumaan vallitseviin olosuhteisiin, joten olosuhteita on hyvä muuttaa tasaisin väliajoin. Muutos tekee hyvää myös pääkopalle kun saa vähän vaihtelua siihen mihin pääsi jo ehkä vähän kyllästymään.

6. Älä unohda perusliikkeitä ja "perus liikkumista". Perusliikkeillä tarkoitan tässä kohtaa kahta asiaa. Tietysti tuttuja kyykkyä, penkkipunnerrusta, leuanvetoa ja muita. Mutta tämän lisäksi suosittelen erittäin lämpimästi opettelemaan perustavanlaatuisia liikemalleja kuten työnnöt vaakaan ja pystyyn, vedot edestä ja ylhäältä sekä polvenkoukistukset, keskivartalon hallinnan, lannesaranan ja kyykyn erilaiset variaatiot ja näitä sekä yhdellä että kahdella raajalla. Muista aina, että liikkuminen on voiman ja lisäksi myös taitolaji. Vahvasta lihaksesta ei ole kauheasti hyötyä jos sitä ei osaa käyttää.

7. Rakenna perusta huolellisesti. Treenaaminen pitäisi aloittaa eri liikkeissä sellaisilla variaatioilla, jotka onnistuvat hyvällä tekniikalla, täydellä liikeradalla ja ilman kipua. Hyvin usein treenaamisessa lähdetään mopolla moottoritielle eli aloitetaan liikkeistä, joihin ei olla vielä valmiita. Käytännön esimerkkeinä vaikkapa maastaveto ilman, että keskivartalossa on pitoa, kyykyä ilman, että liikkuvuus riittää ja punnerrus- ja vetoliikkeet ilman, että lavanhallinta on kunnossa. Tuloksekkaassa treenaamisessa perusta pitää valaa jossain kohtaa joka tapauksessa, vähän samaan tapaan kuin omakotitalossa kivijalka. Suosittelen aloittamaan siitä, sillä se lisää treenaamisen turvallisuutta ja parantaa myös isojen perusliikkeiden tuloksia.

8. Treenaa vain niin kovaa kuin pystyt palautumaan. Kovaa treenaaminen ei ole vaikea juttu: sen kuin vain tehdään kaikenlaista niin pitkään että tuntuu tosi pahalta. Ja sitten tehdään vielä vähän siihen päälle. Tämä ei johda pitkässä juoksussa tuloksekkaaseen tekemiseen koskaan. Ja lisäksi todennäköisesti sinulla on elämäss muistakin vastuita kuin pelkkä salitreeni, syöminen ja nukkumien ja tämä on hyvä ottaa huomioon kokonaisuutta suunnitellessa. Jos kotona on pieni lapsi, töissä stressiä tai muuta poikkeuksellista kuormitusta, pidä huoli että palautumista tulee riittävästi. Sen huomaat esimerkiksi siitä, että treenipainot nousevat, suorituskyky paranee, uni ja ruoka maistuvat, paikat eivät ole rikki ja treeni tuntuu mielekkäältä.

9. Älä unohda liikkuvuutta. Jos saisin aloittaa voimailu-urani alusta ja tehdä jotain toisin, se olisi tämä asia! Se, että kehon nivelet eivät liiku riittävästi tai ovat liikkuvuudeltaan pahasti epäsymmetriset johtaa ennen pitkää jumituksiin ja kolotuksiin siellä täällä ja kehittyminen hidastuu jos ei yksinkertaisesti taivu sellaisiin asentoihin, että voimaa pystyisi tuottamaan optimaalisesti. Liikkuvuuden parantamiseksi sinun ei tarvitse kuluttaa tuntikausia joka päivä venytellessä. Huolelliset dynaamiset alkulämmittelyt ja liikkeet täydellä liikeradalla auttavat jo paljon tässäkin asiassa.

10. Valitse monipuolinen ja motivoiva treeniympäristö. Kuten edellä mainitsin, kehittyäkseen keho tarvitsee vaihtelevaa ärsykettä. Tätä tosiasiaa ei pääse millään karkuun mutta itse pidän vielä tärkeämpänä psykologista puolta: aniharva meistä jaksaa juntata samaa settiä samalla tavalla vuodesta toiseen. Koska lopulta kaikkein tärkein asia on se, että sinä ylipäätään liikut, on tärkeintä se, että treenaaminen on mukavaa, motivoivaa, ympäristö miellyttävä ja olet innostunut treenaamisesta. Jos etsit paikkaa mistä löydät monipuoliset välineet aloittelijasta ammattiurheilijaan sekä ammattitaitoista ja ihmisläheistä valmennusta, heitäpä visiitti Optimal Performance Centerille. Ensimmäinen treeni on aina ilmainen, joten riskiä ei ole. Meiltä löydät nostolavat, kyykkyräkit, kahvakuulat, käsipainot, levytangot, salilaitteet, kehonpainotreenivälineet ja näiden monipuoliset variaatiota. Pitkiä sopimuksia meille ei tarvitse tehdä eikä hintakaan huimaan päätä. 800 neliötä kahdessa kerroksessa ja superpositiivinen ryhmähenki mahdollistaa, että tämä vuosi on sinulle erilainen! 

Klikkaa alta kuvaa, osta salikortti verkosta ja saat treeniohjelman opasvideoineen ILMAISEKSI kaupanpäälle. Tai tule käymään, keitellään kahvit ja katsotaan olisiko tämä sinun toinen olohuoneesi. Osoite on Elimäenkatu 9, Vallila, Helsinki. :)

14 sekunnin pikaopas joulukiloista

Uutisvirtani on jälleen täynnä vinkkilistoja joulukilojen kertymisen estämiseen ja niistä eroonpääsemiseen. Monessa niistä mennään mielestäni metsään niin että lepikko raikuu, joten ajattelin kirjoittaa sinulle omani. Kellotin, että lukemiseen menee 14 sekuntia, joten tässä tulee, ole hyvä!


14 sekunnin pikaopas joulukiloista

  1. Sen sijaan että mietit mitä syöt joulun ja uuden vuoden välissä, sinun kannattaisi miettiä mitä syöt uuden vuoden ja joulun välissä. 
  2. Joulun ajan kinkut, konvehdit ja kakut mahtuvat elämään ilman ongelmia, kun liikut, syöt, nukut ja elät mielekästä elämää.
  3. Elämä on muutakin kuin joulukiloja ja kaloreita. Kokeile joulunpyhinä läsnäoloa rakkaiden ihmisten kanssa, hyviä keskustelua, hauskanpitoa, läheisyyttä, aikaa perheen kanssa tai vaikka hetki ihan pelkkää olemista.

Tämä postaus sai inspiraationsa Hyvän olon hormonidieetti -verkkovalmennuksen osallistuvien Facebook-ryhmästä. Se on paikka missä ihmiset oppivat, oivaltavat ja onnistuvat. Kohta aloitetaan taas, katso lisätiedot TÄSTÄ tai alta kuvaa klikkaamalla. :)

Voit saada kaiken. Mutta et samaan aikaan etkä ilman hintalappua.

Inspiroidun elämää suuremmista tarinoista, joissa ihmiset saavuttavat unelmansa ylittämällä omat rajoitteensa ja murskaavat kaikki todennäköisyydet. Kirjahyllyni on täynnä tarinoita, jotka toimivat esimerkkinä siitä miten kuka vain voi kovalla työllä ja omistautumisella saavuttaa elämässään mitä tahansa.

Mutta jos näitä tarinoita ei tutki sen syvemmin voi jäädä mielikuva, että kuka tahansa voi saada kaiken haluamansa, heti, samanaikaisesti ja ilman hintalappua.

Todellisuus on kuitenkin toinen: jos haluamme saada aikaan jotain keskiarvosta merkittävästi poikkeavaa tai ottaa omaan lähtötasoon nähden tuntuvan edistysloikan, sillä on AINA hintansa.

Minulla on ollut vaikeuksia tiivistä ajatuksia tästä blogipostiksi mutta törmättyäni James Clearin tekstiin otsikolla The Four Burners Theory, otan siitä tukea ja rohkenen ottaa yrityksen.

Jos mietimme elämäämme, valtaosa sisällöstä voidaan tiivistää neljän pääotsikon alle:

  1. Työ ja ura
  2. Perhe ja läheiset ihmiset
  3. Terveys ja suorituskyky
  4. Ystävät ja sosiaalinen elämä

Nyt väittämäni on se, että jos panostat yhteen tai kahteen osa-alueeseen merkittävästi saadaksesi aikaan tuntuvaa muutosta, ottaa vähintään yksi muu osa-alue osumaa. 

Kun koulun penkiltä valmistunut uraohjus täynnä tarmoa saa elämänsä tilaisuuden näyttää mihin työelämässä kykenee (listassa kohta 1.), se usein tarkoittaa pitkiä työpäiviä, matkustamista ja epäsäännöllisiä työaikoja ja -paikkoja. Tällöin on vaikea samaan aikaan olla kotona joka päivä päivällisaikaan (2.), pitää kiinni terveellisestä syömisestä ja maksimaalisesta suorituskyvystä (3.) ja viettää aikaa ystävien ja sukulaisten kanssa tai lomailla niin paljon kuin ehkä olisi pitkän iän kannalta hyväksi (4.)

Ne, jotka periaatteenaan pitävät perheen, parisuhteen ja jälkipolvien kanssa vietetyn ajan aina ykkösenä (2.) eivätkä siitä tingi, saattaavat joutua antamaan tasoitusta työuralla (1.) ja kilpaurheilussa (3.). 

Eilen aamulla piti lähteä ajoissa töihin. Mutta meillä oli pojan kanssa niin paljon autoja hinattavana, että tämän hyvän hetken hinta oli se, että työpäivä jää piirun verran lyhyemmäksi ja joitakin asioita siirtyy tuonnemmaksi.

Eilen aamulla piti lähteä ajoissa töihin. Mutta meillä oli pojan kanssa niin paljon autoja hinattavana, että tämän hyvän hetken hinta oli se, että työpäivä jää piirun verran lyhyemmäksi ja joitakin asioita siirtyy tuonnemmaksi.

Jos tähtää kilpaurheilussa maailman huipulle (3.), voi laji- ja oheistreenit nousta viikkokalenterissa päärooliin. Tämä yhdistettynä kisamatkoihin, leirityksiin ja palautumiseen panostamiseen johtavat siihen, että työura (1.) ei välttämättä etene raketin lailla ja myös perheajasta (2.) ja sosiaalisesta elämästä (4.) on pakko tinkiä.

Jos taas oma-aika, sosiaaliset suhteet ja matkustaminen (4.) ovat elämän tärkeimmät asiat ja niistä ei halua joustaa, voi työura (1.) jäädä vajaaksi siitä mihin 110% panostuksella olisi ollut mahdollisuuksia.

Koska väärinymmärryksen vaara on suuri, korostettakoon paria seikkaa. Kyllä, termit merkittävä ja tuntuva ovat tietysti subjektiivisia. Se mikä on minulle iso juttu voi olla sinulle mitätön ja toisinpäin enkä sinänsä ota kantaa miten paljon jokaisen meistä tulee sykkiä. Enkä myöskään arvota ihmisiä sen perusteella miten paljon he elämässään saavat aikaan. Eli tämä ei ole ihmisarvopostaus. Jokaisen ei tarvitse viedä ihmiskuntaa Mars-planeetalle, kerryttää sataa miljoonaa verotuloja eikä perustaa perhettä tai mennä naimisiin.

Ehkä minimitoimeena olisi, että jokainen pyrkisi hoitamaan oman ruutunsa kuntoon ja koittaisi tehdä maailmasta vähän paremman paikan. Sen jälkeen minulle käy kaikki ja jokainen elää niin kuin mielekkääksi kokee.

Mutta mitä ajan takaa on se, että JOS haluat rakentaa oman yrityksesi tyhjästä huipulle, edetä vaativalla työuralla norsunluutorniin, juosta maratonin kolmeen tuntiin, edetä politiikassa merkittäväksi vaikuttajaksi, priorisoida perheajan elämässäsi ykköseksi, jättää jälkesi historainkirjoihin, edetä urheilussa kansainväliselle huipulle tai tulla maan parhaaksi viulistiksi tai runonlausujaksi, se ei tule ilmaisella. Merkittäviä saavutuksia ei synny ilman, että tuloksien alttarilla pitää uhrata jotain.

Se missä kohtaa meillä kullakin menee moniajon ja yliyrittämisen parissa kaislaa potkuriin vaihtelee suuresti. Mutta tosiasia on kuitenkin se, että meillä jokaisella on kaasutankissa kulloinkin vain tietyn verran menovettä ja jokaisella veto loppuu kesken kun ajetaan liian pitkään kaasu pohjassa. Ja vaikka sinulla olisikin rajaton määrä energiaa ja jaksamista, viimeistään vuorokauden rajallinen tuntimäärä rajoittaa sitä miten paljon voi ja ehtii saamaan aikaan.

Mutta mitä sitten voi tehdä?

ULKOISTA KOKONAAN TAI OSITTAIN

Olen alkanut kallistumaan vahvasti siihen suuntaan, että kannattaa keskittyä omiin vahvuuksiin ja pitää heikkouksista vain sen verran huolta, että ne eivät kohtuuttomasti häiritse elämää. Olen suorastaan laittoman surkea kodin siivoamisessa, joten koitan vapauttaa sieltä aikaa ja energiaa palkkaamalla siivoojan. Tämän vapautuneen ajan ja energian voin kuluttaa johonkin tuottavampaan ja mielekkäämpään tekemiseen, esimerkiksi valmentamiseen.

Työpaikalla pyrin jakamaan vastuuta, jotta jokainen asia ei kiertäisi minun työpöytäni kautta. Kotona koitan sopia vetovuoroja vaimon kanssa lapsenhoidosta. Parisuhteen edun nimissä ulkoistamme jälkipolvien hoidon välillä viikonlopuksi isovanhemmille, jotta laatuajalla saa yhdessä puolison kanssa akut latinkiin. On myös paljon asioita, joista hyödyn mutta en koe kiinnostavaksi lähteä pöyhimään niiden syvempiä ulottuvuuksia nenä kirjassa kuukausien ajan. Esimerkiksi talous-, johtamis- ja tutkimusasioissa ulkoistan opiskelua ja pyydän suoraan apua itseäni viisaammilta.

HYVÄKSY RAJOITTEET JA MUKAUDU

Meillä ihmisillä on paha tapa käyttää asioihin juuri niin paljon aikaa kuin niihin on annettu käytettäväksi. Tämän vuoksi saamme kahdeksan tunnin työpäivässä saman aikaan kuin kuudessa. Olen huomannut, että kun työpäivän kalenterin säätää hieman leppoisaa työtahtia kireämmäksi (8.00 - 18.00 => 8.00 - 16.00) saa täysin samat asiat aikaan mutta vapaa-aikaa jää huomattavasti enemmän.

Joskus on hyvä myös myöntää itselleen, että jotkut asiat nyt eivät vain onnistu vaikka mieli tekisi ja intentio on hyvä. Että meissä itse kussakin on rajoitteita, jotka eivät ainakaan nykyisellä ponnistelulla muutu. Esimerkiksi itse olen huomannut, että niin kauan kun omat treenit on aikataulutettu tehtäväksi neljästi viikossa ennen puoltapäivää, ne tulee aina tehdyksi. Mutta jos menen koko treeniviikon fiilispohjalta, havahdun usein sunnuntaina pohtimaan, että "mihin tämä viikko taas meni?"

Samanlaisia rajoitteita löytyy ruuanlaittoon, säännölliseen meditointiin ja läsnäoloon perheen parissa. Minun on ollut pakko hyväksyä, että ilman jonkinlaista suunnitelmaa vajoan mystiseen madonreikään missä aika menettää merkityksensä ja kaikki hienot suunnitelmani ja samalla tulokset haihtuvat savuna ilmaan. Siksi on pakko elää suunnitelmallisemmin kuin ehkä mieli tekisi.

Sitäkin kannattaa miettiä, että kun kaikki mahdollinen on tehty ja silti asioita jää tekemättä, niin ehkä niiden aika ei ole vielä? Itse olen opetellut valitsemaan tällä hetkellä parhaat mahdolliset asiat työpöydälle ja loput laitetaan alalaatikkoon odottamaan tulevaisuutta.

ELÄMÄ ON KAUSILUONTOISTA

Yksi tapa ajatella menestymisen hintalapun maksamista on suhtautua elämään kausiluonteisena. Ikään kuin hyväksyä se, että välillä yksi asia on tärkeämpi kuin toinen. Tänä vuonna kiinnostaa puuro, ensi vuonna velli. Jos kuvittelet, että ensimmäisen lapsen syntymän alkuvaiheessa pystyt työstämään rakettimaista työuraasi kuten ennen, rakentamaan omakotitalon kivijalasta jalkalistaan ja lisäämään voimanoston yhteistulokseesi 150 kiloa 8%-rasvoissa heiluen, olet väärässä.

Tuloksien saavuttamista edesauttaa ja pystyt elämään ilman henkistä 4000-kilon apinaa niskassa kun hyväksyt, että maksimaalisia tuloksia ei voi saada samaan aikaan kaikilla rintamilla. Kun aloitimme Optimal Performance Centerin rakentamisen, tiesin, että edessä on viidakko jossa en ole ennen käynyt. Jälkikäteen ajatellen onneksi kukaan ei kertonut minulle etukäteen millaiseen turvehautaan tulisin hyppäämään, sillä ehkä koko projekti olisi jäänyt käynnistymättä.

Mutta tänään voin huomata, että tästähän tuli vallan mainio. Mutta nyt ei sovi ohittaa tärkeintä pointtia: mikään ei syntynyt ilmaiseksi eikä jonkun muun asian kustannuksella. Työpäivät ovat edelleen pidempiä kuin toivoisin, rahaa on mennyt enemmän kuin budjetoin, aina en voi olla kotona kuin mieli tekisi ja lomaa on vähemmän kuin ehkä pitkän iän kannalta olisi hyväksi. Mutta silti tämä on vain kausi. Tämä ottaa veronsa mutta ei kestä ikuisesti.

Kuva: Sebastian Dannberg

Kuva: Sebastian Dannberg

Mitä haluaisin antaa sinulle tästä tekstistä kotiin viemisiksi on se, että tosissaan toimeen ryhtyessään jokainen meistä jokainen voi saavuttaa elämässään mitä haluaa. Mutta harvat isot menestykset tulevat käden käänteessä. Niiden eteen pitää paiskia töitä. Tämä kädet savessa eläminen haukkaa sekä aikaa vuorokaudestasi että oman osansa henkisestä ja fyysisestä kaasutankistasi. Tämän vuoksi et voi saada kaikkea suurta ja merkityksellistä yhdellä kertaa etkä samaan aikaan.

Jos yrität taistella kaikilla rintamilla täydellä höyryllä samaan aikaan voin luvata, että mikään ei etene kunnolla eikä mistään tule koskaan valmista. Löydät itsesi kuukausi toisensa jälkeen sepittämästä itsellesi tarinaa missä "ensi kuussa helpottaa" ja "tämä yksi juttu tästä vielä".

Tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät suuruudenhulluuskohtauksessaan kirjoittamaani tekstiä usko. Tiedän tämän siitä, että heitä on meillä valmennuksessa iso joukko. Sellaisia ihmisiä, joita koitamme parhaamme mukaan, joskus yhteistyössä lääkäreiden kanssa, elvyttää takaisin yhteiskuntakelpoisiksi. Moni heistä kertoo, että vuosia putkeen oli olo, että helpotus on aivan käsivarren mitan päässä. Kunnes ei enää ollutkaan. Kunnes kaasutankki tyhjeni ja veto loppui.

Toivottavasti sinä et päädy meille näissä merkeissä.

Muista, että kaiken voi saada mutta ei samaan aikaan eikä ilman hintalappua.


Ruokavalio ja treeniohjelma eivät sinua pelasta

Ruokavalio ja treeniohjelma eivät sinua pelasta

"On totta, että terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät ongelmat lähtevät purkautumaan yksinkertaisilla asioilla pala kerrallaan. Mutta tämä pätee vain silloin, että valitset ne yksinkertaiset asiat oikein ja etenet oikeassa järjestyksessä."

Arvokkaille asioille löytyy aina aikaa

Kun elämänmuutosprojektissa suunnitelmista poiketaan siten, että päätettyjä asioita - treenejä, säännöllisiä ateroita ja palautumishetkiä - jää kroonisesti toteuttamatta on yksi yleisimmistä syistä että "ei ole ollut tälle nyt aikaa".

Yllä oleva selitys ei sinänsä ole huonon ihmisen määritelmä eikä merkki selkärangan tai itsekurin puutteesta. Tällainen ajattelutapa tuntuu olevan enemmänkin jonkinlainen valuvika eliössä nimeltä homo sapiens. Esimerkiksi itse olen sortunut siihen, kärsin siitä paraikaa ja näin tulee käymään todennäköisesti jatkossakin. Kirjahyllyssäni varallisuusvalmennusten kansiot kasvavat jäkälää koska "ei ole ollut mitenkään aikaa panostaa just nyt" ja olen viikkotolkulla perässä myyntivalmennuksen materiaaleja ja kirjaprojektiani koska "tässä on nyt ollut niin kaikenlaista".

Mutta otetaan kuvitteellinen tilanne: olet 100% oikeustoimikelpoisena täysin vakuuttunut siitä, että juuri nyt sinulla ei yksinkertaisesti mitenkään ole aikaa pitää itsestästi huolta vaikka mieli tekisi, intoa olisi ja motivaatiokin nostaa päätään. Sinulla ei ole aikaa liikkua säännöllisesti eikä syödä ravitsevaa ruokaa ja kalenteri on niin täysi, että lepohetkiä ei vain saa päivärytmiin mahtumaan.

Jos toteamuksesi päätteeksi ilmoittaisin, että perheesi ja vanhempasi on juuri viety autiolle saarelle ja ainoa keino saada heidät sieltä takaisin on seuraavien 365 päivän ajan pitää huoli, että kahdesti viikossa käyt kuntosalilla ja kahdesti viikossa lenkillä tunnin kerrallaan niin sinulla olisi lenkkarit jalassa ja salikassi pakattuna ennen kuin ehtisin kutsumaan kissaa pitkähäntäiseksi eläimeksi.

Itse asiassa voisin jopa vielä lisätä panoksia ja määrätä liikunnan lisäksi sinua syömään 500g kasviksia joka päivä ja menemään joka päivä nukkumaan viimeistään klo 23.00, jotta saat riittävästi unta joka yö eikä sinulla olisi vaikeuksia toteuttaa näitä. Toki välillä tulisi hetkiä, jolloin tekeminen maistuisi puulta mutta tekisit silti koska skippaamisesta koituisi ongelmia.

Voin sanoa väitteen pitävän paikkansa vaikken tiedä yhtään kuka sinä siellä ruudun ääressä olet, millaista elämää elät ja mikä tilanteesi on juuri nyt. Koska kun kyseessä olisi sinulle riittävän tärkeä asia, sellainen joka ei ole sinulle neuvottelukysymys, löydät aina aikaa, vaivaa, motivaatiota, itsekuria, sinnikkyyttä, sisua, tahtoa tai miksi ikinä haluatkaan tekemisesi polttoainetta kutsua.

Kun tätä ajatusta pallottelen ihmisten kanssa, joilla "ei ole aikaa", on ensimmäinen reaktio yleensä ärtymys: "no tottakai siinä tapauksessa mutta...". Hetken juteltuamme voimme molemmat todeta yhteen ääneen, että aikaa on mutta juuri nyt joku muu asia on tärkeämpi. Juuri nyt sinä vain yksinkertaisesti priorisoit yhtä asiaa toisen edelle. Joskus kaiken takana on sekin, että ollaan päädytty paahtamaan arjen melskeessä ja itsestään huolehtiminen on ikään kuin unohtunut. Mutta tosiasia on se, että sinulle todella arvokkaille asioille löytyy lopulta AINA aikaa.

Ärtymyksen jälkeen päädymme yleensä myös helpotukseen siitä, että voimme lopettaa kertomasta itsellemme sellaista tarinaa mikä ei yksinkertaisesti ole totta. Kun tämä itselleen valehteleminen saadaan loppumaan, päästään pois umpikujan tunteesta ja ymmärretään, että paljon asioita on itsestä kiinni ja tarttumalla tuumasta toimeen on ainakin mahdollista saada aikaan vaikka mitä. Varmaahan mikään ei ole mutta ainakin mahdollista. Valo siis kajastaa tunnelin päässä. Usein se ei tule olemaan helppoa ja on pakko tehdä kipeitä päätöksiä. Sanoa monelle asialle kivalle asialle "ei" jotta voi sanoa oleellisille asioille "kyllä".

Kuten tiedät, mikään ei ole niin helppoa kuin innostua uusista asioista. Mutta kuten Jari Sarasvuo tiivisti tuoreessa Yle Puheen episodissa "Luonteen lujuus paljastuu silloin kun päätökseen liittyvät tunteet ovat ajat sitten haihtuneet ja sä olet yksin alasti pakkasessa sen päätöksesi kanssa". 

Jos olet kaltaiseni krooninen innostuja niin tiedän kyllä sen korvia huumaavan fiiliksen kun voi lähteä mukaan johonkin uuteen ja innostavaan projektiin. Mutta se tuhannes samanaikainen uusi aloitus tempaa sinut mukaansa sellaiseen kierteeseen, jossa oma arvomaailma vinoutuu kaiken paahtamisen keskellä.

Suosittelenkin aina välillä pysähtymään pohtimaan, että mikä juuri nyt on sinulle elämässä tärkeää. Koska niille oikeasti tärkeille asioille löytyy aina aikaa ja niissä hetkissä luonteesi on luja.